Anton Bengtsson

ruotsalainen jääkiekkoilija

Anton Bengtsson (s. 13. toukokuuta 1993 Karlstad, Ruotsi) on ruotsalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SHL-joukkue Rögle BK:ssa. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä,[1] mutta Bengtsson osaa pelata myös laidassa.[2]

Anton Bengtsson
Henkilötiedot
Syntynyt13. toukokuuta 1993 (ikä 30)
Karlstad, Ruotsi
Kansalaisuus  Ruotsi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 182 cm
Paino 80 kg
Seura
Seura Rögle BK
Sarja SHL
Pelinumero 28
Pelaajaura
Pääsarjaura 2012–
Aik. seurat Nässjö HC (Ruotsi II)
HV71 (SHL)

Ura muokkaa

Seuraura muokkaa

Bengtsson on Nässjö HC:n kasvatti. Hän debytoi seuran miesten joukkueessa 17-vuotiaana Ruotsin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla II-divisioonassa kaudella 2010–2011. Kaudeksi 2011–2012 Bengtsson siirtyi HV71:n J20-junioreihin. Hän voitti kauden päätteeksi J20 SuperElitin hopeaa. Huhtikuussa 2012 hän teki HV71:n kanssa vuoden mittaisen Elitserien-sopimuksen. Bengtsson teki Elitserien-debyyttinsä 15. lokakuuta 2012 Frölunda HC:tä vastaan. Hänen tulokaskautensa 2012–2013 toi liigassa 37 runkosarjaottelussa tehot 2+3=5 ja viidessä playoff-ottelussa yhden maalin. Bengtsson pelasi myös neljä European Trophy -ottelua. Hän vahvisti myös HV71:n J20-junioreita, jossa Bengtsson voitti kauden päätteeksi J20 SuperElitin mestaruuden. Helmikuussa 2013 hän teki HV71:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[3]

Kaudella 2014–2015 Bengtsson teki Ruotsin pääsarjatason yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 13+6=19. Hän oli HV71:n kolmanneksi paras maalintekijä Erik Christensenin kanssa. Maaliskuussa 2015 Bengtsson teki kaksivuotisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[4] Kaudella 2015–2016 hän jakoi pudotuspeleissä HV71:n sisäisen tehotilaston voiton kolmen muun pelaajan kanssa lukemalla +2, kuten myös Mestarien liigassa Simon Önerudin ja Chris Campolin kanssa lukemalla +4. Kaudella 2016–2017 Bengtsson voitti koko SHL:n pudotuspelien tehotilaston lukemalla +11. Hän voitti kauden päätteeksi Ruotsin-mestaruuden.[2] Joulukuussa 2016 Bengtsson teki HV71:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[5]

Maajoukkueura muokkaa

Bengtsson on pelannut Ruotsin A-maajoukkueessa viisi ottelua tehden kaksi maalia.[2] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Euro Hockey Challengessa 2. huhtikuuta 2015 Trenčínissä Slovakiaa vastaan. Bengtsson teki ottelussa myös ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa.[6]

Muuta muokkaa

Bengtssonin isoveli Adam pelaa maalivahtina Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Hockeyettan-joukkue HC Dalenissa. Veljesten isä Agne toimii HV71:n presidenttinä. Heidän serkkunsa Jesper Fast pelaa NHL-joukkue New York Rangersissa.[2]

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
2010–2011 Nässjö HC Ruotsi II 30 4 6 10 6
2011–2012 HV71 SuperElit 39 8 17 25 8 6 1 1 2 4
2012–2013 HV71 SuperElit 11 3 6 9 4 3 2 2 4 2
HV71 Elitserien 37 2 3 5 10 5 1 0 1 0
2013–2014 HV71 SHL 51 2 5 7 6 8 1 0 1 2
2014–2015 HV71 SHL 52 13 6 19 4 6 1 0 1 2
2015–2016 HV71 SHL 50 7 6 13 14 6 0 3 3 0
2016–2017 HV71 SHL 32 5 3 8 8 16 2 6 8 4  
2017–2018 HV71 SHL 52 9 8 17 18 2 0 0 0 0
2018–2019 HV71 SHL 50 7 9 16 14 8 3 2 5 4
2019–2020 Rögle BK SHL 52 5 7 12 14
2020–2021 Rögle BK SHL 48 13 5 18 8 14 3 2 5 0
2021–2022 Rögle BK SHL 49 20 19 39 10 13 5 1 6 6
10 kautta yhteensä Elitserien/SHL 473 83 71 154 106 78 16 14 30 18

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Anton Bengtsson The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  2. a b c d Anton Bengtsson Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  3. Bodin, Uffe: HV-trio förlänger kontrakten Hockeysverige.se. 6.2.2013. NewsMe. Viitattu 11.12.2016. (ruotsiksi)
  4. Freijd, Johan: HV71 förlänger med Anton Bengtsson hv71.se. 5.3.2015. HV71 Elitishockey AB. Viitattu 11.12.2016. (ruotsiksi)
  5. Freijd, Johan: Nytt kontrakt för Anton Bengtsson hv71.se. 9.12.2016. HV71 Elitishockey AB. Viitattu 21.9.2017. (ruotsiksi)
  6. Slovakia vs Sweden - EHC - Euro Hockey Challenge - boxscore pointstreak.com. 2.4.2016. Pointstreak Sports Technologies Inc. Viitattu 21.9.2017.