Allan Schulman
Allan Carl Waldemar Schulman (20. tammikuuta 1863 Hauho – 6. joulukuuta 1937 Viipuri) oli suomalainen arkkitehti. Hän työskenteli muun muassa Viipurin läänin lääninarkkitehtina vuosina 1915–1932.
| Allan Schulman | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. tammikuuta 1863 Hauho |
| Kuollut | 6. joulukuuta 1937 (74 vuotta) Viipuri |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | arkkitehti |
| Vanhemmat | majuri Karl Leonard Schulman (1818–1880) ja Louise Heliodora Forssman (1832–1914) |
| Puoliso | Ellen Maria Ahrenberg (1880–1929) |
Ura muokkaa
Schulmanin vanhemmat olivat majuri, valtiopäivämies Karl Leonard Schulman ja Lovisa Heliodora Forssman ja puoliso vuodesta 1903 Ellen Maria Ahrenberg. Yliopettaja, valtiopäivämies Otto Karl Hjalmar Schulman oli hänen veljensä, samoin kuin reviisori ja valtiopäivämies Karl Max Werner Schulman.[1][2]
Hauholla Lautsian kartanossa syntynyt Schulman kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan normaalilyseosta vuonna 1884 ja valmistui sen jälkeen arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta 1889. Samana vuonna hän matkusti Argentiinan Buenos Airesiin, jossa Schulman työskenteli ruotsalaisen Carlos Kihlbergin ja norjalaistaustaisen Alejandro Christophersenin arkkitehtitoimistossa vuoteen 1891 saakka. Kotimaahan palattuaan hän oli Yleisten rakennusten ylihallituksen palveluksessa uransa loppuun saakka, toimien muun muassa Helsingissä, Haminassa ja Savonlinnassa sekä vuodesta 1897 lähtien Viipurissa, jonne Schulman myös perusti oman toimiston. Lääninarkkitehdiksi hänet nimitettiin toukokuussa 1915.
Vuosina 1907–1919 Schulman oli jäsenenä Viipurin kaupunginvaltuustossa. Hän vaikutti myös aktiivisesti kaupungin kulttuurielämässä, kuuluen muun muassa Viipurin teatteritalon johtokuntaan, lisäksi Schulman oli mukana perustamassa Viipurin musiikkiopistoa ja toimi Viipurin Lauluveikkojen taiteellisena johtajana sekä kunniapuheenjohtajana.
Allan Schulman osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1894.[3]
Töitä muokkaa
Allan Schulman piirsi Viipuriin lukuisia liike- ja asuinrakennuksia. Niistä tunnetuin on vuonna 1906 valmistunut Häkli, Lallukka ja Kumpp. Oy:n liikerakennus eli niin sanottu Lallukan talo, jossa nykyään toimii Viipurin suomalainen taiteilijaresidenssi.[4] Yhdessä Bernhard Fraserin kanssa Schulman suunnitteli Viipurin Uuden Yhteiskoulun rakennuksen vuonna 1912. Hän piirsi useita taloja myös Viipurin ulkopuolelle. Vuonna 1904 valmistui Pietariin paroni von Basserin tilaama asuinrakennus, joka nykyään toimii hotellina.[5] Lisäksi hän suunnitteli muun muassa Terijoen merikylpylän ravintolan, lukuisia rakennuksia Uudenkirkon Halilan parantolaan sekä venäläisten aatelisten huviloita Karjalan kannakselle ennen lokakuun vallankumousta 1917. Säämingissä hän avusti kenraali Nils Weckmania tämän vaimolleen rakennuttaman Rauhalinna-nimisen huvilan suunnittelussa. Schulman oli vuonna 1897 perustamassa viipurilaista mieskuoroa Wiborgs Sångarbröder, nykyisin Viipurin Lauluveikot, ja toimi sen taiteellisena johtajana vuosina 1897-1905 ja 1907-1922.[6]
Lähteet muokkaa
- Meurman, Otto-Iivari: Viipurin arkkitehdit, ss. 40–44. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Lappeenranta 1976. ISBN 951-95402-2-9. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Leonard Schulman. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 12.12.2020.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Schulman Allan Carl Waldemar Viitattu 12.12.2020.
- ↑ Förteckning öfver Ståndets medlemmar. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1894. Första delen. Helsingfors: Helsingfors Central-Tryckeri, 1895, ss. 4-9.
- ↑ Viipuriin avattu ensimmäinen suomalainen taiteilijaresidenssi Venäjällä Yle Uutiset. 21.4.2010. Viitattu 1.11.2014.
- ↑ Hotel Dostoevsky Building History (Arkistoitu – Internet Archive) Hotel Dostoevsky. Viitattu 1.11.2014.
- ↑ Wiborgs Nyheter 2008 wiborg.fi. Viitattu 26.4.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Allan Schulman Wikimedia Commonsissa
- Allan Schulman : Keisarin koira, Suomen Kuvalehti, 21.09.1935, nro 38, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot