Ap Bacin taistelu

Ap Bacin taistelu
	Osa Vietnamin sota
Päivämäärä:	2. tammikuuta 1963
Lopputulos:	Vietkongin voitto
Osapuolet
Etelä-Vietnam Yhdysvallat	Vietkong
Tappiot
80 kaatunutta,100 haavoittunutta 3 kaatunutta, 8 haavoittunutta	18 kaatunutta, 39 haavoittunutta

Ap Bacin taistelu oli Vietnamin sodan (1959–1975) alkuvaiheen taistelu, jossa Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama (Vietkong) otti ensimmäisen merkittävän voittonsa etelävietnamilaisista ja amerikkalaisista joukoista. Taistelu käytiin 2. tammikuuta 1963 lähellä Ap Bacin kylää 65 kilometriä lounaaseen Saigonista. Taisteluun osallistuivat amerikkalaisten helikoptereiden tukeman Vietnamin tasavallan armeijan seitsemäs divisioona ja Vietkongin 261. ja 514. pataljoonan osat.

Vietnamin sodan taistelut

Ap Bac – Tonkininlahden välikohtaus – Bình Gia – Vung Be – Đồng Xoài – Operaatio Starlite – Gang Toi – Ia Đrăng – Operaatio Hastings – Operaatio Masher – A Shau – Xa Cam My – Đức Cơ – Long Tần – Operaatio Attleboro – Operaatio Cedar Falls – Tra Binh Dong – Operaatio Bribie – Operaatio Junction City – Operaatio Union – Kukkula 881 – Union II – Ong Thanh – Dak To – Têt-hyökkäys – Khe Sanh – Ensimmäinen Saigonin taistelu – Hue – Lang Vei – Kham Duc – Operaatio Speedy Express – Operaatio Dewey Canyon – Toinen Têt-hyökkäys – Hamburger Hill – Binh Ba – Snuol – Operaatio Tailwind – Operaatio Chenla I – Operaatio Ivory Coast – Operaatio Lam Son 719 – Operation Chenla II – Ban Dong – FSB Mary Ann – Pääsiäishyökkäys 1972 – 1. Quảng Trị – Loc Ninh – An Lộc – Kontum – 2. Quảng Trị – Svay Rieng – Phuoc Long – Buôn Ma Thuột – Operaatio New Life – Xuân Lộc – Truong Sa – Toinen Saigonin taistelu – Operaatio Linebacker I – Operaatio Linebacker II

Taistelussa kaatui 18 ja haavoittui 39 Vietkongin sotilasta. Etelä-Vietnamin armeijan menetykset olivat 80 kuollutta ja 100 haavoittunutta. Lisäksi taistelussa kuoli kolme ja haavoittui kahdeksan amerikkalaista.

Taustaa muokkaa

Ap Bacin taistelun juuret ovat 1950-luvun lopulla, jolloin Etelä-Vietnamin presidentti Ngô Đình Diệm oli aloittanut antikommunistiset toimensa "jäljelle jääneiden" Việt Minhin joukkojen tuhoamiseksi. Samaan aikaan Pohjois-Vietnamissa odotettiin Geneven konferenssin (1954) mukaisia vaaleja, jotka yhdistäisivät pohjoisen ja eteläisen Vietnamin. Konferenssi oli myös ollut huolestunut Yhdysvaltain suorasta tuesta etelälle ja oli suositellut taisteluiden välttämistä kaikin mahdollisin keinoin. Pienimuotoisia yhteenottoja käytiin kuitenkin eri puolilla maata. Pohjois-Vietnam pelkäsi edelleen Yhdysvaltain väliintuloa ja oli haluton antamaan minkäänlaista sotilaallista apua jäljelle jääneille Việt Minhin joukoille, jotka vetäytyivät vaikeakulkuisille alueille kukkuloille ja jokisuistoon. Syntyi eräänlainen pattitilanne, koska Etelä-Vietnamin joukkojen liikkuminen alueilla oli niin hankalaa, että kapinallisjoukot pystyivät vetäytymään alueelle ilman hankaluuksia.

Yhdysvaltain tuki alkoi 1960-luvun alussa, jolloin kentälle etelävietnamilaisjoukkojen avuksi saapui suuri määrä erikoisjoukkoja sekä Yhdysvaltain ja Vietnamin yhteiset ilmavoimat, joka myöhemmin kuitenkin käytännössä oli Yhdysvaltain ilmavoimat. Helikopterien mukaantulo sotatapahtumiin muutti taisteluiden luonnetta huomattavasti, sillä se mahdollisti Etelä-Vietnamin joukoille nopean liikkumisen mihin tahansa paikkaan antaen hyvin vähän aikaa vihollisen vetäytymiselle. Koko vuoden 1962 ajan vietnamis-amerikkalaiset joukot saavuttivat hyvää menestystä käyttäen helikoptereita ja panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja (APC). Kevyesti aseistetuilla kapinallisilla ei ollut mahdollisuutta panssaroidun kaluston pysäyttämiseen ja he kärsivät huomattavia tappioita.

Menestynein etelävietnamilainen joukko-osasto oli ollut 7. divisioona komentajanaan eversti Huỳnh Văn Cao. Hänen amerikkalainen neuvonantajansa oli everstiluutnantti John Paul Vann, joka oli suurelta osalta vastuussa joukon toiminnan suunnittelusta yhdessä kapteeni Richard Zieglerin kanssa. He olivat saavuttaneet sotatoimien parhaat menestykset toistaiseksi. Etelä-Vietnamin upseerit olivat kuitenkin hyvin varovaisia ja pelkäsivät omien joukkojensa menetyksiä, lukuisista hyvistä tilanteista ja mahdollisuuksista huolimatta suuret jopa kokonaisten pataljoonien nujertamiset olivat jääneet saavuttamatta.

Tämä käytös hämmensi Vannia, joka yritti kouluttaa Caosta aggressiivisen komentajan. Vann ei tiennyt Diệmin inhoavan miehistötappioita. Hänellä oli tapana ojentaa tai alentaa upseereita, jotka olivat menettäneet liikaa miehiä, oli sotilasoperaation menestys kuinka hyvä tahansa. Diệm kuvitteli vuoden 1960 vallankaappausyrityksen johtuneen hyökkäystoimissa kärsityistä henkilömenetyksistä ja niinpä hän oli kiinnostuneempi käyttämään armeijaansa oman valtansa suojelemiseen kuin Vietkongin kukistamiseen. Hänen ratkaisunsa oli nimittää armeijan johtoon poliittisia ystäviään (kuten Cao), joilla oli hyvin vähän sotilaallista taitoa, mutta jotka luultavasti eivät yrittäisi kaapata valtaa.^[1]

Erään miestappioita aiheuttaneen operaation jälkeen Diệm kutsui Caon Saigoniin ja nuhteli tätä. Palattuaan Cao pakotti amerikkalaisneuvontajansa pois tehtävistään ja alkoi tehdä partioita vain alueille, joilla ei ollut Vietkongin joukkoja ja samoin monia sotatoimia toteutettiin pelkästään paperilla. Tämän jälkeen Cao raportoi kiihtyvistä operaatioista, taisteluista joita ei todellisuudessa käyty.

Vuonna 1962 Diệm päätti jakaa alueen Saigonista etelään komennon kahteen osaan. Entistä III armeijakuntaa pienennettiin ja se kontrolloi Saigonin koillispuolta, uusi IV armeijakunta miehitti länttä ja lounasta. Cao sai ylennyksen kenraaliksi ja sai johtoonsa IV armeijakunnan taktisen alueen, joka kattoi hänen 7. divisioonansa operointialueen. 7. divisioonan komentajuus siirrettiin Caon esikuntapäällikölle eversti Bùi Đình Đạmille. Đạm esitti huolensa omista sotilaskyvyistään, mutta otti Caon aseman vastaan ja toivotti Vannin neuvonantajat tervetulleiksi takaisin. Mutta vaikka johtajuus vaihtuikin, entiset ongelmat säilyivät 7. divisioonassa.

