Albert Becker
Albert Ernst Anton Becker (13. kesäkuuta 1834 Quedlinburg, Saksa – 10. tammikuuta 1899 Berliini, Saksa) oli saksalainen viulisti ja ennen kaikkea säveltäjä. Hän opiskeli Quedlinburgissa Hermann Bönicken ja 1853–1856 Berliinissä Siegfried Dehnin oppilaana. Vuodet 1858–1869 Becker työskenteli Potsdamissa ja Ohlaussa (nykyisin Oława) Sleesiassa ennen kuin asettui Berliiniin. Vuonna 1881 hänet nimitettiin Berliinin Schwarwenka-konservatorion sävellyksen opettajaksi, ja 1891 hän alkoi johtaa Berliner Domchor -kuoroa. Preussin kuninkaalliseen taideakatemiaan hänet nimitettiin 1892.[1]
Beckerin elinaikana hänen sävellyksistään julkaistiin pääasiassa laulumusiikkia. Sinfonioita hän sävelsi kolme, joista toinen (g-molli-sinfonia vuofelta 1859) voitti palkinnon Wienissä 1861. Hänen kamarimusiikkituotantoonsa kuuluvat muun muassa pianokvartetto d-molli op. 19, pianosonaatti f-molli op. 40 ja pianokvintetto op 49. Hänen ensimmäisiä menestyksiään olivat Julius Wolffin (1834–1910) tekstiin sävelletyt laulut Rattenfänger ja Wilder Jäger vuodelta 1877. Beckerin parhaana sävellyksenä pidetään b-molli-messua, ja kehuttuja ovat myös oratorio Selig aus Gnade op. 61 (1890) ja Reformationskantate op. 28 (1882). Saksassa hänen pienimuotoisia liturgisia teoksiaan esitetään nykyäänkin.[1]
Albert Becker oli säveltäjä Günter Raphaelin isoisä.
Oppilaita muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b The New Grove dictionary of music and musicians, Grove 2001. ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.