Wikipedia

Alavoisenjoki

Alavoisenjoki (ven. Оло́нка, Olonka [4]) tai myös Aunuksenjoki, jota on kutsuttu yläjuoksulla nimellä Yllönen, on Venäjällä Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä virtaavasta 144 kilometriä pitkästä joesta sen 87 kilometriä pitkä alajuoksun osuus, joka laskee Laatokan itärantaan.[3][5][c][a]

Alavoisenjoki
Олонка, Olonka
Riippusilta Verhovin asuinalueella Aunuksessa
Riippusilta Verhovin asuinalueella Aunuksessa
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Karjalan tasavalta
Piiri Aunus
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Alavoisenjoen valuma-alue
Pinta-ala 2 631 km² [1]
Järvisyys 2,6 % [1]
Pääuoman pituus 144 km [1][a]
Pääuoman osuudet Alavoisenjoki ←Uutjärvi ←Sikojärvi ←Mellitšänjoki ←Topozerka
Joen uoman kohteita
Alkulähde Uutjärvi
  61.2764°N, 33.1135°E
Laskupaikka Laatokka, Ilinski
  61.0561°N, 32.5951°E
Läpivirtausjärvet Torasjärvi
Sivu-uomat Tuuksenjoki, Mäkriänjoki, Ulvanka
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 70,4 m mpy. [b]
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [2]
Korkeusero 65,6 m
Pituus 87 km [3]
Kaltevuus 0,75 m/km
Keskivirtaama 29,3 m³/s (MQ) [1]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Joen kulku muokkaa

Alavoisenjoki alkaa Uutjärvestä (Utozero, Утозеро [6]), jonka pinta-ala on 230 hehtaaria ja joka sijaitsee 70,4 metriä mpy. Kotkatjärven luoteispuolella. Uutjärvi sijaitsee Alavoisenjoen valuma-alueen keskivaiheella. Joki virtaa aluksi kohti etelää, mutta heti alussa siihen yhtyy idästä tuleva Pekkijoki. Noin 13 kilometrin jälkeen joki virtaa Torasjärven läpi [7]. Järven vedenpinta sijaitsee alle 70 metriä mpy. Joen pääsuunta on edelleen kohti etelää, mutta se kaartaa välillä länteen ja taas itään päin. Alajuoksulla siihen yhtyy ensin idästä tuleva Ulvanka ja Aunuksen kaupungissa Mäkriänjoki. Kaupungissa joki tekee käännöksen kohti länttä. Viimeisellä 30 kilometrillä joki virtaa Aunuksen tasangolla, jossa siihen yhtyy pohjoisesta tuleva Tuuksenjoki. Tasangolla sijaitsee joen varressa Alavoisen taajama. Lopulta joki laskee Laatokkaan Nurmoilan kylän lähellä.[5][c]

  •  
    Aleksejeviksen silta Aunuksessa vuonna 2018
  •  
  •  
    Joki joulukuussa 2019
  •  
    Alavoisen joensuun hiekkarantaa

Virkistysarvoja muokkaa

Joki on melottavissa koko pituudelta. Joen alkulähteille pääsee Kotkatjärveltä, mutta vesillelaskun voi tehdä myös pääuomassa ylempänä Topozerkan jokeen. Myös sivujoella Mäkriänjoella voi meloa, kun aloittaa retken Mägrätjärveltä [8]. Retken loputtua tulee pääuoman alajuoksulla tai Laatokan rannoilla hakeutua kulkutien varteen. Jos retken jälkeen pyrkii juna-asemalle, tulee Laatokalla meloa vielä 7 kilometriä Tuloksen kylään.[9]

Luontoarvoja muokkaa

Joessa eläviä kalalajeja ovat lohi, siika, ahven, hauki, lahna ja särki.[5] Jokea on käytetty tukinuitossa vuoteen 1975 asti [b]. Joen vedenlaatua on tutkittu tarkemmin vasta 2010-luvulla. Joensuussa sijaitsee saastuttajia, jotka aiheuttavat jokeen pistekuormitusta. Joen vesi sisältääkin Laatokkaan laskevista joista mahdollisesti eniten fosforia. Myös klooriyhdisteiden pitoisuudet ovat joessa muita jokia suurempi. Sama tilanne on muissakin kuormitusta ilmaisevissa pitoisuuksissa. Tutkimustuloksien arvot ilmoitetaan tässä ensin yläjuoksulta ja sitten alajuoksulta. Vedenväri on silloin 236 deg ja 153 deg, happamuustaso pH 6,64 ja pH 6,94, kokonaisfosforipitoisuus 89,8 μg/l ja 89,0 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 1 260 μg/l ja 2 070 μg/l (μg/l eli mikrogrammaa litrassa vettä).[1]

