Wikipedia

Antisemitismi arabimaailmassa

 Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Konekäännös, virheellisiä nimiä ja termistöä.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Paikoitellen epäselvää "sanasta sanaan" -käännöstä

Antisemitismi on arabimaailmassa yleinen ja joissakin maissa melkein koko väestön jakama asenne. Jordaniassa ja Libanonissa 99 % haastatelluista kertoi vuonna 2005 suhtautuvansa kielteisesti juutalaisiin.[1] Arabien antisemitismin varhaisimmat juuret löytyvät islamilaisesta kirjallisuudesta ja näkyvät sen varhaisimmissa tuotteissa, kuten Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkerrassa, joka on tehty 700-luvun loppupuolella sekä Koraanissa ja 800-luvun hadith-kirjallisuudessa, kuten kokoelmassa kutub al-sittah. Juutalaisia kuitenkin enimmäkseen siedettiin islamilaisessa maailmassa, ja heitä sortava dhimmi-lainsäädäntö jopa lakkautettiin Osmanien valtakunnassa vuonna 1856.[2] 1900-luvun tapahtumat Lähi-idässä johtivat juutalaisvastaisuuden voimakkaaseen nousuun, ja nykyään antisemitismi on arabimaailmassa yleinen asenne.

Yleistä muokkaa

Kun Lähi-idän arabivaltakunta syntyi 600-luvulla, sen alaisuuteen jäi suuri kristillinen, juutalainen ja zarathustralainen väestö. Islam pysyi islamilaisessa maailmassa vähemmistöuskontona ainakin 1000-luvulle saakka. Vasta arabivaltakunnan muodostuminen merkitsi samalla etnisen arabi-identiteetin syntyä. Sitä ennen "arabeista" puhuttiin satunnaisesti ja nimitys oli ulkopuolisten käyttämä.[3] Klassiseen arabialaiseen antisemitismiin kuului juutalaisten arvostelu vääräuskoisuuden takia. He olivat monijumalaisia ja olivat vainonneet profeettojaan. Oikeaoppiset muslimit muistuttavat tästä itseään kolmetoista kertaa joka päivä lukiessaan Koraanin aloittavan Avauksen suuran. Sen sijaan ei eurooppalaiseen tapaan tehty etnistä erottelua juutalaisten ja oman identiteetin välillä, sillä muslimit katsoivat, että arabit ja juutalaiset olivat Abrahamin jälkeläisinä sukulaiskansoja: arabit olivat Abrahamin vanhimman pojan Ismaelin jälkeläisiä ja juutalaiset Iisakin. Keskiajan muslimivaltioissa juutalaisten asema oli järjestetty niin sanotun dhimmi-aseman pohjalta, missä juutalaisten läsnäolo suvaittiin eri tavoin syrjittyinä toisen luokan kansalaisina. Käytäntö muistutti paimentolaisheimojen tapaa, missä päällikkö saattoi ottaa "suojelukseensa" oman klaaninsa ulkopuolisia muukalaisia, jotka eivät silti päässeet yhteisön täysjäseniksi.[4]

Arabien antisemitismin katsotaan lisääntyneen 1900-luvulta alkaen. Syitä on tarjottu useita. Ensimmäisessä maailmansodassa Osmanien valtakunta hajosi, ja sen Lähi-idän alueet joutuivat Britannian ja Englannin valvontaan, mikä horjutti muslimiväestöjen identiteettiä. Euroopasta saatiin muslimimaiden antisemitismiin uusia sävyjä, kuten natsien edustama rasismi.[5] Natsi-Saksan ja arabimaiden välisten suhteiden tärkeä ulottuvuus olikin juuri juutalaisvastaisuus. [6][7][8][9] 1930- ja 1940-luvuilla useat arabimaailman juutalaisyhteisöt kärsivät pogromeista.[8] Juutalaisten muutto Palestiinaan ja Israelin valtion perustaminen vuonna 1948 nostivat juutalaisten ja arabien konfliktin uudelle tasolle ja olivat polttoainetta arabinationalismin nousulle.[8] Israelin itsenäisyyssota vuonna 1948, palestiinalaisten maastamuutto, Israelin valtion perustaminen ja Israelin voitot vuosina sodissa 1956 ja 1967 olivat vakava nöyryytys Israelin vastustajille - lähinnä Egyptille, Syyrialle ja Irakille.[10] Islaminuskon merkityksen kasvu ja poliittisen islamin nousu 1980-luvulla ja sen jälkeen vahvistivat myös juutalaisvihaa.[11] 1980-luvulle tultaessa arabimaailmassa julkaistun antisemitistisen kirjallisuuden määrä ja laatu osoittivat, että juutalaisvastaisuudesta oli tullut arabimaailmassa huomattavasti yleisempää kuin vielä 1800-luvun lopulla.[12] Eräänä osoituksena siitä oli, että 1970-luvun puoliväliin mennessä suurin osa juutalaisista oli muuttanut arabi- ja muslimimaista ensisijaisesti Israeliin, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin.[13]

Historia muokkaa

Varhaiset vaiheet muokkaa

Ensimmäinen profeetta Muhammedista ja islamista kertova teos oli Ibn Ishaqin Bagdadissa kirjoittama Muhammedin elämäkerta, joka on säilynyt vain 800-luvulla ja 900-luvulla tehtyinä selostuksina.[14] Ibn Ishaqin teos oli vahvasti juutalaisvastainen. Siinä kerrotaan, miten juutalaiset yrittivät vahingoittaa Muhammedia jo tämän lapsuudessa[15], ja juutalaisnaisen kerrotaan lopulta myrkyttäneen profeetan kuoliaaksi.[16] Juutalaisten viha johtui Ibn Ishaqin mukaan siitä, että he olivat kateellisia, koska Jumala oli lähettänyt profeettansa tällä kertaa arabeille.[17] Profeetta puolestaan järjesti juutalaisten joukkomurhan Medinassa[18] ja hävitti juutalaiskaupunki Khaibarin,[19] mitä edelleen juhlitaan arabien mielenosoituksissa Israelin tulevan kohtalo symbolina.[20][21] Khaibarin taistelun yhteydessä tulee esille myös teema aarteitaan piilottelevasta juutalaisesta.[22]

