Argus-silmä

Argus-silmä on näköproteesi, joka on tarkoitettu vakavasta verkkokalvorappeumasta kärsiville potilaille. Keinosilmän periaatteen kehitti professori Mark Humayanin tutkimusryhmä Kalifornian yliopiston Doheny Eye Institutesta. Ensimmäiset keinosilmät ihmisille asennettiin 2002. Yhteistyössä Second Sight -yhtiön kanssa ryhmä on kiinnittänyt silmän muun muassa sokealle Linda Moorfootille. Nimensä se on saanut kreikkalaisesta taruolennosta Argoksesta, joka oli satasilmäinen jättiläinen.

Argus II hyväksyttiin kaupalliseen ja kliiniseen käyttöön EU:ssa vuonna 2011^[1] ja Yhdysvalloissa vuonna 2013^[2].

Toiminta muokkaa

Argus-silmässä on herneenkokoinen videokamera kiinnitetty keinotekoiseen verkkokalvoon, joka mahtuu silmämunaan. Siitä se välittää kuvia aivoihin näköhermojen kautta. Linda Moorfootilla on käytössään silmä, jossa on 16 elektrodia, joilla hän pystyy näkemään ihmisten hahmot. Vuoden 2008 kehittyneimmässä Argus-silmässä oli 60 elektrodia. Kalifornian instituutissa kehitettiin tuolloin silmää, jossa olisi 1 000 elektrodia, mikä riittää jo kasvojen erottamiseen. Tulevaisuudessa yritetään kehittää silmää, joka erottaisi myös värit.

Katso myös muokkaa

Silmäproteesi

Lähteet muokkaa

↑ http://www.technologyreview.com/news/423216/a-bionic-eye-comes-to-market/ (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ http://www.reuters.com/article/2013/02/14/us-secondsight-fda-eyeimplant-idUSBRE91D1AK20130214 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] ttp://www.technologyreview.com/news/423216/a-bionic-eye-comes-to-market/ (Arkistoitu – Internet Archive)

[2] ttp://www.reuters.com/article/2013/02/14/us-secondsight-fda-eyeimplant-idUSBRE91D1AK20130214 (Arkistoitu – Internet Archive)

[1]

[2]