Alavoisenjoen valuma-alue muokkaa

Alavoisenjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Alavoisenjoen valuma-alueeseen, jonka pääuoman alajuoksun se muodostaa. Alavoisenjoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Alavoisenjoen valuma-alue ylettyy Laatokan alangolta Äänisen ja Laatokan välissä kohoavalle ylängölle. Valuma-alueen pinta-ala on 2 631 neliökilometriä (2 620 km² [3]). Valuma-alueen pinta-alasta on suoperäistä maata 6 % ja metsämaata 84 %. Joen keskivirtaama on joensuussa 29,3 ³/s.[1][5][c]

Pääuoma muokkaa

Alavoisenjoen valuma-alueen pääuoma muodostuu alajuoksulla Alavoisenjoesta, joka on 87 kilometriä pitkä. Seuraavana tulee 6,9 kilometriä pitkä Uutjärvi, 700 metriä pitkä jokiuoman osuus ja sitten Sikojärvi (Sigozero, Сигозеро [10]), joka on 4,1 kilometriä pitkä. Sikojärveen laskee 6 kilometriä pitkä joki Mellitšänjoki (Меллич, Mellitš [11]) , joka alkaa 3,5 kilometriä pitkästä Matšjärvestä (Mattšozero, Матчозеро [12]). Siihen laskee Topajärvestä (Topozero, Топозеро [13]) alkava ja 20 kilometriä pitkä Topozerka (Топозерка [14]). Topasjärven yläjuoksulla on lyhyitä ympäristön järviin ulottuvia puroja, joiden pituus kasvattaa pääuomaa yli 10 kilometriä. Pääuoman kokonaispituudeksi tulee näin noin 144 kilometriä [1].[c][a]

Sivujoet muokkaa

Alavoisenjoen suurimpia sivu-uomina on kolme sivujokea ja sivuoja, jotka on lueteltu alla sijaitsevassa taulukossa. Taulukon tietojen lähteet on esitelty taulukon alla ja eritelty riveittäin taulukon oikeassa sarakkeessa.

Sivu-uoman
nimi
suom. 		Nimi
ven.
  		Alavoisen
kohta
  		Etäisyys
Laatokasta
(km) 		Pituus
(km)
  		Virtaama
(MQ m³/s)
  		Valuma-alue
(km²)
  		Lähteet
 
 
laskee Laatokan itärantaan
Tuuksenjoki Tuksa (Тукса) Tuuksi 20 25 240 2,2,3,2,2,–,2
Mäkriänjoki Megrega (Мегрега) Aunus 30 52 1 000 2,2,3,2,2,–,2
Ulvanka Ulvanka (Улванка) Kuittinen 49 24 120 2,2,3,2,2,–,2
Bolosrytšei Bolos-Rytšei (Болос-Ручей) Kotkatjärvi 68 11 2,2,3,2,2,–,–
Pekkijoki Pekki (Πекки) Kotkatjärvi 85 3,3,3,3,–,–,–
Alavoisenjoen yläjuoksua on Pekkijoen yläpuolella vielä 2 kilometriä jäljellä.

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([3][15][16][17][18]), 3 = katsottu internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista

  •  
    Alavoisenjoen valuma-alueen alaosa vuoden 1954 kartassa
  •  
  •  

Järviä muokkaa

Valuma-alueella on edellisten lisäksi paljon järviä etenkin ylängön päällä sijaitsevalla vedenjakaja-alueella. Pääuoman varrella ja lähellä on seuraavia järviä: alajuoksulla uomassa sijaitseva Torasjärvi (Торосозеро [7]), Uutjärvi, Sikojärvi, Nurdasjärvi (Нурдасъярви [19]), Tedrijärvi (Тедриярви [20]) ja Vuorusjärvi (Voryzjarvi, Ворузъярви [21]). Pääuoma alkaa Topajärvestä, jonka pohjoispuolen järvivyöhykkeellä on vielä valuma-alueeseen luettavia järviä. Niitä ovat esimerkiksi Nikonanjärvi (Nikonovo, Никоново [22]), Sadijarvi (Садиярви [23]) ja Huabujärvi (Gabanovo, Габаново [24]).[c]

Alajuoksulla pääuomaan yhtyvällä Tuuksenjoen valuma-alueella on muutama järvi. Niitä ovat esimerkiksi Lemijärvi (Lemozero, Лемозеро [25]), lisäksi Pigajärvi (Пигаярви [26]), Kalajärvi (Rybnoje, Рыбное [27]), Suarimägi (Sarmjagi, Сарьмяги [28]), Lindujärvi (Линдоярви [29]) ja Žil’čoinjärvi (Novinskoje, Новинское [30]).[c]

Aunuksessa pääuomaan yhtyvällä Mäkriänjoen valuma-alueella sijaitsee esimerkiksi Megrozero (Мегрозеро [8]) ja lisäksi sen Ineman sivujoen valuma-alueella sijaitsevat Inemskoje (Инемское [31]), Dolgoje (Долгое [32]), Jangerskoje (Янгерское), Uzkoje (Узкое), Roštšinskoje (Рощинское [33]) ja Bolšoi Kukas (Большой Кукас [34]).[c]

