Wikipedia

Apollonios Molon

Apollonios Molon (m.kreik. Ἀπολλώνιος ὁ τοῦ Μόλωνος, Apolllōnios ho tū Molōnos[1] ja Ἀπολλώνιος ὁ Μόλων, Apollōnios ho Molōn;[2] lat. Apollonius Molon) oli kreikkalainen asianajaja, grammaatikko ja ennen kaikkea puhuja, joka vaikutti 1. vuosisadalla eaa. Rhodoksessa ja ajoittain myös Roomassa. Hänestä käytettiin antiikin aikana useimmiten nimeä Molon.[3][4]

Apollonios Molon
Ἀπολλώνιος ὁ Μόλων
Henkilötiedot
Syntynyt100-luku eaa.
Alabanda
Kuollut1. vuosisata eaa.
Rhodos
Ammatti asianajaja, grammaatikko, reettori
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Molon oli kotoisin Kaarian Alabandasta. Jo nuoruudessaan hän suuntautui puhujanuralle opettajanaan samassa kaupungissa asuva Menekles. Ennen pitkää Molon muutti läheiselle Rhodoksen saarelle samannimiseen kaupunkiin, joka tuolloin oli kuuluisa filosofian, retoriikan ja grammatiikan keskus, ja alkoi siellä antaa puhetaidon opetusta. Sen lisäksi hän toimi asianajajana sekä kirjailijana.[5]

Molon toimi ajoittain myös Roomassa. Jonkin verran epävarman tiedon mukaan hän oleskeli Roomassa vuonna 87 eaa., kun Poseidonioksen johtama lähetystö saapui kaupunkiin. Oleskelun luonteesta emme tiedä mitään, mutta tuskinpa hän osallistui mitenkään lähetystön toimintaan.[6] Vuonna 81 eaa. Molon toimi itse lähettiläänä Roomassa, ja koska hän ei osannut latinaa, hän sai senaatilta erivapauden puhua kreikaksi suoraan ilman tulkkia.[7] Tehtävänä oli neuvotella rahallisista korvauksista,[8] joihin rhodoslaiset roomalaisten ystävinä katsoivat olevansa oikeutetut Mithridateen sodissa kärsimistään vahingoista. Diplomaattisten tehtäviensä ohella Molon antoi Roomassa myös retoriikan opetusta. Kreikantaitoinen Marcus Tullius Cicero oli tuolloin hänen oppilaanaan.[9]

Molonin ansiosta Rhodoksen reetorikoulusta tuli suosittu opiskelukeskus. Cicerokin hakeutui sinne uudemman kerran vuonna 78 eaa. puhujantaitojaan ryhdistämään.[10] Muita tunnettuja Molonin oppilaita olivat Gaius Julius Caesar (vuonna 76 eaa.),[11] Marcus Favonius (ilmeisesti 60-luvulla eaa.)[12] ja varhain kuollut Titus Tituksen poika Torquatus, jonka Cicero sanoo omanneen enemmän puhujanlahjoja kuin puhehaluja.[13]

Retoriikka ja teokset muokkaa

Molonin teoksista ei ole säilynyt riviäkään jälkipolville. Tiedämme kuitenkin hänen kirjoittaneen moniakin retoriikkaa koskevia teoksia,[14] muiden muassa retorista koristelua koskevan kirjan.[15] Ilmeisesti hän myös julkaisi puheitaan opetustarkoituksiin. Molon liikkui myös grammatiikan alueella. Meillä on tieto hänen laatimastaan Homeros-kommentaarista, joka lienee sisältänyt, paitsi kielellisiä ja retorisia huomioita, myös allegorisia selityksiä.[16] Viimeksi mainituista uusplatonilainen filosofi Porfyrios antaa näytteen esittämällä Homeroksen Iliaan 9. laulusta pari tulkintaongelmaa, jotka Molon aikanaan ratkaisi allegorisella selityksellä.[17]

Molon kirjoitti myös teoksen filosofeja vastaan. Sen sisällöstä emme tiedä paljonkaan, mutta ilmeisesti kohteena oli ainakin Sokrates ja Platon.[18] On myös esitetty, että Molon olisi kirjoittanut juutalaisvastaisen pamfletin,[19] mutta tämä on hyvin epävarmaa. Kaikki tieto tuntuu palautuvan Josephuksen Contra Apionem ('Apionia vastaan') -nimiseen poleemiseen kirjoitukseen, emmekä tiedä, mihin Josephus Molonin juutalaisvastaisiksi väittämänsä ajatukset perustaa. Onkin arveltu Josephuksen harrastavan loanheittoa, kun hän muutenkin tuntuu esittävän vääriä tietoja Molonista.[20] On myös esitetty, että Molonin juutalaisvastaisilta vaikuttavien kommenttien osoitteena eivät olisi niinkään juutalaiset kuin stoalainen Poseidonios, joka vaikutti samaan aikaan Rhodoksella ja jonka Molon koki kilpailijakseen.[6] Onkin mahdollista, että Molonin juutalaisvastaisuus oli Poseidoniokseen kohdistuvaa nokittelua: kun Poseidonios oli ilmaissut ihailunsa juutalaisten viisaudesta ja kekseliäisyydestä, Molon olisi ikään kuin vastaukseksi väittänyt, ettei tämä primitiivinen kansa ollut tehnyt ainuttakaan keksintöä,[21] jne. Ainakin siltä osin kuin Molonin juutalaisvastaisuudet olivat vastaväitteitä Poseidoniokselle, olisi ollut kyseessä pikemminkin Molonin filosofivastaisesta ohjelmasta.