Lähtötilanne muokkaa

Joulun 1962 jälkeen saatiin selville, että Vietkongilla on radiolähetin lähellä Tan Thoita, 1,5 kilometriä Ap Bacista luoteeseen. Alueella arveltiin olevan noin 120 miehen vahvuisen komppanian. Đạm ja Vann päättivät pian operaatiosta, jonka tavoitteena oli kapinallisjoukon tuhoaminen.

Suunnitelman mukaan 7. divisioona tukenaan paikalliset majuri Lam Quang Thon johtamat joukot, hyökkää vihollisen kimppuun kolmepiikkisellä pihtiliikkeellä. Yksi 7. divisioonan jalkaväkipataljoonista (noin 330 miestä) laskeutuisi Tan Thoin pohjoispuolelle helikoptereilla, kaksi Thon pataljoonaa lähestyisi Ap Bacia etelästä ja 13 M113 panssaroitua miehistönkuljetusvaunua jalkaväkijoukkoineen tulisi lännestä. Näitä tuettaisiin tykistötulella ja ilmapommituksin, lisäksi reservissä olisi kaksi jalkaväkikomppaniaa. Kylän itä- ja koillispuoliset pellot jätettäisiin vapaiksi vihollisen perääntyä, jolloin heidät voitaisiin tuhota tykistön ja ilmatuen avulla.

Vietkongin joukot käsittivät kaksi jalkaväkikomppaniaa: 261. pataljoonan 1. komppanian (120 miestä) ja 514. pataljoonan 1. komppanian (115 miestä). Näitä auttoi paikallinen Chau Thanhin seutukunnan 50 miehen joukkue. Molemmat pataljoonat (261. ja 514.) olivat Vietkongin kahdeksannen sotilasalueen alaisia ja sen tärkeimpiä yksiköitä. Niillä oli hyvä, sotasaaliina saatu amerikkalaisvalmisteinen aseistus. Useimmilla sotilailla oli aseena M1 Carbine. Lisäksi molemmilla komppanioilla oli Browning M1919 -konekivääri ja jokaisella joukkueella oli pari Browning Automatic Rifle -pikakivääriä. Lisäksi käytössä oli yksi 60 mm kranaatinheitin. Etelä-Vietnamin joukoilla oli kuitenkin yli kymmenkertainen miesylivoima.

Vann neuvoi Đạmia toimimaan mahdollisimman nopeasti, mutta Đạm siirsi operaation tammikuun toiseen päivään, koska halusi amerikkalaisten helikopterilentäjien olevan palautuneen uudenvuodenaaton juhlinnasta. Vietkong sai kuitenkin selvää suunnitelmista ja alkoi valmistella puolustusasemia. He sijoittuivat Tan Thoihin pohjoisessa, kaakossa puiden reunustaman Ap Baciin johtavan puron varrelle sekä pieniin kielekkeisiin kylän länsi- ja eteläpuolelle. Vietkongin joukot sulautuivat hyvin maastoon ja heitä oli vaikea havaita ilmasta tai maalta. Heillä vastaavasti oli hyvä näkymä ympäröiville riisipelloille. Joukot olivat myös hyötyneet suuresti saigonilaisen toimittajan ja vakoojan Phạm Xuân Ẩnin hankkimasta materiaalista.

Taistelu muokkaa

Yhdysvaltalaisten käyttämä CH-21 Shawnee -helikopteri.

2. tammikuuta 1963 kello 07:00 kymmenen CH-21 Shawnee -helikopteria aloitti 7. divisioonan jalkaväkipataljoonan ilmakuljetukset Tan Thoin pohjoispuolelle. Kovan sumun takia helikopterit pystyivät kuljettamaan aluksi vain yhden komppanian. Kahden muun komppanian kuljetus viivästyi puoli kymmeneen asti, siihen saakka asemiin päässyt komppania joutui odottelemaan paikoillaan.

