Aleksandr Muhanov
Aleksandr Aleksejevitš Muhanov (ven. Алекса́ндр Алексе́евич Муха́нов, 14. lokakuuta 1800 Moskova – 1. syyskuuta 1834) oli venäläinen eversti ja kirjailija,[1] joka muistetaan Aurora Karamzinin ensimmäisenä sulhasena.
Aleksandr Muhanov syntyi aatelisperheeseen. Hänen nuorempi veljensä oli valtiomies Nikolai Muhanov. He aloittivat asepalveluksen yhdessä vuonna 1819. Vuosina 1823–1825 Aleksandr Muhanov toimi kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskin adjutanttina Suomessa, jossa hän tutustui Jevgeni Baratynskiin ja Nikolai Putjataan. Myöhemmin Muhanov toimi Venäjän toisen armeijan komentajan Peter Wittgensteinin adjutanttina, osallistui Venäjän–Turkin sotaan vuosina 1828–1829 ja työskenteli Venäjän ulkoministeriössä.[1]
Muhanov osallistui aikansa kirjallisuuselämään ja kuului Aleksei Homjakovin lähipiiriin. Vuonna 1825 Muhanov julkaisi artikkelin,[1] jossa hän arvosteli Germaine de Staëlin muistelmateoksessan Dix années d’exil esittämiä räikeitä väitteitä Suomesta. Muhanovin epäkunnioittava hyökkäys vainajaa kohtaan sai kiukkuisen vastauksen hänen tuttavaltaan Aleksandr Puškinilta.[2] Myöhemmin Muhanov julkaisi muun muassa kuvauksen matkalta Ukrainaan, mutta monet hänen kirjoituksistaan jäivät arkistoon.[1]
Muhanov tutustui Aurora Stjernvalliin vuosina 1824–1825. Heidän oli määrä mennä naimisiin, mutta Muhanov kuoli yllättäen vähän ennen hääpäivää.[1]