Alexander Mackenzie (tutkimusmatkailija)
Alexander Mackenzie (gaeliksi Alasdair MacCoinnich; 1764 – 12. maaliskuuta, 1820) oli kanadanskotlantilainen tutkimusmatkailija. Hänen uskotaan ensimmäisenä ylittäneen Pohjois-Amerikan mantereen sen leveyssuunnassa.[1]
.jpg)
Mackenzie syntyi Skotlannissa, Ulko-Hebridien saarilla, Lewisin maakunnassa Stornowayssä. Vuonna 1774 hän muutti perheensä mukana New Yorkiin ja 1776 Yhdysvaltain vapaussodan aikana edelleen Montrealiin. 1779 hän sai pestin North West Companystä ja matkusti heidän käskystään Athabascanjärvelle Peter Pondin tilalle (North West Companyn osaomistaja) ja perusti Fort Chipewyan vuonna 1788. Pond kertoi First Nations -kansan tietojen mukaan kaikkien paikallisten jokien laskevan luoteeseen. Tästä tiedosta innostuneena hän lähti tutkimaan jokea kanootilla, ja 10. heinäkuuta 1789 hän löysi Mackenziejoen, jota hän seurasi alavirtaan toivoen löytävänsä Luoteisväylän reitin Tyynellemerelle. Hän toivoi löytävänsä reitin Cook Inletiin Alaskassa, mutta pettymykseen hän päätyi Pohjoiselle jäämerelle ja nimesi joen Pettymyksen joeksi. Joki nimettiin myöhemmin hänen kunniakseen.
Hän matkusti takaisin Britanniaan 1791 opiskelemaan maanmittauksen uusia keksintöjä, joilla määriteltiin pituuspiiri. Seuraavana vuonna palattuaan takaisin Kanadaan hän perusti uuden tutkimusryhmän löytämään reittiä Tyynellemerelle. Mackenzie lähti Fort Forkistä mukanaan ranskalaiset Coureur des bois (turkiskauppias) ja intiaanioppaat. He seurasivat Peacejokea alavirtaan ja löysivät sen yhtymäkohdan Fraserjokeen. Paikalliset intiaanit varoittivat häntä joen alajuoksun läpipääsemättömistä koskista ja vihamielisistä intiaaniheimoista. [2] Häntä kehotettiin kulkemaan useasti käytettyä kauppareittiä West Road jokea ylävirtaan, ylittämään Rannikkovuoret ja alavirtaan Bella Coola jokea merelle saakka. Hän noudatti neuvoa ja saavutti rannikon 20. heinäkuuta 1793 (paikassa, jossa sijaitsee nykyinen Bella Coolan kylä, Brittiläisessä Kolumbiassa) North Bentinck Arm nimisessä vuonossa. Hän olisi halunnut jatkaa matkaa saavuttaakseen avoimen meren, mutta Nuxalk-intiaanien hyökkäykset tekivät tämän mahdottomaksi ja hän kääntyi paluumatkalle. Matka teki hänestä ensimmäisen eurooppalaisen, joka ylitti Pohjois-Amerikan mantereen Meksikon pohjoispuolella. Tutkimusmatkailija George Vancouverin laiva oli vieraillut Bella Coolan paikalla vain 48 päivää aikaisemmin. Ennen paluumatkaansa Mackenzie jätti matkansa läntisimpään kohteeseen (Dean Channel) (22 heinäkuuta 1793) punaväristä ja karhun ihrasta valmistetulla maalilla kirjoitetun viestin: Alexander Mackenzie from Canada, by land, the twenty-second of July, one thousand seven hundred and ninety-three! (suom. Alexander Mackenzie Kanadasta, maateitse, 22. heinäkuuta 1793!). Hän kääntyi paluumatkalle Kanadaan. [3] Lohkareessa veden äärellä Dean Channellissa on edelleen kaiverrettuna samantyyliset sanat, jotka myöhemmät tutkimusmatkailijat ovat kaivertaneet pysyvästi. Paikalla on nykyään Sir Alexander Mackenzie Provincial Park -luonnonpuisto.
Mackenzie lyötiin ritariksi vuonna 1802 saavutuksistaan, ja hän toimi Ala-Kanadan parlamentissa vuosina 1804–1808. Vuonna 1812 hän meni naimisiin ja palasi kotimaahansa Skotlantiin. Mackenzie kuoli vuonna 1820 munuaissairauteen (Brightin tauti). Hänet on haudattu Avochin kylään, Black Islen alueelle, Ross and Cromartyyn.
Lähteet muokkaa
- ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Mackenzie, Alexander”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 162. Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
- ↑ Journey of Sir Alexander Mackenzie – Bella Coola Grizzly Tours – Mackenzie Heritage Trail, BC (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Morton, Arthur S; (Lewis G Thomas) [1939] (1973). A History of the Canadian West to 1870–71, 2nd ed, Toronto: University of Toronto Press. ISBN 0-8020-4033-0.
- ↑ Alex MacKenzie From Canada by Land 22d July 1793
