Andien lento-onnettomuus 1972
Andien lento-onnettomuus 1972 tapahtui Andeilla, kun Fairchild FH-227 D-matkustajakone iskeytyi vuoren huippuun 13. lokakuuta 1972.[1] Tilauslennolla ollut Uruguayn ilmavoimien lento 571 oli matkalla Montevideosta Uruguaysta Santiagoon Chileen.[2] Lentokoneessa oli viiden hengen miehistö ja 40 matkustajaa. Matkustajat olivat katolisen eliittikoulu Stella Maris Collegen "Old Christians" -rugbyjoukkueen jäseniä sekä heidän ystäviään ja sukulaisiaan.
| Andien lento-onnettomuus 1972 | |
|---|---|
 Onnettomuuskoneen malli (kuva huhtikuulta 1992, elokuvaa varten onnettomuuskoneen näköiseksi maalattu Fokker F-27 Kanadassa) |
|
| Yhteenveto | |
| Päivämäärä | 13. lokakuuta – 23. joulukuuta 1972 |
| Onnettomuustyyppi | lentäjän virhe, maahansyöksy |
| Tapahtumapaikka | Andit Argentiinan ja Chilen rajalla |
| Lähtöpaikka | Carrascon kansainvälinen lentoasema |
| Välilaskupaikka | Mendozan kansainvälinen lentoasema |
| Määränpää | Santiagon kansainvälinen lentoasema |
| Kuolleita | 29 |
| Eloonjääneitä | 16 |
| Lentokone | |
| Konetyyppi | Fairchild FH-227D |
| Lentoyhtiö | Uruguayn ilmavoimat |
| Matkustajia | 40 |
| Miehistöä | 5 |
Joulukuun 12. päivänä kolmen hengen ryhmä lähti hakemaan apua. Joulukuun 23. päivänä 1972 eli 72 päivää lento-onnettomuuden jälkeen elossa olleet 16 ihmistä oli saatu pelastettua. He olivat joutuneet turvautumaan ihmissyöntiin eli kannibalismiin pysyäkseen hengissä.[1] Lehdistötilaisuudessa onnettomuuden jälkeen he puolustivat kannibalismia viimeisenä keinona selviytyä. Jotkut heistä vertasivat sitä ehtoolliseen kuolleiden henkilöiden puolesta.
Curico
Matkan alku ja törmäys muokkaa
Matka oli alkanut päivää ennen törmäystä, 12. lokakuuta, kun Fairchild nousi Carascon kansainväliseltä lentokentältä. Huonontunut sää vuorilla pakotti kuitenkin heidät yöpymään Mendozassa. Lento jatkui iltapäivällä 13. lokakuuta. Koneen oli tarkoitus lentää ensin Andien itäpuolella Mendozasta etelään Malargüeen, ja kääntyä sitten kohti länttä kohti Chilen Curicoa ja ylittää Andit. Curacon kohdalla Fairchild kääntyisi lopuksi kohti pohjoista ja Santiagoa.
Lentäjät ilmoittivat Santiagon lennonjohtoon, että lentokone oli Curicon kohdalla ja he saivat luvan aloittaa laskeutumisen. Koneen miehistö oli kuitenkin arvioinut sijaintinsa väärin. Koska vuoret olivat pilvien peitossa, he luottivat siihen, kuinka kauan aikaa aikaisempiin ylityksiin oli mennyt, sillä radiomajakoita ei tuolloin vielä ollut käytössä sillä alueella. Voimakas puuskainen länsituuli (vastatuuli Andeja ylittäessä) oli kuitenkin hidastanut lentokonetta merkittävästi ja lisännyt vuoriston ylittämiseen käytettyä aikaa. Näin kone oli yhä Andien yllä, kun se lähti pohjoiseen ja aloitti laskeutumisensa jokin aika myöhemmin. Lisäksi voimakkaan länsivirtauksen johdosta vuorilla esiintyi voimakasta mekaanista turbulenssia (ilmakehän vuoristoaaltoja), ehkä myös pyörrevirtauksia ja konvektiivisiin pilviin liittyvää dynaamista turbulenssia. Nämä kaikki voivat poikkeuttaa lentokonetta pystysuunnassa lentoreitiltään.[3] Fairchild törmäsi Chilen ja Argentiinan rajalla nimettömään vuorenhuippuun Cerro Sosneadon ja Volcán Tinguirican välisessä vuoristossa. Vuorenhuippu nimettiin myöhemmin Cerro Seleriksi lento-onnettomuudesta selvinneen Nando Parradon isän mukaan.
Vastaava, voimakkaassa länsituulessa tehty sijainnin määritysvirhe Andien yli Chileen lennettäessä oli aiemminkin johtanut lentokoneen törmäämiseen vuorenhuippuun laskeutumisvaiheen aikana. Elokuun 2. päivänä 1947 onnettomuuskoneena oli vuoden 1972 konetta korkeammalla lentänyt Avro Lancastrian (BCAA Star Dust), jota poikkeutti normaalireitistään voimakas, lentosuuntaan nähden vastakkainen suihkuvirtaus. Tämän lento-onnettomuuden syy selvisi kuitenkin vasta vuonna 2000, kun kauan kadoksissa olleen lentokoneen osia alkoi paljastua lumen sisältä.[4]
Törmäyksen jälkeen muokkaa
45 ihmisestä 12 kuoli törmäyksessä tai pian sen jälkeen, toiset viisi seuraavan yön aikana ja yksi vammoihin kahdeksantena päivänä. Lisäksi kolme matkustajaa kuoli eri aikoina; kaksi vammoihinsa ja yksi aliravitsemukseen. Onnettomuuden jälkeisiin etsintöihin osallistui lentokoneita kolmesta valtiosta, mutta huonot ilmat haittasivat etsintöjä. Lisäksi koneen valkoisesta väristä johtuen sen erottaminen lumesta oli lähes mahdotonta. Etsinnät lopetettiin tuloksettomina kahdeksantena päivänä onnettomuudesta. Matkustajat olivat löytäneet matkaradion, jolla he pystyivät kuulemaan muun muassa etsinnöistä ja niiden lopettamisesta. Lentokoneen radio rikkoontui maahansyöksyssä ja sitä ei pystytty korjaamaan.
Kahdeksan matkustajaa kuoli lumivyöryssä 29. lokakuuta. Kone oli hautautuneena lumeen kolme päivää. Pian lumivyöryn jälkeen osa matkustajista päätti, että heidän tulee itse yrittää kulkea vuoriston läpi hakemaan apua. Koska kone oli maanosan sisäisellä lennolla, ei koneessa ollut mukana juurikaan elintarvikkeita. Maahansyöksystä selvinneet 16 miestä söivät muun muassa suklaata ja alkoholijuomia ennen kuin heidän oli pakko turvautua ihmislihaan.
Pelastuminen ja paluu muokkaa
Joulukuun 12. päivänä kolmen miehen retkikunta lähti hakemaan apua. Yksi palasi kuitenkin takaisin leiriin 14. joulukuuta, kun vuorenhuipulla selvisi, että retkikunnan edessä oleva matka olisi aiemmin kuviteltua pitempi eikä ruoka välttämättä riittäisi kolmelle. Retkikuntaan jääneet Fernando "Nando" Parrado ja Roberto Canessa kävelivät vuoristossa runsaan viikon, kunnes he viimein 20. joulukuuta leiripaikkaa perustaessaan huomasivat huaso-hevospaimenen, joka toimitti heille apua.
Parrado opasti pelastuskoptereita loppujen eloonjääneiden luo. Joulukuun 22.–23. päivänä 14 eloonjäänyttä pelastettiin vuorilta.[5] Heidät vietiin Santiagon sairaaloihin hoidettavaksi vuoristotaudin, dehydraation, paleltumien, keripukin ja aliravitsemuksen takia.
Matkustajaluettelo muokkaa
Selviytyneet on lihavoitu.
Miehistö muokkaa
- Julio Ferradas, pilotti, eversti, 39
- Dante Lagurara, toinen pilotti, everstiluutnantti, 41
- Ramon Martínez, navigoija, luutnantti, 30
- Carlos Roque, mekaanikko, kersantti, 24
- Ovidio Joaquin Ramírez, stuertti, kersantti, 26
Matkustajat muokkaa
Ohessa on kerrottu matkustajat ja heidän ikänsä pelastus- tai kuolinhetkellään.
|
|
Lähteet muokkaa
- ↑ a b History of The Andes Accident 1972 viven.com.uy. Arkistoitu 16.2.2009. Viitattu 16.2.2009. (englanniksi)
- ↑ ASN: Accident description aviation-safety. Viitattu 16.2.2009. (englanniksi)
- ↑ Mike Wickson: ”Chapter 16 - Aviation Hazards”, Meteorology for Pilots, s. 149-183. 3ed Edition. Shrewsbury, UK: , 2001. ISBN 1-84037-284-2. (englanniksi)
- ↑ Vanished: The Plane That Disappeared. 2.11.2000. BBC, bbc.co.uk. Viitattu 5.4.2013. (englanniksi)
- ↑ The Accident’s History – Day by Day The Andes Accident. Arkistoitu 23.7.2008. Viitattu 10.11.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andien lento-onnettomuus 1972 Wikimedia Commonsissa
- Onnettomuuskone (Uruguayn ilmavoimien kuva) (pilotoviejo.com)
- Kampf ums Überleben - Die Kannibalen von Flug 571 (2007) (saksaksi) (spiegel.de)
Kirjoja muokkaa
- Lopez, Enrique Hank: They Lived on Human Flesh, 1973.
- Read, Piers Paul: Alive: The Story of the Andes Survivor, 1974.
- Parrado, Nando: Miracle in the Andes: 72 Days on the Mountain and My Long Trek Home, 2006.
Elokuvia muokkaa
- Elossa! (Los supervivientes de los Andes), 1976, ohjaus René Cardonan
- Elossa (Alive), 1993, ohjaus Frank Marshall
- Society Of The Snow, 2023, ohjaus Juan Antonio Bayona
Dokumenttielokuvia muokkaa
- Alive: 20 Years Later, 1993
- Stranded: I Have Come from a Plane That Crashed on the Mountains, 2007
- Trapped: Alive in the Andes, 2007
- I Am Alive: Surviving the Andes Plane Crash (suom. Selviydyin Andien lento-onnettomuudesta), 2010
- Alive: The Andes Accident 1972 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (viven.com.uy)
- Viven! El Accidente de Los Andes (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi) (viven.com.uy)