Ann-Margret

yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja tanssija

Ann-Margret (oik. Ann-Margret Olsson; s. 28. huhtikuuta 1941) on ruotsalaissyntyinen yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja tanssija. Hän on voittanut urallaan viisi Golden Globe -palkintoa ja ollut lisäksi ehdolla Oscar-, Emmy- ja Grammy-palkinnon saajaksi.[1]

Ann-Margret vuonna 1988.

Nuoruus ja uran alku muokkaa

Ann-Margret syntyi vuonna 1941 Valsjöbynin kylässä. Hänen vanhempansa muuttivat Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan jälkeen ja asettuivat Fox Lakeen Chicagon esikaupunkialueelle. Ann-Margret oli lapsena introvertti eikä sopeutunut kunnolla amerikkalaiseen kulttuuriin. Hän kuitenkin rakasti laulamista ja tanssimista ja alkoi pian esiintyä häissä, juhlissa ja seurakuntatilaisuuksissa.[2]

Ann-Margret opiskeli vuoden Northwestern-yliopistossa, mutta hän jätti opintonsa ja lähti yhtyeensä kanssa kiertämään länsirannikolle. He esiintyivät monilla kabareeklubeilla Renossa, Las Vegasissa ja eteläisessä Kaliforniassa. Las Vegasissa Ann-Margret sai mahdollisuuden koe-esiintyä viihdyttäjä George Burnsille, joka palkkasi tämän kymmenenä iltana Sahara-hotellissa esitettyyn show’hun, mistä 18-vuotias Ann-Margret sai huippuarvosteluja. Show poiki myös työtarjouksia, ja Ann-Margret teki levytyssopimuksen RCA:n ja elokuvasopimuksen 20th Century Foxin kanssa.[2]

Ann-Margretin ensimmäinen elokuva oli Frank Capran Taskullinen ihmeitä (1961) ja hänen ensimmäinen levynsä And Here She Is, Ann-Margret. Kaikkien tyttöjen sankari oli puolestaan vuonna 1963 ensi-iltansa saanut elokuva, jonka soundtrackilla Ann-Margret esitti useita hittisingleksi nousseita kappaleita. Viva Las Vegasissa Ann-Margret näytteli Elvis Presleyn lemmenkumppania. Useimmat hänen varhaisista rooleistansa perustuivat hänen ulkonäköönsä. Hän muun muassa näytteli Karl Maldenin kevytkenkäistä vaimoa elokuvassa Täyskäsi-Kid (1965).[2] Ann-Margretista tulikin yksi 1960- ja 1970-lukujen suurimmista seksisymboleista.

1970-luvun läpimurto vakavampiin rooleihin muokkaa

Managerimiehensä Roger Smithin kannustamana Ann-Margret alkoi 1960-luvun aikana hakeutua vakavampiin rooleihin. Mike Nichols valitsikin hänet elokuvaansa Miehuusvuodet (Carnal Knowledge, 1971). Sitä pidetään hänen läpimurtonaan draamanäyttelijänä, ja hän sai siitä parhaan naissivusan Oscar-ehdokkuuden.[2]

Ann-Margret loukkaantui vakavasti marraskuussa 1972 ollessaan esiintymässä Tahoejärven kasinolla. Hän syöksyi 6,5 metriä korkealta tasanteelta kasvot edellä maahan. Hän joutui hätäleikkaukseen, ja oli kolme päivää koomassa. Pian tämän jälkeen Ann-Margretin isä kuoli syöpään, mikä johti lisääntyneeseen alkoholin käyttöön ja masennukseen. Ann-Margret selvisi kuitenkin miehensä tuella ja palasi jo seuraavana vuonna elokuviin.[2]

Ann-Margret sai myönteisiä arvioita lännenelokuvasta Junanryöstäjät (1973) ja toisen Oscar-ehdokkuutensa rockoopperasta Tommy (1975). Hänen suoritustaan kehuttiin myös Lumouksessa (1978). Ann-Margret teki kuitenkin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa myös useampia heikomman vastaanoton saaneita elokuvia, kuten Tosi välkky dekkari (1978), Kaktus-Jack (1979) ja Neljänkympin villitys (1980).[2]