Antisemitismi näkyy myös Koraanin useissa kohdissa. Avauksen suurassa 1 todetaan: "Ohjaa meidät oikeata tietä, niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi, ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyvät." Vallitsevan selityksen mukaan vihan alaisilla ja harhaan eksyvillä tarkoitetaan juutalaisia. [23] Harras muslimi toistaa nämä sanat joka päivä kolmetoista kertaa osana rukoushetkiään. Koraani sisältää useita avoimen juutalaisvihamielisiä toteamuksia, kuten määräyksen olla ottamatta juutalaisia ystäväksi (5:51)[24] tai ilmoituksen heidän muuttamisestaan apinoiksi ja sioiksi (5: 59–60).[24] Hadith -kertomukset sisältävät samoin juutalaisvastaista aineistoa. Kerrotaan että Muhammed kivitti kuoliaaksi juutalaisen miehen ja naisen.[25] Profeetta Muhammedin kerrotaan sanoneen: "Viimeinen tuomio ei tule ennen kuin taistelette juutalaisia vastaan, ja kivi, jonka taakse juutalainen piiloutuu, huutaa: Oi muslimi! Juutalainen piilottelee minun takanani. Tapa hänet!" [26]

Muhammedin elämäkerta, Koraani ja hadith -kertomukset osoittavat, että juutalaisvastaisuus oli 800-luvun abbasidikalifaatissa ideologinen virtaus, josta oli tullut osa uskontoa. Juutalaisten asema dhimmeinä täsmennettiin niin sanotussa Umarin sopimuksessa, josta oli 800-luvun alussa jo useita versioita.[27][28] Kristityt ja juutalaiset saivat jatkaa uskontonsa harjoittamista tietyin rajoituksin, mutta heidän piti osoittaa nöyryyttä muslimeita kohtaan. Juutalaisten piti myös kantaa keltaista tunnusta vaatteissaan.[29] Tämä osa Umarin sopimusta siirtyi myöhemmin natsien käyttöön.[30] Sekä muslimien että juutalaisten puhtausvaatimukset tekivät mahdottomaksi esimerkiksi yhteisen ruokailun, mutta näiden ryhmien suhteita islamilaisessa maailmassa on tutkittu vain vähän, joten tietoa on niukasti. Juutalaisten sorrettu asema johti luultavasti vain harvoin pogromeihin ja massamurhiin, poikkeuksena kuitenkin al-Andalusin joukkomurha 31.12.1066.[31] Khedouri A. Zilkha professuuria hoitanut Mark R. Cohen on korostanut muslimien ja juutalaisten hyviä suhteita 1200-luvulle ulottuneessa tutkimuksessaan. [32] Sen sijaan muslimivaltaa Andalusiasta vuonna 1160 paennut Moses Maimonides kirjoitti myöhemmin: "Koskaan ei ole ollut kansakuntaa, joka olisi yhtä paljon vihannut, nöyryyttänyt ja inhonnut meitä yhtä paljon kuin tämä."[33]

Osmanien valtakunnassa ei-muslimien vainot olivat harvinaisia, vaikka välillä painostusta esiintyi. Vakavin kohtaus sattui Mehmed IV:n (1648–1687) aikana, jolloin juutalaisista tehtiin syyllisiä Konstantinopolin paloon vuonna 1660. Heidät pakotettiin myymään omaisuutensa muslimeille ja sitten karkotettiin. Seuraavana vuonna kristittyjen että juutalaisten pukeutumiselle annettiin tunnistamista auttavia määräyksiä, heidän omaisuuttaan takavarikoitiin ja kirkkoja ja synagogia hävitettiin. Vuosina 1663–1687 juutalaisten hovilääkärien ja muun henkilöstön oli pakko kääntyä islamiin. Juutalaiset korvattiin korkeissa viroissa kreikkalaisilla ortodokseilla.[34]

1800-luku muokkaa

Mark Cohenin mukaan arabien antisemitismi syntyi nykyaikaisessa maailmassa 1800-luvulla ristiriitaisten juutalaisten ja arabien nationalismin taustalla, ja juutalaisvastaisuus tuotiin arabimaailmaan pääasiassa kansallismielisesti ajattelevien kristittyjen arabien toimesta ja islamisoitiin vasta myöhemmin.[35] Rivka Yadlin katsoo samoin, että antisemitismi tuli Lähi-itään kristittyjen emissaarien toimesta ja lisääntyi natsien vaikutuksesta.[6]

Damaskoksen tapaus oli syytös rituaalisista murhista ja veriuhreista juutalaisia vastaan Damaskoksessa vuonna 1840. 5. helmikuuta 1840 fransiskaani kapusiinimunkki munkki Thomas ja hänen kreikkalainen palvelijansa ilmoitettiin kadonneiksi, koskaan nähtäväksi uudelleen. Turkin kuvernööri ja Ranskan konsuli Ratti-Menton uskoivat syytöksiin rituaalisesta murhasta ja verisaumastaselvennä, koska väitetty murha tapahtui ennen juutalaisten pääsiäistä . Tutkimus järjestettiin, ja juutalainen parturi Salomon Negrin tunnusti kidutettuna ja syytti muita juutalaisia. Kaksi muuta juutalaista kuoli kidutuksessa, ja yksi (Mooses Abulafia) kääntyi islamiin pelastautuakseen kidutuksesta. Lisää pidätyksiä ja julmuuksia seurasi, mikä huipentui 63 juutalaislapsen joutumiseen panttivangeiksi ja väkijoukon hyökkäyksiin juutalaisyhteisöihin kaikkialla Lähi-idässä. Kansainvälinen suuttumus johti siihen, että Ibrahim Pasha Egyptissä määräsi tutkimuksen. Aleksandriassa käytyjen neuvottelujen avulla varmistettiin yhdeksän vielä elossa olleen panttivangin (kolmestastoista) syyttömyys ja vapauttaminen. Myöhemmin Konstantinopolissa Moses Montefiore (Ison-Britannian juutalaisyhteisön johtaja) suostutteli sulttaani Abdülmecid I:n antamaan käskyn, jonka tarkoituksena oli pysäyttää veriuhrisyytösten leviäminen Osmanien valtakunnassa :

- - ja koska rakastamme alamaisiamme, emme voi sallia juutalaisten kansan, jonka viattomuus heitä vastaan väitetystä rikoksesta on ilmeistä, joutua hätään ja kidutukseen sellaisten syytösten seurauksena, joilla ei ole vähäisintäkään perustaa totuudessa. . . .

Veriuhrisyytös levisi kuitenkin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa: Aleppo (1810, 1850, 1875), Damaskos ( 1840, 1848, 1890), Beirut (1862, 1874), Dayr al-Qamar (1847), Jerusalem (1847) ), Kairo (1844, 1890, 1901–02), Mansura (1877), Aleksandria (1870, 1882, 1901–02), Port Said (1903, 1908) ja Damanhur (1871, 1873, 1877, 1892). [36]

1800-luvun lopun Dreyfusin tapaus vaikutti arabimaailmaan. Intohimoiset antisemitismin purskeet Ranskassa toistettiin Ranskan vaikutusalueilla, etenkin maroniittisessa Libanonissa. Muslimien arabilehdistö kuitenkin suhtautui myötätuntoisesti väärin syytettyyn kapteeni Dreyfukseen ja kritisoi juutalaisten vainoa Ranskassa. [37]

20. vuosisata muokkaa

Valtiota edeltävä antisemitismi muokkaa

Vaikka arabien juutalaisvastaisuus oli lisääntynyt arabien ja Israelin konfliktin myötä, oli pogromeja juutalaisia jo ennen Israelin valtion perustamista toukokuussa 1948, kuten natsien inspiroimia joukkovainoja Algeriassa vuonna 1930, ja hyökkäykset juutalaisia vastaan Irakissa ja Libyassa 1940-luvulla. Vuonna 1941 180 juutalaista murhattiin ja 700 loukkaantui juutalaisten vastaisissa mellakoissa, jotka tunnettiin nimellä " Farhud ". [38] Neljäsataa juutalaista loukkaantui väkivaltaisissa mielenosoituksissa Egyptissä vuonna 1945, ja juutalaisten omaisuutta rikottiin ja ryöstettiin. Libyassa kuoli 130 juutalaista ja 266 loukkaantui. Joulukuussa 1947 Damaskoksessa tapettiin 13 juutalaista, mukaan lukien 8 lasta, ja 26 loukkaantui. Aleppossa mellakat aiheuttivat kymmeniä juutalaisuhreja, vahingoittivat 150 juutalaista kotia. 5 koulua ja 10 synagogaa poltettiin. Jemenissä 97 juutalaista murhattiin ja 120 loukkaantui.[38]

Esitetyt syyt muokkaa

Antisemitismi arabimaailmassa lisääntyi 1900-luvulla, kun juutalaisten maahanmuutto ja sionistinen toiminta Palestiinan mandaatissa kasvoivat. Siihen aikaan valmistettu antisemitistinen teksti Siionin vanhinten pöytäkirjat alkoi olla saatavilla Palestiinassa. Arabikristitty teki käännöksen arabiaksi Kairossa vuonna 1927 tai 1928, ja se julkaistiin kirjana.[39][40] Maaliskuussa 1921 Jerusalemin pormestari Musa Khazem El Husseini kertoi Winston Churchillille: "Juutalaiset ovat olleet aktiivisimpia tuhon puolustajia monissa maissa. . . . Tiedetään hyvin, että juutalaiset aiheuttivat kokonaan tai suurelta osin Venäjän hajoamisen, ja suuri osa Saksan ja Itävallan tappiosta on myös asetettava heidän ovelleen. " [41]

Matthias Küntzel on esittänyt, että juutalaissalaliittoteorian ratkaiseva leviäminen tapahtui vuosina 1937–1945 arabimaailmaan kohdistetun natsipropagandan vaikutuksesta.[42] Kuntzelin mukaan natsien arabiankielisessä radioasemalla oli 80 työntekijää ja lähetys päivittäin arabiaksi. Se korosti islamin ja natsismin yhtäläisyyksiä ja sitä tuki Jerusalemin suurmufti Amin al-Hussein (joka lähetti natsimielistä propagandaa Berliinistä).[7] Al-Husseinin natsiyhteistyön[9] lisäksi arabimaailman ja akselivaltojen (natsi-Saksan ja fasistisen Italian) yhteistyöpolitiikka ja sotilaalliset suhteet perustuivat yhteiseen juutalaisten halveksuntaan ja vihollisuuksiin yhteisiä vihollisia kohtaan: Iso-Britannia, Ranska ja sionismi.[7][8][9] Natsihallinto rahoitti myös Egyptin muslimiveljeskuntaa, joka alkoi vaatia juutalaisten yritysten boikotteja vuonna 1936. 

Bernard Lewis kuvailee myös natsien vaikutusvaltaa arabimaailmassa, mukaan lukien sen vaikutus Michel Aflaqiin, Ba'ath-ideologiaan (joka myöhemmin hallitsi Syyriaa ja Irakia) perustajaan.

Nürnbergin lakien julistamisen jälkeen Hitler sai onnittelusanomia kaikkialta arabi- ja muslimimaailmasta, etenkin Marokosta ja Palestiinasta, missä natsien propaganda oli ollut aktiivisinta. . . . Ennen kuin natsi- ja fasistityyppisiä poliittisia puolueita alkoi ilmestyä, mukana puolisotilaalliset nuorisojärjestöt, värikkäät paidat, tiukka kurinalaisuus ja enemmän tai vähemmän karismaattisia johtajia. [43]

 
Amin al-Husseini, Jerusalemin suurmufti ja korkeimman islamilaisen neuvoston puheenjohtaja Adolf Hitlerin kanssa (joulukuu 1941)

George Gruen syyttää arabimaailman juutalaisten lisääntynyttä vihamielisyyttä ottomaanien valtakunnan ja perinteisen islamilaisen yhteiskunnan tappioon ja hajoamiseen ; länsimaiden siirtomaavallan alla juutalaiset saivat suhteettoman suuren roolin alueen kaupallisessa, ammatillisessa ja hallinnollisessa elämässä; arabien kansallismielisyyden nousu, jonka kannattajat etsivät paikallisten juutalaisten varallisuutta ja asemia valtion kanavien kautta; kaunaa juutalaisten nationalismista ja sionistisesta liikkeestä; ja epäsuosittujen arabimaiden hallitusten into käyttää syntipukkeina paikallisia juutalaisia poliittisiin tarkoituksiin. [44]

Vuoden 1948 arabien ja Israelin sodan, palestiinalaisten maastamuuton, Israelin valtion luomisen ja arabimaiden itsenäistymisen jälkeen juutalaisten olosuhteet heikkenivät arabimaailmassa. Seuraavien vuosikymmenien aikana melkein kaikki pakenivat arabimaailmasta, toiset vapaaehtoisesti ja toiset uhattuna (ks. Juutalaisten maastamuutto arabi- ja muslimimaista). Vuonna 1945 asui 758 000 - 866 000 juutalaista (katso alla oleva taulukko) koko arabimaailman yhteisöissä. Nykyään heitä on alle 8 000. Joissakin arabivaltioissa, kuten Libyassa (jonka asukkaista ennen 3 prosenttia oli juutalaisia), juutalaisyhteisöä ei enää ole; muissa arabimaissa vain muutama sata juutalaista on jäljellä. [45]

Harvardin yliopiston professori Ruth R. Wisse esittää, että "antisemitismi/antisionismi on ollut pan-arabipolitiikan kulmakivi toisen maailmansodan jälkeen" ja että se on "vahvin todellinen ja potentiaalinen ykseyden lähde" arabimaailmassa. [46] Tämä johtuu siitä, että juutalaiset ja Israel toimivat länsimaisten arvojen edustajina, ja nämä arvot haastavat Lähi-idän uskonnollisen ja poliittisen vallan hegemonian. Antisemitismi on myös tarpeeksi muovautuvaa, jotta se voi yhdistää oikeisto- ja vasemmistoryhmät arabimaailmassa.

