Ambrosio Film

Ambrosio Film oli Torinossa vuosina 1906–1924 toiminut italialainen elokuvien tuotantoyhtiö.

Arturo Ambrosion ja Alfredo Gandolfin perustama yhtiö toimi aluksi nimellä Società Ambrosio & C. ja vuodesta 1907 osakeyhtiönä Società Anonima Ambrosio. Vuodesta 1908 lähtien se valmisti lyhytelokuvia ja vuodesta 1911 kokoillan elokuvia. Niistä tunnetuimpia ovat Luigi Maggin ohjaamat historialliset elokuvat Pompeijin viimeiset päivät (1908), Keisari Nero (1909) ja Il granatiere Roland (1911) sekä Eleuterio Rodolfin uusi Pompeijin viimeiset päivät vuodelta 1913. Vuonna 1911 yhtiö sai Torinon maailmannäyttelyssä palkinnon historiallisesta draamasta Nozze d’oro ja dokumenttielokuvasta Perhosten synty. Ambrosio tuotti myös komedioita, uutis-, matkailu- ja opetuselokuvia sekä osallistui elokuvatuotannon käynnistämiseen Venäjällä. Yhtiön suurimpia menestyksiä oli jänittävä melodraama Leijonat laivassa (1912) ja se muistetaan myös Eleonora Dusen ainoasta elokuvasta Cenere (1916).

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Ambrosio joutui luovuttamaan studionsa sotateollisuuden käyttöön, ja vuonna 1917 se teki vain yhdeksän elokuvaa. Sodan jälkeen yhtiö yritti palauttaa asemansa kalliilla suurtuotannoilla kuten La Nave (1921) ja Teodora (1922), mutta ne osoittautuivat taloudellisesti kannattamattomiksi. Arturo Ambrosio jätti yrityksen vuonna 1923 ja vuotta myöhemmin se lakkautettiin. Sitä ennen yhtiö oli ehtinyt tuottaa 1 400 elokuvaa, joista noin kymmenesosa on säilynyt.

Elokuvia

• Pompeijin viimeiset päivät, 1908
• Keisari Nero, 1909
• Il diavolo zoppo, 1910
• Aeneas ja Dido, 1910
• Perhosten synty, 1911
• Robinettin automobiili, 1911
• La ribalta, 1912
• Una partita a scacchi, 1912
• Leijonat laivassa, 1912
• Il biglietto da mille, 1912
• Saatana, 1912
• Pompeijin viimeiset päivät ja häviö, 1913
• Le avventure straordinarissime di Saturnino Farandola, 1913
• Amor pedestre, 1914
• Cenere, 1916
• Fauni, 1917