Tämä viivästys aiheutti sen, että kaksi etelästä lähestyvää pataljoonaa saivat ensimmäiset taistelukosketukset viholliseen. Kello 07:45 yksi pataljoona saavutti Ap Bacin eteläpuolisen itälänsisuuntaisen metsänreunan. Kapinalliset antoivat pataljoonan lähestyä lähietäisyydelle ennen kuin aloittivat tulen metsänreunasta ja etelästä oikealle juoksevalta purolta. Yksi komppaniapäällikkö kuoli välittömästi. Pataljoonan joukot hakivat suojaa ojista ja yrittävät kaksi tuntia ilman menestystä hyökätä kapinallisten sivustaan. Tykistön tulitus suunnattiin vääriin asemiin, sillä tulenjohtaja ei pystynyt tarkkailemaan seisten tulituksen kohteita ja niinpä ammukset lensivät vihollisten yli tai avoimille pelloille heidän eteensä. Kello 10 pataljoonan komentaja haavoittui ja hyökkäystoimet keskeytettiin.

Majuri Tho ei lähettänyt toista pataljoonaa ensimmäisen avuksi vaikka pataljoonan komentaja toistuvasti pyysi lupaa sivustahyökkäyksen aloittamiseksi. Helikopterit olivat saaneet valmiiksi joukkojen pudotukset pohjoisessa. Vihdoin Vann kyllästyi Thohon ja pyysi Đạmia lennättämään kaksi 7. divisioonan reservikomppaniaa Ap Bacin länsipuoliselle riisipellolle, pohjoiseen metsänreunasta ja näin ollen vihollisasemien taakse. Vann oli kuitenkin uskossa, että kaikki Vietkongin joukot olivat ryhmittyneet etelään eikä tiennyt pudotusalueella olevan myös vihollisen sotilaita.

Vihollisjoukoista tietämättömät CH-21:t lähestyivät aluetta pohjoisesta (niitä saattoi viisi UH-1 Hueyta) ylittäen Tan Thoin ja seuraten Ap Baciin johtavaa puroa. Sitten kopterit kaartoivat laskeutumispaikalle alle 200 metrin päähän kylästä. Kaikki CH-21:t alkoivat saada osumia vihollisen tulituksesta. Hueyt tekivät iskuja vihollisasemien luokse, mutta Vietkongin joukot olivat puiden ja syvien monttujen suojissa.

Saatuaan jalkaväkikomppanian maihin, helikopterit valmistautuivat lähtemään alueelta, mutta yksi CH-21:stä oli kykenemätön nousemaan. Miehistöä ei haluttu jättää etelävietnamilaisten kanssa kentälle, joten toinen CH-21 lähetettiin pelastamaan lentäjät. Tämä helikopteri vahingoittui heti laskeutumisensa jälkeen. Tämän jälkeen yksi Hueysta tuli noutamaan maassa olevat miehistöt. Juuri ennen kopterin laskeutumista vihollistuli osui sen pääroottoriin ja helikopteri kääntyi ympäri ja syöksyi maahan. Kauempana myös kolmas CH-21 joutui tekemään hätälaskun. Jalkaväkikomppania oli saanut vastaansa kovan tulituksen ja hakeutunut suojaan kapeaan kasteluojaan. Etelä-Vietnamin joukot olivat haluttomia toimimaan ja ne oli ajettu "selkä seinää vasten" kello 10:30 mennessä.

Tämän jälkeen Vann määräsi APC-eskadroonan, jonka oli asemissa useita kilometrejä länteen kylästä, lähtemään välittömästi Ap Baciin pelastamaan jalkaväkikomppaniaa ja helikopterimiehistöjä. Matkalla jyrkkäreunaiset kanaalit estivät panssariajoneuvojen etenemisen ja APC-komentaja kapteeni Ly Tong Ba arveli kapinallisten häipyvän ennen kuin hän saisi M-113:t kanaalien yli. Vann ja Ba välille syntyi radiossa sananharkka Vannin yrittäessä saada Bata liikkeelle. Ba yritti saada yhteyttä esimiehiinsä eikä edennyt, sillä hänellä ei ollut lupaa ottaa määräyksiä suoraan amerikkalaisilta. Samaan aikaan yksi CH-21 onnistui laskeutumaan lähelle pudotettuja helikoptereita, mutta raskas tulitus pakotti sen vetäytymään. Pahoja osumia saaneena sekin joutui laskeutumaan heti taistelualueelta päästyään. Vietkong oli saanut toimintakyvyttömäksi ennätykselliset viisi helikopteria.