Human Rights Watchin perustaja Robert Bernstein sanoo, että antisemitismi on "syvään juurtunut ja institutionaalinen" "arabikansoissa nykyaikana". [47]

Antisemitismi eri muslimimaissa ja muslimiyhteisöissä muokkaa

Bernard Lewis arvioi nykytilannetta seuraavasti: "Antisemiittisten kirjojen ja artikkelien määrä, niiden kirjoittajien, julkaisijoiden ja tukijoiden auktoriteetti, heidän asemansa oppimestareina ja joukkotiedotusvälineissä - se kaikki viittaa siihen, että klassinen antisemitismi on olennainen osa arabien nykyistä intellektuaalista elämää yhtä lailla kuin oli natsi-Saksassa ja merkittävästi enemmän kuin 1900-luvun vaihteen Ranskassa.[12]

Vuonna 2008 Pew Research Center -tutkimuksessa todettiin, että kielteiset näkemykset juutalaisista olivat yleisimpiä kyselyn kolmessa arabimaassa: 97 prosentilla libanonilaisista oli epäedullinen mielipide juutalaisista, 95 prosentilla Egyptissä ja 96 prosentilla Jordaniassa.[48]

Monet arabisanomalehdet, kuten Al-Hayat Al-Jadidah, palestiinalaishallinnon virallinen sanomalehti, kirjoittavat usein, että "juutalaiset" hallitsevat kaikkia maailman hallituksia ja että "juutalaiset" suunnittelevat kansanmurhaa kaikille Länsirannan arabeille.  Toiset kirjoittavat vähemmän sensationaalisia tarinoita ja toteavat, että juutalaisilla on liikaa vaikutusvaltaa Yhdysvaltain hallituksessa. Usein sanotaan, että juutalaiset valvovat muiden maiden johtajia.  Monien virallisten arabivaltiolehtien artikkelit väittävät, että Siionin vanhinten pöytäkirjat heijastavat tosiasioita ja viittaavat siten kansainväliseen juutalaisten salaliittoon vallata maailma.

"Netanjahun suunnitelmaa täsmää täysin Siionin vanhinten pöytäkirjojen suunnitelman kanssa" (Al-Hayat Al-Jadidah, palestiinalaishallinnon virallinen sanomalehti, 30.11.1997)

"Juutalaiset yrittävät vallata maailman... Meidän on paljastettava sionistis-kolonialistinen suunnitelma ja sen tavoitteet, jotka eivät tuhoa vain kansaamme vaan koko maailman (palestiinalaishallinnon maatalousministeri Abdel Jawad Saleh, Al-Hayat Al-Jadidah, 6.11.1997)

Vuosina 2001–2002 arabien radio ja televisio tuotti 30-osaisen televisio-minisarjan nimeltä Ratsastaja ilman hevosta, pääosassa merkittävä egyptiläinen näyttelijä Mohamed Sobhi. Sarja sisältää dramatisoituja Siionin viisaiden pöytäkirjoja. Yhdysvallat ja Israel kritisoivat Egyptiä ohjelman lähettämisestä, koska se sisältää rasistisia valheita, joita on käytetty "tekosyynä juutalaisten vainolle".[49]

Israelin arabit muokkaa

Vuonna 2003 israelilais-arabilainen Raed Salah, Israelin islamilaisen liikkeen pohjoisen osaston johtaja, julkaisi seuraavan runon islamilaisen liikkeen aikakauslehdessä:

Te juutalaiset olette moskeijoiden rikollisia pommittajia,

Raskaana olevien naisten ja vauvojen teurastajia.
Kaikkien aikojen ryöstäjiä ja loisia,
Luoja tuomitsi teidät häviäjäapinoiksi,

Voitto kuuluu muslimeille, Niilistä Eufratiin.[50]

Vuonna 2007 pidetyssä puheessa Salah syytti juutalaisia lasten veren käyttämisestä leivän paistamiseen . "Emme ole koskaan antaneet itsemme vaivata lasten taikinaa leivälle, joka rikkoo paaston ramadanin pyhänä kuukautena", hän sanoi. "Joka haluaa perusteellisemman selityksen, anna hänen kysyä, mitä tapahtui niille lapsille Euroopassa, joiden veri sekoitettiin [juutalaisen] pyhän leivän taikinaan." . [51]

Islamilaisen liikkeen pohjoisen osaston varajohtaja Kamal Khatib kutsui juutalaisia pitämässään puheessa "kirpuiksi".[52]

Egypti muokkaa

Egyptin muslimiveljeskunnan johtaja Mohammed Mahdi Akef on tuominnut niin sanotun "holokaustin myytin" puolustaessaan sitä, kun Iranin presidentti Mahmud Ahmadinežad kielsi holokaustin. [53]

Egyptin hallituksen ylläpitämä sanomalehti Al Akhbar julkaisi 29. huhtikuuta 2002 pääkirjoituksen, jossa se kielsi holokaustin petoksena. Seuraavassa kappaleessa todetaan, että holokaustit eivät kyenneet poistamaan kaikkia juutalaisia:

Holokaustin petos. . . . Monet ranskalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä ei ole muuta kuin sepite, valhe ja petos!! Toisin sanoen, se on "skenaario", jonka juoni on räätälöity huolellisesti käyttäen useita väärennettyjä valokuvia, jotka eivät mitenkään liity totuuteen. Kyllä, se on elokuva, ei enempää eikä vähempää. Hitler itse, jota he syyttävät natsismista, on silmissäni vain vaatimaton "oppilas" murhan ja verenvuodatuksen maailmassa. Hän on täysin viaton syytöksestä niiden paistamisesta väärän holokaustinsa helvetissä!! Kuten monet ranskalaiset ja brittiläiset tiedemiehet ja tutkijat ovat todistaneet, koko asia ei ole muuta kuin valtava israelilainen juoni, jonka tarkoituksena on kiristää erityisesti Saksan hallitusta ja Euroopan maita yleensä. Mutta minä henkilökohtaisesti ja tämän kuvitteellisen tarinan valossa valitan Hitlerille, jopa sanomalla hänelle sydämestäni: 'Kunpa vain olisit tehnyt sen, veli, jos vain niin olisi tapahtunut, jotta maailma voisi huokaus helpotuksena [ilman] heidän pahaa ja syntiään.