Viimeisinä vuosikymmeninä sekä elokuvissa että televisiossa muokkaa

Ann-Margret sai 1980-luvun alkupuolella kaksi Emmy-ehdokkuutta televisioelokuvasta, ensin Rakkauden kyyneleistä (1983) ja sitten ABC:n Viettelysten vaunusta (1984). Vuonna 1987 Ann-Margret näytteli minisarjassa The Two Mrs. Grenvilles.[2]

Ann-Margretilla oli keskeinen rooli hittikomediassa Äksyt vanhat herrat (1993) ja sen jatko-osassa Äksymmät vanhat herrat (1995). Neljäs Emmy-ehdokkuus tuli minisarjasta Alex Haley’s Queen ja viides televisioelokuvasta The Life of the Party: The Pamela Harriman Story (1998), jossa hän näytteli pääosassa Pamela Harrimania. Oliver Stonen elokuvassa Minä päivänä tahansa (1999) Ann-Margretilla on pieni rooli.[2] Ensimmäisen Emmynsä Ann-Margret voitti vuonna 2010 vierailevana näyttelijänä televisiosarjassa Kova laki: Erikoisyksikkö.[3]

Ann-Margret esiintyi 2001 ensimmäisen kerran teatterimusikaalissa, kun hän lähti kiertueelle näyttelemään musikaalissa Texasin paras pikku porttola. Samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen gospel-albuminsa God Is Love: The Gospel Sessions, missä oli mukana The Jordanaires, Light Crust Doughboys ja James Blackwood. Se sai Grammy-palkintoehdokkuuden, mikä oli Ann-Margretin uran ensimmäinen.[1]

Ann-Margretilla on urastaan tähti Hollywood Walk of Famella. Empire-elokuvalehti nimesi vuonna 1995 sata seksikkäintä tähteä elokuvan historiasta ja Ann-Margret sijoittui listalla kymmenenneksi.

Yksityiselämä muokkaa

Ann-Margret oli naimisissa näyttelijä Roger Smithin (k. 2017) kanssa vuodesta 1967 tämän kuolemaan saakka.[4] Pari kasvatti Smithin kolme lasta tämän aiemmasta avioliitosta.[2]

Albumit muokkaa

  • And Here She Is...Ann-Margret (1961)
  • On the Way Up (1962)
  • The Vivacious One (1962)
  • Bachelor's Paradise (1963)
  • Beauty and the Beard (1964) (Al Hirtin kanssa)
  • David Merrick Presents Hits from His Broadway Hits (1964) (David Merrickin kanssa)
  • Songs from "The Swinger" (And Other Swingin' Songs) (1966)
  • The Cowboy and the Lady (1969) (Lee Hazlewoodin kanssa)
  • Ann-Margret (1979)
  • God Is Love: The Gospel Sessions (2001)
  • Today, Tomorrow and Forever: Box Set (2002) (Elvis Presleyn kanssa)
  • Ann-Margret's Christmas Carol Collection (2004)
  • Love Rush (reissue of Ann-Margret) (2007)
  • God is Love: The Gospel Sessions 2 (2011)

Lähteet muokkaa

  1. a b William Ruhlmann: Ann-Margret AllMovie. AllMusic, Netaktion LLC. Viitattu 27.4.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Ann-Margret The Biography.com. 1.7.2020. A&E Television Networks. Viitattu 27.4.2021. (englanniksi)
  3. Rekha Besu: Actress Ann-Margret visits Des Moines to honor the musician who discovered her voice The Des Moines Register. Viitattu 27.4.2021. (englanniksi)
  4. Koseluk, Chris: Roger Smith, '77 Sunset Strip' Star and Husband of Ann-Margret, Dies at 84 The Hollywood Reporter. 5.6.2017. Viitattu 6.6.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ann-Margret.