Albert Schäffle (24. helmikuuta 1831 Nürtingen, Württemberg25. joulukuuta 1903 Stuttgart)[1] oli saksalainen taloustieteilijä, sosiologi ja poliitikko. Hän toimi Itävallan kauppaministerinä vuonna 1871.

Schäfflen hautakivi Stuttgartissa

Schäffle toimi vuodesta 1860 poliittisen taloustieteen professorina Tübingenin yliopistossa ja vuodesta 1868 Wienin yliopistossa. Hän oli myös edustajana Württembergin maapäivillä 1862–1865 sekä 1868 Saksan tulliliiton tulliparlamentissa (zollparlament). Vaikka Schäffle tunnettiinkin radikaaleista mielipiteistään, hänet kutsuttiin helmikuussa 1871 kauppaministeriksi Karl Siegmund von Hohenwartin johtamaan Itävallan hallitukseen. Schäfflestä tuli hallituksen vahva mies ja hän laati suunnitelman itsehallinnon luomisesta Böömille säätämällä niin sanotut perusartiklat (fundamentalartikeln). Sekä saksankieliset itävaltalaiset että unkarilaiset vastustivat suunnitelmaa ja seurauksena Hohenwartin hallitus joutui eroamaan saman vuoden lokakuussa.[1] Sen jälkeen Schäffle asettui Stuttgartiin ja omistautui sosiologiselle ja taloustieteelliselle tutkimustyölle.[2]

Schöflle käsitteli laajassa tuotannossaan muun muassa kapitalismia ja sosialismia. Hän kritisoi liberaalia kapitalismia ja pangermanistisia ajatuksia. Hänen teoksillaan on sanottu olleen suuri vaikutus tuon ajan Saksassa vallinneisiin yleisiin käsityksiin sosialismista, vaikka hän ei itse ollutkaan kyseisen aatteen kannattaja. Schäfflen päätyönä pidetään vuosina 1875–1878 neljässä osassa ilmestynyttä teosta Bau und leben des sozialen körpers. Sosiologina hänellä oli suuri vaikutus varsinkin saksalaisella kielialueella.[2] Schäfflen teoksissaan esittämät ajatukset vaikuttivat myös lainsäädäntöön sekä Itävallassa että Saksassa. Kaksiosaiset muistelmat ilmestyivät hänen kuolemansa jälkeen.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Albert Schäffle (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 17.7.2013.
  2. a b Nordisk familjebok (1916), s. 1323–1324 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 16.7.2013.