Arbetaren (Ruotsi)
Arbetaren (suom. Työläinen) on vuonna 1922 perustettu ruotsalainen työväenlehti, jota julkaisee anarkosyndikalistinen SAC-ammattiliitto. Vuodesta 2016 lähtien se on ilmestynyt kahdesti viikossa julkaistavana verkkolehtenä sekä kerran kuukaudessa julkaistavana aikakauslehtenä. Vuonna 2016 lehden levikki oli noin 2 200 kappaletta (2016).[1]
| Arbetaren | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Aihealue | työväenlehti |
| Kustantaja | Arbetaren Tidnings AB |
| Julkaisija | Sveriges Arbetares Centralorganisation |
| ISSN | ISSN 0345-0961 |
| Levikki | 2 200 (2016) |
| Perustettu | 1922 |
| Päätoimittaja | Annie Hellquist |
| Sitoutuneisuus | anarkosyndikalismi, syndikalismi |
| Kotikunta | Tukholma |
| Kotimaa | Ruotsi |
| Sivukoko | tabloid |
| Ilmestymistiheys | kahdesti viikossa (verkkolehti) |
| Kieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Historia muokkaa
Vuonna 1910 perustettu SAC alkoi julkaisemaan omaa, nykyäänkin ilmestyvää Syndikalisten-jäsenlehteään heinäkuussa 1911. Kaksi kertaa viikossa ilmestyneen lehden levikki nousi vuonna 1920 noin 14 000 kappaleeseen, jolloin liitossa alettiin suunnittelemaan päivittäisen sanomalehden julkaisemista. Arbetaren-lehden ensimmäinen numero ilmestyi 2. tammikuuta 1922. Lehdestä tuli heti lähes 6 000 kappaleen levikillään Tukholman toiseksi suurin työväenlehti Social-Demokratenin jälkeen. 1920-luku oli Ruotsissa lakkoineen ja työtaisteluineen radikaalin työväenliikkeen kulta-aikaa, ja lehden levikki nousi vuosikymmenen loppuun mennessä 23 000 kappaleeseen. Sen linjana oli alusta asti vastustaa Keski-Euroopassa nousseen fasismin ohella myös bolševikkien hallintoa Neuvostoliitossa.
1930-luvulla lehdellä oli oma kirjeenvaihtaja Barcelonassa, joka raportoi päivittäin Espanjan sisällissodan tapahtumista. Samaan aikaan Ruotsissa sai valtaa natsi-Saksaa sympatisoiva ilmapiiri, jonka johdosta muun muassa lehden silloinen päätoimittaja tuomittiin vankeuteen Hermann Göringiä pilkanneesta kirjoituksesta. Toisen maailmansodan aikana Arbetaren oli yksi maan harvoista avoimesti Saksaa ja natsismia vastustaneista sanomalehdistä, mikä aiheutti jatkuvasti hankaluuksia viranomaisten taholta. Lehden linjan myötä myös sen levikki nousi ennätyslukemiin, lähes 30 000 kappaleeseen. Sodan jälkeen lukijamäärä väheni nopeasti, ja lopulta vuonna 1958 Arbetaren muuttui viikkolehdeksi.
1970- ja 1980-luvulla lehdessä sai työväenaatteen lisäksi tilaa myös ympäristönsuojelu. Esimerkiksi vuoden 1980 ydinvoimakansanäänestyksen yhteydessä painettiin 132 000 kappaleen ydinvoimaa vastustanut erikoisnumero. Viimeisten vuosikymmenten aikana Arbetaren on aktiivisesti ollut mukana Ruotsissa nousseita äärioikeistolaisia ryhmiä ja uusnatseja vastaan suunnatussa antifasistisessa toiminnassa. Lehti muun muassa paljasti tukholmalaisen ammattiosaston johtoon valitun henkilön uusnatsikytkökset, minkä vuoksi ay-aktiivi Björn Söderberg murhattiin kotiovelleen lokakuussa 1999.[2] Vuonna 2002 Arbetaren toi julkisuuteen kuningatar Silvian isän Walther Sommerlathin sodanaikaisen toiminnan SA-joukoissa ja Saksan natsipuolueessa.[3] 2000-luvulla lehti on ammattiyhdistystoiminnan ja antifasismin ohella keskittynyt muun muassa feminismiin sekä globaaliin oikeudenmukaisuuteen.
Kulttuurilehti muokkaa
Arbetaren on tunnettu myös kulttuurilehtenä, jossa on julkaistu alusta lähtien erilaisia novelleja, runoja ja jatkokertomuksia. Niitä ovat kirjoittaneet useat työväenkirjailijat, joista merkittävimpiä ovat Nils Ferlin, Moa Martinson sekä Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneet Eyvind Johnson ja Harry Martinson. Lisäksi useat kirjailijat, kuten suomalaissyntyinen anarkisti Harry Järv, aloittivat uransa Arbetaren-lehden sivuilla. Muita kuuluisia toimittajia ja kirjoittajia ovat olleet muun muassa Stig Dagerman, Tage Danielsson, Vilhelm Moberg, Birgitta Stenberg, Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittaneet Ivar Lo-Johansson ja Karl Vennberg sekä Ruotsin akatemian jäsenet Artur Lundkvist ja Per Wästberg.
2000-luvulla lehteen on kirjoittanut muun muassa Helsingin Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg.
Lähteet muokkaa
- Ramström, Edvard: En fri tidning : Arbetaren, syndikalistisk pressröst 60 år, Federativs förlag 1981. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive) SAC–Syndikalisterna.
Viitteet muokkaa
- ↑ Arbetaren TS Mediefakta. Viitattu 16.5.2014.
- ↑ ”Omfattande bevis mot nazisterna” 11.2.2000. Aftonbladet. Viitattu 16.5.2014.
- ↑ Kuningatar Silvia myöntää vihdoin: Isäni oli natsi 20.12.2012. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 16.5.2014.