Aleksandra Rahmanova
Aleksandra Rahmanova (myös Alja, oikea nimi Galina Nikolajevna Djurjagina, ven. Алексан́дра Рахма́нова, Аля, Гали́на Никола́евна Дюрягина; 27. kesäkuuta (J: 15. kesäkuuta) 1898 Kasli – 11. helmikuuta 1991 Thurgaun kantonin Ettenhausen) oli venäläinen kirjailija.
Aleksandra Rahmanova syntyi lääkärin perheeseen. Hän opiskeli Irkutskissa ja meni vuonna 1921 naimisiin entisen itävaltalaisen sotavangin kanssa. Vuonna 1925 pariskunta karkotettiin Neuvostoliitosta. Vuonna 1945 he pakenivat neuvostojoukkoja Sveitsiin.[1]
Rahmanovan 1930-luvulla julkaisemat päiväkirjamuotoiset teokset kertovat elämästä vallankumouksen jälkeisellä Venäjällä. Hänen aviomiehensä käänsi kirjat venäjästä saksaksi. Ne olivat aikanaan hyvin suosittuja useissa eri maissa. Myöhemmin Rahmanova kirjoitti venäläisten kirjailijoiden ja historiallisten henkilöiden elämäkertoja.[1]
Suomennettuja teoksia muokkaa
- Ylioppilaita, rakkautta, kuolemaa: venäläisen naisylioppilaan päiväkirja. Suom. Juho Tervonen. Porvoo: WSOY, 1934.
- Avioelämää punaisessa myrskyssä: venäläisen aviovaimon päiväkirja. Suom. Juho Tervonen. Porvoo: WSOY, 1935.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 635–636. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.