Pekkijoki yhtyy pääuomaan aivan Uutjärven alapuolella. Sen valuma-alueella sijaitsee esimerkiksi Villalskoje (Виллалское [35]), Kotkatjärvi (Коткозеро [36]), Ladva (jonka laskujoki Ladvujogi [37]), Kanzoinjärvi (Канзозеро, Kanzozero [38]), Keskoijärvi (Keskozero, Кескозеро [39]), Lumatjärvi (Lumbozero, Лумбозеро), Ridlampi (Ридламби) ja Mäintagaine (Mjaintagaine, Мяйнтагайне [40]).[c]

Uutjärven luoteisrantaan laskee pohjoisesta tuleva puro, jonka laajalla valuma-alueella sijaitsee järviä. Sellaisia ovat esimerkiksi Vahjärvi (Vagozero, Вагозеро [41]), Hiižjärvi (Gižozero, Гижозеро [42]), Kirvesjärvi (Topornoje, Топорное [43]), Pyyrejärvi (Pjurejarvi, Пюреярви [44]) ja Sellänjärvi (Galvat-Selljanjarvi, Галват-Селлянъярви)[45].[c]

Lähteet muokkaa

Huomioita muokkaa

  1. ↑ a b c Pääuoman osuudet on päätelty yhdistämällä vesistörekisterin jokitietoja ja Internetin karttapalveluiden järvien vesireittien pituusmittauksia toisiinsa. Päättely on esitetty valuma-alueen kappaleessa ”Pääuoma”. Pääuoman mitta sen sijaan on tutkijoiden ilmoittama.
  2. ↑ a b Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Олонка.
  3. ↑ a b c d e f g h i Asia katsottu ja mitattu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g Komulainen, S.F: & al.: Assessing the Environmental Conditions of Rivers on the Northern Coast of Lake Ladoga by Chemical Characteristics and the Structure of Hydrobiocenoses. Water Resources, 2016, 43. vsk, nro 3, s. 486–494. Pleiades Publishing. ISSN 0097-8078. ResearchGate (PDF). Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.1.2022.
  3. ↑ a b c d Alavoisenjoki, Олонка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  4. ↑ Mikkonen, Pirjo & al.: Venäjän federaation paikannimiä – Oikeinkirjoitus- ja painotusopas, s. 171. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010. ISBN 978-952-5446-51. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.1.2022).
  5. ↑ a b c d Vse reki: informatsionnyi sait o rekah Rossii vsereki.ru. Viitattu 16.10.2013. (venäjäksi)
  6. ↑ Utozero, Утозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  7. ↑ a b Torosozero, Торосозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  8. ↑ a b Megrozero, Мегрозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  9. ↑ Туристская водная энциклопедия, Водные маршруты, Республика Карелия (Matkailu: vesireitit Karjalan tasavallassa) (arkistoitu verkkosivu) 23.8.2001. Московская Застава. Arkistoitu 23.8.2001. Viitattu 18.2.2022. (venäjäksi)
  10. ↑ Sigozero, Сигозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  11. ↑ Mellitš, Меллич (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2022. (venäjäksi)
  12. ↑ Mattšozero, Матчозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  13. ↑ Topozero, Топозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  14. ↑ Topozerka, Топозерка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2022. (venäjäksi)
  15. ↑ Tuksa, Тукса (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  16. ↑ Megrega, Мегрега (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  17. ↑ Ulvanka, Улванка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  18. ↑ Bolosrutšei, Болосручей (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  19. ↑ Nurdasjarvi, Нурдасъярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2022. (venäjäksi)
  20. ↑ Tedrijarvi, Тедриярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2022. (venäjäksi)
  21. ↑ Voryzjarvi, Ворузъярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2022. (venäjäksi)
  22. ↑ Nikonovo, Никоново (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2022. (venäjäksi)
  23. ↑ Sadijarvi, Садиярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2022. (venäjäksi)
  24. ↑ Gabanovo, Габаново (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2022. (venäjäksi)
  25. ↑ Lemozero, Лемозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  26. ↑ Pigajarvi, Пигаярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  27. ↑ Rybnoje, Рыбное (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  28. ↑ Sarmjagi, Сарьмяги (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  29. ↑ Lindojarvi, Линдоярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  30. ↑ Novinskoje, Новинское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  31. ↑ Inemskoje, Инемское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  32. ↑ Dolgoje, Долгое (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  33. ↑ Roštšinskoje, Рощинское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  34. ↑ Bolšoi Kukas, Большой Кукас (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  35. ↑ Villalskoje, Виллалское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  36. ↑ Kotkozero, Коткозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  37. ↑ Ladva, Ладва (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  38. ↑ Kanzozero, Канзозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  39. ↑ Keskozero, Кескозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  40. ↑ Mjaintagaine, Мяйнтагайне (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  41. ↑ Vagozero, Вагозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  42. ↑ Gižozero, Гижозеро (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  43. ↑ Topornoje, Топорное (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  44. ↑ Pjurejarvi, Пюреярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
  45. ↑ Galvat-Selljanjarvi, Галват-Селлян-ярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.2.2022. (venäjäksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alavoisenjoki&oldid=20749151”