Alfredo Jaar
Alfredo Jaar (s. 5. helmikuuta 1956 Santiago, Chile) on chileläissyntyinen, nykyisin New Yorkissa asuva nykytaiteilija. Hänet tunnetaan poliittisista aihevalinnoistaan, joita edustavat muun muassa Ruandan kansanmurhaa käsitellyt kuusivuotinen projekti The Rwanda Project (1994–2000) sekä Ars 95 -näyttelyssä esillä ollut Miljoona Suomen passia (1995). Jaarin töitä on ollut näytillä mm. Venetsian biennaalissa sekä Kasselin Documentassa.
| Alfredo Jaar | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1956 Santiago, Chile |
| Taiteilija | |
| Ala | nykytaiteilija, arkkitehti |
| Kuuluisimpia töitä | Studies On Happiness (1979–1981), Miljoona Suomen passia (1995), From Time to Time (1996), Lament of the Images (2002), The Sound of Silence (2006), Rakas Markus (2011) |
| Aiheesta muualla | |
| www.alfredojaar.net | |
Elämä muokkaa
Chilessä Santiagossa syntynyt Alfredo Jaar asui 5–16-vuotiaana Karibianmerellä Martiniquessa. Palattuaan Chileen hän opiskeli elokuvaohjausta ja arkkitehtuuria. Valmistuttuaan jälkimmäisestä hän muutti vuonna 1982 diktaattori Pinochetin Chilestä New Yorkiin.[1] Tätä ennen hän oli saattanut valmiiksi ensimmäisen merkittävän taideprojektinsa, Studies on Happinessin (1979–1981), joka julkisen tilan interventiona käsitteli Pinochetin Chileä ja sen rajoitettua sananvapautta. Kyselylomakkeista, videohaastatteluista, valokuvista ja julkiseen tilaan tuoduista kylteistä koostunut teos kysyi kadulla liikkuvilta ihmisiltä yksinkertaisesti "oletko onnellinen?"[2] Teosta tehdessä Jaaria inspiroi saksalaissyntyisen Hans Haacken New Yorkissa toteuttama kyselyteos MoMA Poll (1970).lähde?
Jaarin teoksissa näkyy hänen taustansa arkkitehtuurissa. Jaar puhuu taiteen tekemisestä ongelmanratkaisuna: taiteilija asettaa itselleen tietyn probleemin, jonka hän pyrkii taiteen keinoin ratkaisemaan. Pääasiassa installaatioita tekevän taiteilijan tärkeimpiä teemoja ovat kansallisuus ja kansalaisuus, ihmisoikeudet ja media. Hän ottaa töissään voimakkaasti kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, joihin hänellä on usein henkilökohtainen side. Jaar sanoo, että todellisuuden ja sen mahdollisten representaatioiden välillä on huomattava kuilu. Taiteilijana hänen täytyy etsiä erilaisia represennoinnin (uudelleenesittämisen) strategioita. Päämääränä on kokijan samastuminen, joka synnyttää tässä "empatiaa, solidaarisuutta ja älyllistä osallistumista."[3]
Kotimaassaan Chilessä Jaar ei pitkään aikaan saanut merkittävää huomiota. Adriana Valdésin vuonna 2006 kuratoima näyttely Fundación Telefónicassa oli Jaarin ensimmäinen oma näyttely Chilessä 25 vuoteen.[4] Sen jälkeen hän on palannut kotimaahansa useammin julkistamaan varhaisia teoksiaan sekä tekemään uusia. Vuodeksi 2012 Santiagoon valmistuneen, Pinochet'n hallinnon aikaisista ihmisoikeusrikkomuksista kertovan museon eteen hän suunnitteli The Geometry of Conscience -nimisen muistomerkin.lähde?
Aikansa Jaar pyrkii jakamaan tasan kolmen alan kesken: julkisen tilan interventioiden, museoiden ja gallerioiden sekä opettamisen.lähde?
Näyttelyt muokkaa
Jaarin teoksia on esitelty useissa merkittävissä taidenäyttelyissä ja biennaaleissa ympäri maailman. Venetsian biennaalissa sekä Kasselin Documentassa hän oli ensimmäinen latinalaisamerikkalainen taiteilija. Vuoden 2013 Venetsian biennaalissa hän edusti Chileä. Sen lisäksi hänellä on ollut lukuisia omia näyttelyitä. Jaar on myös järjestänyt julkisen tilan interventioita monissa paikoissa.lähde?
Nykytaiteen museo Kiasma järjesti vuonna 2014 ensimmäisen suomalaisen Jaar-näyttelyn.lähde?
Lähteet muokkaa
- ↑ "Alfredo Jaar in Conversation" Brooklyn Rail. April 2009.
- ↑ Alfredo Jaar and the Happiness of Chile Los Angeles Review of Books. 8.12.2013.
- ↑ "The Silence of Nduwayezu presentation" youtube.com.
- ↑ Eri kirjoittajia: "JAAR SCL 2006." Actar, 2006.