Anna Sahlstén
Anna Sofia Sahlstén (22. syyskuuta 1859 Iisalmi – 21. elokuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, joka kuuluu Suomen kultakauden ajan maalareihin.[1] Hän omaksui realistisen ulkoilmamaalauksen ja naturalismin ja alkoi saada vähitellen jalansijaa muotokuvamaalarina. Hänen maalauksensa ovat aiheiltaan tyypillisiä 1800-luvun töitä: kukkia, lapsia, perhe-elämää ja säätyläistyttöjä.[2]
| Anna Sahlstén | |
|---|---|
.jpg) Daniel Nyblinin ottama kuva taidemaalari, piirustuksenopettaja Anna Sahlsténista. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anna Sofia Sahlstén |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1859 Iisalmi, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 21. elokuuta 1931 (71 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari |
| Taidesuuntaus | naturalismi, realismi |
Elämänvaiheet muokkaa
Sahlsténin vanhemmat olivat kamarineuvos Clas Vilhelm Sahlstén ja Edla Elisabeth o.s. Heinricius. Perhe muutti Helsinkiin Annan ollessa 8-vuotias. Hän kävi ruotsalaista tyttökoulua, josta hän sai päästötodistuksen vuonna 1877.[3] Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1877–1880 ja Yliopiston piirustussalissa sekä Adolf von Beckerin yksityiskoulussa vuosina 1880–1882 ja sen jälkeen Pariisissa Courtois'n, Rixanin ja Delancen johdolla talvikaudet vuosina 1884–1885 ja 1889–1890 pohjoismaalaisten suosimassa Académie Colarossissa. Vuonna 1896 Pariisiin suuntautuva opintomatka kulki Pietarin ja Berliinin kautta.[4] Sahlstén teki taiteilijan debyyttinsä vuonna 1884, ja hänen töitään oli esillä Suomen Taiteilijain näyttelyissä vuosina 1892–1898 sekä 1902, 1908, 1930 ja 1932.[5]
Sahlstén aloitti opetustyön jo 21-vuotiaana ja toimi oppikoulun piirustuksenopettajana vuosina 1882–1926 yhteensä 46 vuotta. Vuonna 1906 hän oli mukana perustamassa Suomen Piirustusopettajayhdistystä, joka on nykyisin Kuvataideopettajat ry ja vuotta myöhemmin sen jäsenlehden Styluksen. Yhdistys oli Suomen ensimmäinen aineenopettajayhdistys. Hänestä tuli yhdistyksen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Liitossa oli aluksi 116 jäsentä, joista helsinkiläisiä oli 30. Hän teki opintomatkoja Venäjälle, Pohjoismaihin ja Italiaan. Hän maalasi kansantyyppejä, savolaisia ja pohjalaisia usein tupa- tai kirkkoympäristössä. Lisäksi hän maalasi alttaritauluja. Häntä pidetään psykologisen realismin taitajana. 1900-luvulla töihin tuli huumoria. Pauligin kahvin erikoispussin Kolme kahvia juovaa mummoa tulivat ihmisille tutuiksi. Maalauksen omistaja Robert Paulig on valmistanut sen perusteella erityisen kahvimerkin "Anna Sahlsténin kahvi". Olvi-säätiö omistaa yhden Sahlsténin näistä mummoaiheisista maalauksista. Kuva maalauksesta oli vuonna 2009 pidettyn juhlanäyttelyn julisteessa.[4]
Vuonna 1926 hän jäi eläkkeelle Helsingin suomalaisen yhteiskoulun piirustuksenopettajan virasta. Samana vuonna Arvi A. Karisto Oy julkaisi Nuorten Näytelmiä -vihkosarjassa Sahlsténin kaksinäytöksisen näytelmän Paimen-Pertti ja prinsessa Priscilla. Eläkepäivinään Sahlstén teki useita maalausmatkoja Etelä-Ranskaan. Leppävaaran 1929 vihittyyn vanhaan kirkkoon, nykyiseen Perkkaan kappeliin, hän teki maalauksen Kristus siunaa lapsia.[3] Kyseinen maalaus pelastui Perkkaan kappelin vuonna 2022 tuhonneesta palosta.[6] Työvuosinaan hän oli huolissaan lasten ruokailusta ja vuonna 1916 häneltä ilmestyi kortti Koulukeiton hyväksi.[7] Turun taidemuseon kokoelmissa on Sahlsténin kansainvälisesti kenties tunnetuin maalaus Leipähuolia, joka oli näytteillä Pariisissa 1896 Mars-kentän salongissa.[1]
Sahlstén kuoli 72-vuotiaana.
Arja Saijonmaa on Anna Sahlsténin veljen Pekan pojantytär.[1]
Maalauksia muokkaa
- Kirkkomatkalla, 1892
- Emännän puuhaa, 1892
- Talonpoikaistyttö ja kissa, 1892
- Leikkaus sairaalassa, n. 1893
- Vastaanottoaika sairashuoneella, 1893
- Kolme kahvia juovaa mummoa, 1895
- Leipähuolia, 1896
- Kutova mummo, 1900
- Karjalaismies, 1902
- Hyvä paimen (Kristus siunaa lapsia), 1929 Perkkaan kappeli, Espoo
-
Pitkäsilta ja Stenbergin huvila Kaisaniemestä nähtynä 1891 -
Kirkkomatkalla 1892 -
Talonpoikaistyttö ja kissa 1892 -
Leikkaus sairaalassa, n. 1893 -
Siirtyminen 1894 -
Kahvimummo 1895 -
Kirkossa 1897 -
Runnin kaivolla 1898 -
Leipova nainen -
Nuori tyttö -
Poika 1899 -
Kutova mummo 1900 -
Karjalaismies 1902 -
Käsityöt 1911 -
Ristin juurella, ennen 1920. Tampereen taidemuseo
Lähteet muokkaa
- Anna Sahlstén taiteilijamatrikkelissa
- Hyvärinen, Marja-Liisa: Historiaan liittyviä tarinoita Lepuski-lehdistä – ”Kadonneen ateljeehuvilan asukas — Anna Sahlstén” Lepuski -lehti. 8.1.2011. Arkistoitu . Viitattu 16.6.2020.
- Termonen, Teuvo: Suomalaista postikorttitaidetta, osa 4, s. 109. Suomen Postikorttiyhdistys Apollo 2006. ISBN 952-91-9956-2
- Lehdistötiedote.[vanhentunut linkki]
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Lehdistötiedote.[vanhentunut linkki]
- ↑ Savon Sanomat 26.3.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Lepuski-lehti (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Juhlanäyttely
- ↑ Anna Sahlstén taiteilijamatrikkelissa
- ↑ Meri Toivanen: Tuhoutuneeksi luultu Anna Sahlsténin Hyvä paimen -maalaus pelastuikin Perkkaan kappelin palosta Espoossa kotimaa.fi. 20.4.2022. Viitattu 20.4.2022.
- ↑ Teuvo Termonen
Aiheesta muualla muokkaa
- Anna Sahlstén Kansallisgallerian kokoelmissa
- Konttinen, Riitta: Sahlstén, Anna (1859–1931). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.1.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Sahlstén, Anna hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)