Kolumnisti Adel Hammoda väitti lokakuussa 2000 julkaistussa artikkelissa Egyptin valtion omistamassa al-Ahram-sanomalehdessä, että juutalaiset valmistivat Matzaa (ei-juutalaisten) lasten verestä. [54] Al-Ahram Hebdon toimittaja Mohammed Salmawy "puolusti sanomalehdissään vanhojen eurooppalaisten myyttien käyttöä, kuten veriuhrisyytö ". [55]

Elokuussa 2010 saudiarabialainen kolumnisti Iman Al-Quwaifli kritisoi terävästi "ilmiötä myötätunnosta Adolf Hitlerille ja natsismille arabimaailmassa" ja siteerasi islamilaista pappia Hussam Fawzi Jabaria, joka puolusti Hitlerin toimintaa juutalaisia vastaan egyptiläisessä keskusteluohjelmassa kuukautta aiemmin. [56] [57] [58]

Egyptin Kanava 1:n lokakuussa 2012 lähettämässä saarnassa (johon osallistui Egyptin presidentti Muhammad Morsi) Matrouhin kuvernöörin uskonnollisten voimavarojen päällikkö Futouh Abd Al-Nabi Mansour rukoili (käännöksen englantiin teki MEMRI):

»Oi Allah, vapauta meidät synneistämme, vahvista meitä ja suo meille voitto uskottomista. Oi Allah, tuhoa juutalaiset ja heidän kannattajansa. Oi Allah, hävitä heidät, revi heidät palasiksi. Oi Allah, osoita mahtisi ja suuruutesi heille.[59][60][61][62]»

Jordania muokkaa

Jordania ei salli juutalaisten pääsyä, jos näillä näkyy juutalaisuuden merkkejä tai näillä on henkilökohtaisia uskonnollisia esineitä. Jordanian suurlähettiläs Israelissa vastasi uskonnollisen juutalaisen valitukseen, että hašemiittiseen kuningaskuntaan saapuvien matkustajien ei tule pitää mukanaan rukoushuiveja (Tallit) ja rukouskääröjä (Tefillin).[63] Jordanian viranomaiset ilmoittavat, että politiikan tarkoituksena on varmistaa juutalaisten turistien turvallisuus. [64]

Saudi-Arabia muokkaa

Vihamielisyys juutalaisia kohtaan on yleistä Saudi-Arabian tiedotusvälineissä, uskonnollisissa saarnoissa, koulun opetussuunnitelmassa ja hallituksen virallisessa politiikassa.

Juutalaisvastainen indoktrinaatio on osa Saudi-Arabian koulun opetussuunnitelmaa. Lapsia kehotetaan olemaan ystävystymättä juutalaisten kanssa, heille annetaan väärää tietoa heistä (kuten väite, että juutalaiset palvovat paholaista) ja heitä kannustetaan jihadiin juutalaisia vastaan.[65]

Juutalaisia koskevia salaliittoteorioita levitetään laajalti Saudi-Arabian valtion valvomissa tiedotusvälineissä.[66]

Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan[67] uskonnonvapautta "ei ole" Saudi-Arabiassa, ja siksi juutalaiset eivät voi harjoittaa vapaasti uskontoaan.

Syyria muokkaa

 
Myötäpäivään vasemmalta ylhäältä: Fara Zeibak, Mazal Zeibak, Eva Saad ja Lulu Zeibak.

Rajapoliisi löysi 2. maaliskuuta 1974 neljän syyrialaisen juutalaisen naisen ruumiit Zabdani-vuorten luolasta Damaskoksesta luoteeseen. Fara Zeibak 24, hänen sisarensa Lulu Zeibak 23, Mazal Zeibak 22 ja heidän serkkunsa Eva Saad 18, olivat tehneet sopimuksen salakuljettajien joukon kanssa paetakseen Syyriasta Libanoniin ja lopulta Israeliin. Tyttöjen ruumiit löydettiin raiskattuina, murhattuina ja silvottuina. Poliisi löysi myös kahden juutalaisen pojan, Natan Shaya 18 ja Kassem Abadi 20, jäännökset, jotka olivat aikaisemman verilöylyn uhreja. [68] Syyrian viranomaiset tallettivat kaikkien kuuden ruumiin säkkeihin vanhempiensa kotien eteen Damaskoksen juutalaisgettoon. [69]

Vuonna 1984 Syyrian puolustusministeri Mustafa Tlass julkaisi kirjan nimeltä Siionin Matzah, joka väitti, että juutalaiset olivat tappaneet kristittyjä lapsia Damaskoksessa saadakseen aikaan Matzasta (katso Damaskoksen tapaus ). Hänen kirjansa inspiroi egyptiläistä tv-sarjaa Hevosmies ilman hevosta (ks. Alla) ja spinoffiksi, The Diaspora, joka johti Hizbollahin al-Manarin kieltämiseen Euroopassa sarjan lähettämisen vuoksi. [70]

Syyriassa tehtiin juutalaisvastainen tv-sarja Khaibar, joka sai nimensä profeetta Muhammedin tuhoamasta juutalaiskaupungista Arabian niemimaalla. [71][72]

Ku Klux Klanin entinen johtaja David Duke vieraili Syyriassa marraskuussa 2005 ja piti puheen, jonka Syyrian televisio lähetti suorana.[73]

Tunisia muokkaa

Juutalais-arabi kolonialismin vastainen kirjailija Albert Memmi kertoo juutalaisten kohtaamasta syrjinnästä ja fyysisistä hyökkäyksistämilloin?:[74]

Jokaisessa kriisissä, jokaisen pienimmänkin tapauksen kohdalla, väkijoukko villiintyi ja sytytti juutalaisten kauppoja. Tämä tapahtui jopa Yom Kippurin sodan aikana. Tunisian presidentti Habib Bourguiba ei todennäköisesti ole koskaan ollut vihamielinen juutalaisille, mutta aina tapahtui sitä pahamaineista "viivästystä", joka tarkoitti, että poliisi saapui paikalle vasta, kun kaupat oli ryöstetty ja poltettu. Onko ihme, että maastamuutto Ranskaan ja Israeliin jatkui ja jopa lisääntyi?