A Bright Shining Lie -kirjan mukaan tässä vaiheessa taistelua myös Vietkongin joukot kohtasivat ongelmia. Niihin kohdistui painetta sekä pohjoisessa että etelässä. Pieni joukko vetäytyi eteläisestä metsänreunasta ja liikkui Ap Bacin sijaan Tan Thoihin eivätkä suostuneet palaamaan etelään. APC-joukkojen odottelu paikalle hiljensi kuitenkin vihollistulen ja näin Vietkongin joukot saivat lisää ammuksia sekä johtajat luotua uskoa miehiinsä. Taistelun puhjetessa uudelleen joukot olivat taas palanneet järjestykseen.

Vihdoin kello 13:45 APC:t saavuttivat kylän länsipuoliset riisipellot. Tiheän lehvistön takia joukoilla oli vaikeuksia havaita metsänrajassa olevia kapinallisia. Vietkong aloitti raskaan tulituksen kohti ajoneuvoja keskittyen jokaisen APC:n konekiväärimieheen. APC:sta kaksi saatiin ajettua tiputettujen helikoptereiden viereen, mutta yhden ajaja sai surmansa laitettuaan päänsä ulos luukusta. Aiemmissa taisteluissa Vietkongin sotilaat olivat lopettaneet tulituksen ja hajaantuneet nähtyään APC:t ja nyt ajajat kuvittelivat saman tapahtuvan. Pelastusoperaation jatkuessa Ba menetti tajuntansa vaunun sisällä ja APC:t kieltäytyivät liikkumasta ennen kuin hän palaa tajuihinsa. Samalla eskadroona menetti lisää konekiväärimiehiä. Ba palasi tajuihinsa ja organisoi joukkonsa hyökkäykseen. Se eteni hitaasti sillä ajamisessa täytyi käyttää periskooppeja ja siihen miehistö ei ollut aiemmin tottunut. Lopulta kovaa vastarintaa kohdanneet APC:t epäonnistuivat tavoitteessaan saavuttaa metsänreuna. Kello 14:30 APC:t lopettivat hyökkäyksen ja perääntyivät.

Laskuvarjojoukot muokkaa

Kun selvisi, että vihollisjoukkoja ei pystyttäisiin kukistamaan, paikalle pyydettiin vahvistukseksi laskuvarjopataljoona. 8. laskuvarjopataljoona laskeutui riisipelloille auringonlaskun aikaan, muttei pystynyt hyökkäämään ennen seuraavaa aamua. Sekä Vann että eversti Daniel B. Porter (IV armeijakunnan taktisen alueen neuvonantaja) olivat ehdottaneet joukkojen pudottamista kanavan itäpuolelle, jolloin vihollinen olisi saarrettu, mutta pataljoona tiputettiin kuitenkin länteen.

Vihdoin puoliltapäivin joukot aloittivat hyökkäyksen, jossa lähinnä todettiin Vietkongin sotilaiden vetäytyneen alueelta.^[2]

Lähteet muokkaa

↑ Charles E. Kirkpatrick: The Battle at Ap Bac Changed America’s View of the Vietnam War Vietnam Magazine. kesäkuu 1990. HistoryNet.com. Viitattu 8.3.2009. (englanniksi)
↑ Armor in the South Vietnamese Army

Aiheesta muualla muokkaa

[1] Charles E. Kirkpatrick: The Battle at Ap Bac Changed America’s View of the Vietnam War Vietnam Magazine. kesäkuu 1990. HistoryNet.com. Viitattu 8.3.2009. (englanniksi)

[2] Armor in the South Vietnamese Army

[1]

[2]