Albert Niemann (lääkäri)
Albert Niemann (23. helmikuuta 1880 Berliini – 22. maaliskuuta 1921 Berliini) oli saksalainen lastenlääkäri. Hän havaitsi ensimmäisenä Niemann–Pickin taudin.
Elämä ja ura muokkaa
Albert Niemannin vanhemmat olivat oopperalaulaja Albert Niemann (1831–1917) ja näyttelijä Hedwig Raabe (1844–1905). Hän opiskeli lääketiedettä Humboldt-yliopistossa Berliinissä, Albert-Ludwigin yliopistossa Freiburgissa ja Strasbourgin yliopistossa, missä hänet promovoitiin tohtoriksi. Vuodesta 1908 vuoteen 1918 hän työskenteli Berliinin yliopistollisella lastenklinikalla. Vuonna 1919 Niemann otti johdettavakseen Berlin-Halenseen vauvahoitolan, seuraavana vuonna hän sai henkilökohtaisen lastenlääketieteen professuurin.[1]
Niemann havaitsi 1914 ensimmäisenä erään lapsen sairastavan tautia, jota myöhemmin alettiin kutsua Niemann-Pickin taudiksi.[2] Patologi Ludwig Pick erotti 1926 kyseisen "rasvasoluperäisen pernan ja maksan laajentumista aiheuttavan taudin tyyppiä Niemann ("lipoidzellige Splenohepatomegalie Typus Niemann") histopatologisesti Gaucherin taudista.[3] Sittemmin tauti nimettiin molempien lääkäreiden mukaan. Niemann julkaisi 1920 lastentautien oppikirjan.
Julkaisuja muokkaa
- Niemann, Albert: Der Stoffwechsel bei exsudativer Diathese. Marcus & Weber, Bonn 1914.
- Niemann, Albert: Kompendium der Kinderheilkunde mit besonderer Berücksichtigung der Säuglingskrankheiten. Karger, Berlin 1920.
Lähteet muokkaa
- ↑ Niemann, Albert. In: Günter Krämer: Kleines Lexikon der Epileptologie. Thieme, Stuttgart 2005, ISBN 3131338318, s. 202. (saksaksi)
- ↑ Niemann, Albert: Ein unbekanntes Krankheitsbild. In: Jahrbuch für Kinderheilkunde. Nr. 79, 1914. S. 1–10.
- ↑ Dhom, Georg: Geschichte der Histopathologie. Springer, Berlin 2001, ISBN 354067490X, s. 406.