30. marraskuuta 2012 kuuluisa Tunisian imaami sheikki Ahmad Al-Suhayli of Radèsissa, kertoi seuraajilleen live-lähetyksessä Hannibal TV -kanavalla, että "Jumala haluaa tuhota tämän juutalaisten sikiämisen tulvan [Tunisiassa] ja on steriloimassa juutalaisnaisten kohtuja." [75] Tämä oli jo neljäs julkinen kiihotus juutalaisia vastaan sen jälkeen kun Tunisian presidentti Zine el-Abidine Ben Ali kaadettiin vuonna 2011. Tämä sai juutalaisyhteisöjen johtajat vaatimaan suojelua Tunisian hallitukselta.[75] Al-Suhayli julkaisi myöhemmin Internetiin videon, jossa hän väitti, että hänen lausuntojaan oli tulkittu väärin. [76]

Tunisian juutalaisten historia ulottuu Rooman aikoihin. Ennen vuotta 1948 Tunisian juutalaisväestö saavutti huippunsa 110 000. Nykyään sillä on juutalaisyhteisö, jossa on alle 2000 ihmistä. [77]

Palestiinalaisalueet muokkaa

Hamasilla, joka on Egyptin muslimiveljeskunnan sivuhaara, on peruskirja, joka väittää, että sionistit ovat luoneet Ranskan vallankumouksen, Venäjän vallankumouksen, kolonialismin ja molemmat maailmansodat. Se väittää myös, että vapaamuurarit ja rotaryklubit ovat sionistisia rintamia, ja viittaa Siionin vanhinten pöytäkirjoihin. [78] Väitteet siitä, että juutalaiset ja vapaamuurarit olivat Ranskan vallankumouksen takana, ovat peräisin Saksasta 1800-luvun puolivälistä. [79]

PLO:n johtaja Mahmud Abbas julkaisi tohtorin väitöskirjan Moskovan yliopistossa vuonna 1982, nimeltään Salaiset yhteydet natsien ja sionistisen liikkeen johtajien välillä. [80] Hänen väitöskirjastaan tuli myöhemmin kirja "Toinen puoli: natsismin ja sionismin salaiset suhteet", jota hänen nimitettynä Palestiinan pääministeriksi vuonna 2003 kritisoitiin voimakkaasti esimerkkinä holokaustin kieltämisestä. Kirjassaan Abbas kirjoitti:

Näyttää siltä, että sionistiliikkeen mielenkiinto on kuitenkin paisuttaa tämä [holokaustikuolemien] lukua niin, että heidän hyötynsä on suurempi. Tämä sai heidät korostamaan tätä lukua [kuusi miljoonaa] saadakseen kansainvälisen yleisen mielipiteen tuen sionismille. Monet tutkijat ovat keskustelleet kuuden miljoonan luvusta ja tulleet järkyttäviin johtopäätöksiin - vahvistaneet juutalaisten uhrien lukumääräksi vain muutaman sataa tuhatta.[81][82][83]

Hamasia tukevat uskonoppineet ovat vaatineet juutalaisten ja Israelin hävittämistä.[84]

Libanon muokkaa

Hizbollahin Al-Manar-tv-kanavaa on usein syytetty antisemitististen lähetysten lähettämisestä, juutalaisten syyttämisestä sionistisesta salaliitosta arabimaailmaa vastaan ja usein otteiden lähettämisestä Siionin vanhinten pöytäkirjoista,[85][86][87] jota Encyclopædia Britannica kuvaa "petollisena asiakirjana, joka toimi verukkeena ja perustana antisemitismille 1900-luvun alussa".

Al-Manar esitti äskettäin draamasarjan nimeltä Diaspora, joka perustuu historiallisiin antisemitistisiin väitteisiin. Sarjaa katsoneet BBC:n toimittajat sanoivat:

Diasporaa katsoneet kirjeenvaihtajat huomauttavat, että se lainaa laajasti Siionin vanhinten pöytäkirjoja, joka on pahamaineinen 1800-luvun julkaisu, jota natsit käyttävät rotuvihaan kiihottamiseen. [88]

Eräässä toisessa tapahtumassa Al-Manarin kommentaattori viittasi äskettäin "sionistisiin yrityksiin levittää AIDS arabimaihin". Al-Manarin virkailijat kieltävät antisemitistisen kiihotuksen lähettämisen ja sanovat, että heidän kantansa on Israelin vastainen, ei antisemitistinen. Hizbollah on kuitenkin suunnannut voimakasta retoriikkaa sekä Israelia että juutalaisia vastaan, ja se on tehnyt yhteistyötä räikeän antisemitistisen kirjallisuuden julkaisemisessa ja levittämisessä. Libanonin hallitus ei ole kritisoinut antisemitistisen materiaalin jatkuvaa lähettämistä televisiossa. [89]

Ranskan juutalaisten CRIF- kattojärjestön protestien vuoksi antisemitististä sisältöä koskevista väitteistä Ranskan pääministeri Jean-Pierre Raffarin vaati Al-Manarin lähetysten kieltämistä Ranskassa 2. joulukuuta 2004; vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Ranskan mediavalvontatoimisto antoi al-Manarille luvan jatkaa lähetyksiä Euroopassa. [90] Ranskan korkein hallinto-oikeus kielsi 13. joulukuuta 2004 Hizbullahin Al-Manar-TV-aseman sillä perusteella, että se kiihottaa jatkuvasti roduvihaan ja antisemitismiin. [91]

Jemen muokkaa

1940-luvulla ja Israelin perustamisen aikaan juutalaiset muuttivat kovaan tahtiin Jemenistä juutalaisvastaisten mellakoiden ja verilöylyjen seurauksena. 1990-luvun loppupuolella jäljellä oli enää joitain satoja juutalaisia, pääasiassa luoteisilla vuoristoalueella nimeltä Sa'ada ja Raidan kaupungissa. Houthin jäsenet merkitsivät juutalaisten ovia ja syyttivät heitä muslimien moraalin turmelemisesta. Lopulta Houthin johtajat lähettivät uhkaavia viestejä juutalaisyhteisölle: "Kehotamme teitä poistumaan alueelta välittömästi. . . . Annamme teille 10 päivän määräajan, tai te kadutte sitä. " [92]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Cohen, Mark R.: Under Crescent and Cross. The Jews in the Middle Ages. Princeton University Press, 1994. ISBN 978-0-691-13931-9.
  • Fernandez-Morera, Dario: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain. ISI Books, 2016. ISBN 9781610170956. (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom, Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Islamic Extremism: Common Concern for Muslim and Western Publics 14.7.2005. Pew Research Center.
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biographie. Verlag C.H. Beck, 2008 (alkuteos 2005). ISBN 9783406568589. (saksaksi)
  • Juusola, Hannu: Israelin historia. Helsinki: Gaudeamus, 2005, 2. p. 2014. ISBN 951-662-920-2.
  • Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0.
  • Lewis, Bernard: Semites and Anti-Semites: An Inquiry into Conflict and Prejudice. W.W. Norton & Company, 1986. Teoksen verkkoversio.
  • Lewis, Bernard: The Arabs in History. Oxford University Press, 1993. ISBN 9780192803108. (englanniksi)
  • Moses Maimonides: Rambam. Selected Letters of Maimonides. Yeshivath Beth Moshe, 1994. ISBN 0-9626226-3-x.
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Webb, Peter: Imagining the Arabs. Arab Identity and the Rise of Islam. Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978 1 4744 2643 5. (englanniksi)
  • Yadlin, Rivka: "Antisemitism". Teoksessa: The Continuum Political Encyclopedia of the Middle East. toim.: Avraham Sela. Continuum, 2002. Teoksen verkkoversio.