Koulussaan Molon kiinnitti erityistä huomiota puheharjoituksiin eli deklamaatioihin (μελέται, meletai), joiden tarkoituksena oli oppia hallitsemaan ja liikuttamaan kuulijoiden tunteita erilaisilla jopa liioitelluilla tehokeinoilla. Molon pyrki huolellisesti karsimaan esityksestä kaiken sen, mikä ei palvellut kuulijoihin vaikuttamista.[22] Molonin itsensä puheista tiedämme hänen kaunoslaisia vastaan (κατὰ Καυνίων, kata Kauniōn) pitämänsä poliittisen puheen, jonka vaikutuksesta Rhodoksesta irtautunut Kaunoksen kaupunki roomalaisten tuella liitettiin uudelleen Rhodoksen alaisuuteen.[23] Toinen aiheeltaan tunnettu puhe koski rhodoslaisille maksettavia korvauksia (de Rhodiorum praemiis vuodelta 81 eaa.).[24] Puhujana Molon edusti opettajaansa Meneklestä maltillisempaa tyyliä, jota Quintilianus kutsuu rhodoslaiseksi (genus Rhodium).[25]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Cicero 4.
  2. ↑ Josephus: Contra Apionem 2.145.
  3. ↑ Tietomme tästä oman aikansa tärkeästä vaikuttajasta ovat vähäiset ja hajanaiset. Yleiskuvan tarjoavat Brzoska (1895) ja Bar-Kochva (2010: 471-477).
  4. ↑ Strabon: Geographika 14.655; Cicero: Brutus 245 sekä muualla.
  5. ↑ Cicero: Brutus 307 ja 310.
  6. ↑ a b Bar-Kochva (2010: 477).
  7. ↑ Valerius Maximus: Facta et dicta memorabilia 2.2.3.
  8. ↑ Cicero: Brutus 312.
  9. ↑ Cicero: Brutus 307 ja 312; Quintilianus 12.6.7.
  10. ↑ Cicero: Brutus 316; Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 12.6.7; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Cicero 4.
  11. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Caesar 4; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Caesar 3.
  12. ↑ Cicero: Epistulae ad Atticum 2.1.9.
  13. ↑ Cicero: Brutus 245.
  14. ↑ Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 3.1.16.
  15. ↑ Foibammon: De figuris 1.44. Brzoska (1895: 142).
  16. ↑ Bar-Kochva (2010: 475).
  17. ↑ Porfyrios, Quaestionum Homericarum ad Iliadem pertinentium reliquiae 1.126-127 Schrader; ks. Bar-Kochvan (2010: 474 alav. 12) varsin seikkaperäistä yhteenvetoa.
  18. ↑ Cicero, De oratore 1.75; Scholia in Aristophanem I 3.1: Scholia vetera in Nubes 144; Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämä ja opit 3.34 (suom. Marke Ahonen). Bar-Kochva (2010: 475).
  19. ↑ Eusebios: Praeparatio evangelica 9.19.1-3. Feldman (1998: xv, 106, 121, 230, jne.).
  20. ↑ Bar-Kochva (2010: 473).
  21. ↑ Bar-Kochva (2010: 497-501).
  22. ↑ Cicero: Brutus 307 ja 310; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Cicero 4.
  23. ↑ Strabon: Geographika 14.2.3.
  24. ↑ Cicero Brutus 312. Bar-Kochva (2010: 474).
  25. ↑ Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 12.10.18. Menekleen aasialaiselle tyylille (genus Asiaticum) oli tunnusomaista ideoiden pursuilevuus ja esityksellinen ilmeikkyys (sententiosum et argutum), Cicero: Brutus 325. Brzoska (1895: 142).

Kirjallisuutta muokkaa

  • Bar-Kochva, Bezalel (2010) The image of the Jews in Greek literature: the Hellenistic period. Berkeley (California): University of California Press. (Hellenistic culture and society, 51.)
  • Bruwaene, M. van den (1958) Cicero's leerjaar op Rhodos. Hermeneus 30: 65-71.
  • Brzoska, Julius (1895) Apollonios (#85). RE II 1: 141-144.
  • Davies, J.C. (1968) Molon's influence on Cicero. Classical Quarterly 18: 303-314.
  • Falco, A. 1982) Alcune osservazioni sulla iuuenilis redundantia di Cicerone. Bollettino di Studi Latini 12: 223-228.
  • Feldman, Louis H. (1998) Josephus's Interpretation of the Bible. Berkeley & Los Angeles: University of California Press.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Apollonios_Molon&oldid=21918145”