Viitteet muokkaa

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Päivämäärät suomeksi, punaiset linkit pois
  1. ↑ Pew Research Center, 2005
  2. ↑ Hannu Juusola: Israelin historia, s. 36. Gaudeamus, 2014.
  3. ↑ Webb, 2016
  4. ↑ Popp, V.: The Early History of Islam, Following Insxriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam. (s. 17–124)., s. 28–30. Prometheus Books, 2010.
  5. ↑ Lewis, 1986, s. 132
  6. ↑ a b Yadlin, 2002, s. 52
  7. ↑ a b c Herf, Jeffrey (December 2009). "Nazi Germany's Propaganda Aimed at Arabs and Muslims During World War II and the Holocaust: Old Themes, New Archival Findings". Central European History 42 (4): 709–736. Cambridge University Press. doi:10.1017/S000893890999104X. 
  8. ↑ a b c d  • Hajj Amin al-Husayni: Wartime Propagandist United States Holocaust Memorial Museum.
     • Hajj Amin al-Husayni: Arab Nationalist and Muslim Leader United States Holocaust Memorial Museum.
  9. ↑ a b c Spoerl, Joseph S. (January 2020). "Parallels between Nazi and Islamist Anti-Semitism". Jewish Political Studies Review 31 (1/2): 210–244. Jerusalem Center for Public Affairs. ISSN 0792-335X. 
  10. ↑ Lewis (1986), p. 204
  11. ↑ Yadlin, Rifka. "Antisemitism". The Continuum Political Encyclopedia of the Middle East. Ed. Avraham Sela. New York: Continuum, 2002. p. 52
  12. ↑ a b Lewis, Bernard. Semites and Anti-Semites, New York/London: Norton, 1986, p. 256.
  13. ↑ Yehouda Shenhav The Arab Jews: A Postcolonial Reading of Nationalism, Religion, and Ethnicity
  14. ↑ Ibn Hisham, 1999; Ibn Ishaq, 1955
  15. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 46
  16. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 364
  17. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 174
  18. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 320
  19. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 357–368
  20. ↑ Solomon, Ariel Ben: Ramadan series ‘Khaybar’ is a battle cry against Jews The Jerusalem Post. 11.7.2013.
  21. ↑ Dysch, Marcus: Protestors scream antisemitic slogans at demonstration outside US embassy in London The JC. 10.12.2017.
  22. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 358, 362; Jansen, 2008, s. 360
  23. ↑ Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I, s. 149–158. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017.
  24. ↑ a b Pöydän suura Koraani. Islamopas.com.
  25. ↑ at Tirmidhi: (10) Chapter: What Has Been Related About Stoning The People Of The Book Jami at-Tirmidhi. sunnah.com.
  26. ↑ al-Bukhari: (94) Chapter: Fighting against the Jews), nro 2926 Sahih al-Bukhari. sunnah.com.
  27. ↑ Milka Levy-Rubin: Non-muslims in the Early Islamic Empire. From Surrender to Coexistence, s. 58–87. Cambridge University Press, 2011. (englanniksi)
  28. ↑ Milka-Levy-Rubin: The Pact of Umar, s. 89–89 Teoksessa David Thomas (toim.) Routledge Handbook of Christian-Muslim Relations. 2018. Routledge. (englanniksi)
  29. ↑ Levy-Rubin, 2011, s. 84, 171–172
  30. ↑ Rosenberg, Jennifer: History of the Yellow Star Inscribed With 'Jude' Thought.Co. 15.8.2019. Viitattu 14.4.2021.
  31. ↑ Fernández-Morera, 2016, s. 181–182
  32. ↑ Cohen, 1994
  33. ↑ Moses Maimonides, 1994, s. 58
  34. ↑ Lapidus 2022, s. 349–351
  35. ↑ The Oxford Handbook of Jewish Studies, s. 208
  36. ↑ Lewis, Bernard. The Jews of Islam. Princeton University Press, 1984. Overdrive. p. 300-301 in "Publisher's Default" mode and "Optimize for readability" checked.
  37. ↑ Lewis (1986), p. 133
  38. ↑ a b Zvi Zameret. "A distorted historiography", October 29, 2010. 
  39. ↑ Hadassa Ben-Itto, The Lie that Wouldn't Die: The Protocols of The Elders of Zion, p. 280 (London: Vallentine Mitchell, 2005).  ISBN 0-85303-602-0
  40. ↑ Semites and Anti-Semites: An Inquiry into Conflict and Prejudice WW Norton & Co..
  41. ↑ quoted in Morris, Benny, Righteous Victims, Knopf, 1999, p. 99.
  42. ↑ Küntzel, Matthias, "National Socialism and Anti-Semitism in the Arab World", Jewish Political Studies Review 17:1–2 (Spring 2005).
  43. ↑ Lewis, Bernard. Semites and Anti-Semites: An Inquiry into Conflict and Prejudice. New York: W. W. Norton, 1999.  ISBN 978-0-393-31839-5, p. 148
  44. ↑ Gruen, George E. "The Other Refugees: Jews of the Arab World", (Jerusalem Center for Public Affairs).
  45. ↑ Jewish Virtual Library: Chapter 12: Refugees
  46. ↑ Wisse, Ruth R. "The Functions of Anti-Semitism." National Affairs. Fall 2017. 2 October 2017.
  47. ↑ Why do human rights groups ignore Palestinians' war of words?
  48. ↑ Unfavorable Views of Jews and Muslims on the increase in Europe (Arkistoitu – Internet Archive) Malline:Webarchive Pew Global Attitudes Research September 17, 2008, page 10
  49. ↑ "Egypt criticised for 'anti-Semitic' film", BBC News Online, 1.11.2002.
  50. ↑ "Extremist IFE sponsors a man who calls Jews 'germs' and 'monkeys'" (Arkistoitu – Internet Archive)
  51. ↑ Stern. "Islamic Movement head charged with incitement to racism, violence", February 16, 2007. 
  52. ↑ Pontz, Zach. "Scandal at Haifa University as Islamic Movement Chairman Who Called Jews "Fleas" Arrives on Campus", December 20, 2012. 
  53. ↑ "Egyptian Islamists deny Holocaust", BBC News, December 23, 2005.
  54. ↑ Al-Ahram (Egypt), October 28, 2000
  55. ↑ Clark, Kate (August 10, 2003). "Interpreting Egypt's anti-semitic cartoons", BBC News.
  56. ↑ Saudi Columnist Condemns Sympathy for Hitler in the Arab World. August 4, 2010 Memri
  57. ↑ Egyptian Cleric Hussam Fawzi Jabar: Hitler Was Right to Do What He Did to the Jews, MEMRITV, Clip #2556, July 11, 2010.
  58. ↑ Hosni Mubarak, Troublesome Ally (Arkistoitu – Internet Archive) by Max Boot and Jeane J. Kirkpatrick, Council on Foreign Relations (originally published in The Wall Street Journal ()), February 1, 2011.
  59. ↑ Egyptian President Morsi Joins Preacher in Prayer for Destruction and Dispersal of the Jews, MEMRI, clip 3614, October 19, 2012.
  60. ↑ Egyptian president prays for Jews' demise (Arkistoitu – Internet Archive) by Ryan Jones, Israel Today, October 23, 2012.
  61. ↑ Hamas, Egypt Use Social Aid to Promote Jihad by Tzippe Barrow, CBN News, October 23, 2012.
  62. ↑ In Public Prayer Morsi Appeals to Allah to 'Destroy the Jews' (Video) by Malkah Fleisher, The Jewish Press, October 22, 2012.
  63. ↑ "Jordan denies entry to Israeli with Jewish prayer items", Haaretz, July 10, 2009. 
  64. ↑ Israeli tourists asked to hand over Jewish paraphernalia August 13, 2008. eTurboNews. Viitattu July 23, 2009.
  65. ↑ Shea, Nina. "This is a Saudi textbook. (After the intolerance was removed.)", 21 May 2006, p. B01. 
  66. ↑ 2006 Saudi Arabia's Curriculum of Intolerance Report by Center for Religious Freedom of Freedom House. Arkistoitu 23.8.2006. Viitattu 5.4.2021.
  67. ↑ United States Commission on International Religious Freedom. Countries of Particular Concern. Saudi Arabia (Arkistoitu – Internet Archive) Malline:Webarchive
  68. ↑ Friedman, Saul S. (1989). Without Future: The Plight of Syrian Jewry. Praeger Publishers.  ISBN 978-0-275-93313-5
  69. ↑ Le Figaro, March 9, 1974, "Quatre femmes juives assassiness a Damas", (Paris: International Conference for Deliverance of Jews in the Middle East, 1974), p. 33.
  70. ↑ Jorisch, Avi: Beacon of Hatred: Inside Hizballahs Al-Manar Television, s. 103–104. Washington Institute for Near East Policy, 2004. ISBN 0-944029-88-4. Teoksen verkkoversio.
  71. ↑ Meotti, ei vl.
  72. ↑ Jansen, 2008, s. 365
  73. ↑ David Duke website. davidduke.com. Arkistoitu July 1, 2011. Viitattu July 2, 2011.
  74. ↑ Memmi, Albert."Who is an Arab Jew?" (Arkistoitu – Internet Archive) Malline:Webarchive, February 1975.
  75. ↑ a b Tunisian imam sued for call to 'sterilize the wombs of Jewish women' Times of Israel. Dec. 20. 2012
  76. ↑ Tunisian Cleric Ahmad Al-Suhayli in Response to Lawsuit Following MEMRI TV Exposure: I Did Not Call to Kill All the Jews, MEMRITV, Clip No. 3685 (transcript), December 16, 2012.
  77. ↑ Ettinger: Sociologist Claude Sitbon, do the Jews of Tunisia have reason to be afraid? - Israel News | Haaretz Daily Newspaper 17.1.2011. Haaretz.com. Viitattu 5.6.2015.
  78. ↑ Hamas Covenant 1988 articles 22 and 32 Yale.edu. Arkistoitu June 29, 2011. Viitattu July 2, 2011.
  79. ↑ Cohn, Norman. Warrant for Genocide, The Myth of the Jewish World Conspiracy and the Protocols of the Elders of Zion, chapter 1.
  80. ↑ Malone, Brynn. Was Abu Mazen a Holocaust Denier?, History News Network.
  81. ↑ Medoff, Dr. Rafael. "A Holocaust-Denier as Prime Minister of 'Palestine'?" (The David S. Wyman Institute for Holocaust Studies).
  82. ↑ Gross, Tom. Abu Mazen and the Holocaust
  83. ↑ Itamar, Marcus PA Holocaust Denial (Arkistoitu – Internet Archive) Malline:Webarchive (Palestinian Media Watch).
  84. ↑ Hamas Cleric Wael Al-Zarad Calls for the Annihilation of Jews and States: If Each Arab Spat on the Jews, They Would Drown in Arab Spit 28.8. 2008. Memri-TV (lähteestä Al-Aqsa TV, Hamas/Gaza). Viitattu 26.11.2023.
  85. ↑ Sciolino, Elaine. "A New French Headache: When Is Hate on TV Illegal?", December 9, 2004. 
  86. ↑ Anti-Semitic Series on Arab Television: Satellite Network Recycles The Protocols of the Elders of Zion January 9, 2004. Anti-Defamation League. Arkistoitu tammikuu 15, 2013. Viitattu huhtikuu 5, 2021.
  87. ↑ "Urge President Chirac to Block Hezbollah's Antisemitic and Hate TV". (Arkistoitu – Internet Archive) Malline:Webarchive Simon Wiesenthal Center. May 21, 2008.
  88. ↑ "France offers 'hate TV' reprieve", BBC News Online, August 20, 2004.
  89. ↑ 2009 Human Rights Report: Lebanon March 11, 2010. State.gov. Arkistoitu March 15, 2010. Viitattu July 2, 2011.
  90. ↑ Usher, Sebastian (December 3, 2004) ."French seek 'anti-Semitic' TV ban", BBC News.
  91. ↑ "France pulls plug on Arab network", BBC News Online, December 14, 2004.
  92. ↑ Jews flee Yemen due to rising anti-Semitism, Fight Hartred

Bibliografia muokkaa

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antisemitismi_arabimaailmassa&oldid=22192524”