Aki Linnanahde

suomalainen toimittaja, juontaja ja tuottaja

Aki Linnanahde (s. 26. joulukuuta 1978 Tampere)[1] on suomalainen juontaja, toimittaja ja tuottaja. Linnanahde juonsi Radio Novan Aamua yhdessä Minna Kuukan kanssa, mutta lopetti ohjelmassa marraskuun 2022 lopussa.

Aki Linnanahde heinäkuussa 2013

Ura muokkaa

Linnanahde aloitti työnsä radion parissa Sport FM:llä, jossa hän työskenteli juontajana ja tuottajana vuosina 2001–2003. Vuonna 2003 Sport FM lopetti toimintansa ja Linnanahde siirtyi Radio Cityn iltapäiväjuontajaksi. Elokuussa 2005 hän alkoi juontaa Radio Cityn aamua ja sai työstään Vuoden radiojuontaja 2006 -tittelin yhdessä kollegansa Jussi Heikelän kanssa.

Radio City lopetti toimintansa vuonna 2006. Linnanahde siirtyi juontamaan Heikelä-Linnanahde Korporaatiota Radio Rock -kanavalle. Heikelä-Linnanahde Korporaatio valittiin vuoden 2009 Radio Gaalassa Vuoden parhaaksi radio-ohjelmaksi. Linnanahteen viimeinen lähetys Radio Rockilla kuultiin 6. marraskuuta 2009.

Aki Linnanahde toimi studioisäntänä Urheilukanavan televisioimissa Veikkausliigan jalkapallo-otteluissa sekä URHOtv:n urheiluohjelmissa. Hän on juontanut kaksi tuotantokautta TV2:n Sisu – Tarinoita urheilusta -ohjelmaa. Toukokuussa 2010 Aki Linnanahde nimitettiin MTV Median jääkiekkotuottajaksi, vastuualueenaan uuden kiekkotuotteen suunnittelu ja tuotannon johtaminen. Hän irtisanoutui omasta tahdostaan jo vuoden kuluttua ja siirtyi Yellow Film & TV -tuotantoyhtiöön tekemään televisio-ohjelmia. Linnanahde toimi tuottajana Venla-palkitussa Mestareiden mestari -realityohjelmassa. Ohjelmaa esitettiin MTV3:lla vuoden 2012 tammikuusta alkaen. Samana keväänä Linnanahde tuotti ja käsikirjoitti TV5:llä päivittäistä Tuomas Enbuske Talk Show’ta.

Elokuussa 2012 Linnanahde palasi radion pariin ja aloitti juontotyöt Radio Novalla. Hän juonsi Enbuske & Linnanahde Crew’ta yhdessä Tuomas Enbusken ja Minna Kuukan kanssa. Enbuske ja Linnanahde laajensivat ohjelmaa myös television puolelle. Syksyllä 2012 Enbuske & Linnanahde Crew’ta esitettiin Subin torstai-illoissa. Ohjelma siirtyi MTV3:lle vuoden 2013 alussa ja sitä tehtiin yhteensä kuusi tuotantokautta. Ohjelma palkittiin parhaan keskusteluohjelman Venlalla vuonna 2014.

Vuonna 2014 Linnanahde perusti Aku Hirviniemen kanssa Digimates-yrityksen, joka tuotti internetsivuja ja yrityksille digitaalisia viestintäratkaisuja.

Keväällä 2016 Aki Linnanahde teki paluun Radio Novalle ja aloitti kanavan aamuohjelman juontajana yhdessä Minna Kuukan kanssa. Saman vuoden syksynä Linnanahde toimi tuottajana Arman Alizadin ensimmäisessä suorassa keskusteluohjelmassa Arman LIVE:ssä.

Linnanahteen esikoisteos, jääkiekkoilija Jere Karalahden elämäkerta Jere ilmestyi syksyllä 2017. Kirja oli vuoden 2017 kuunnelluin äänikirja ja myydyin tietokirja.

Helmikuussa 2018 Aki Linnanahde avasi oman YouTube-kanavan.

Elokuussa 2018 ilmestyi Linnanahteen tekemä Cheekistä kertova dokumentti Kuka Muka?, joka kertoi Jare Tiihosen matkasta Cheekiksi.

Linnanahteen podcast Aki Linnanahde Talk Show alkoi keväällä 2020 ja saavutti nopeasti suuren suosion.kenen mukaan?

Yksityiselämä muokkaa

Aki Linnanahde syntyi vuonna 1978 Tampereella. Hänen isänsä oli Matti Linnanahde.[2] Linnanahde myi asuntonsa Helsingistä ja osti syksyllä 2022 Espanjasta asunnon, jossa perhe tulee asumaan osan vuodesta etätöitä tehden.[3]

Televisio-ohjelmia muokkaa

Palkinnot muokkaa

  • Vuoden radiojuontaja (yhdessä Jussi Heikelän kanssa) 2006
  • Vuoden radio-ohjelma Heikelä-Linnanahde Crew 2009
  • Kultainen Venla, Mestareiden mestari (tuottaja) 2012
  • Kultainen Venla, Enbuske & Linnanahde Crew (Host) 2014
  • Vuoden nurmijärveläinen 2014
  • Vuoden some (RadioGaala), ”Kun Aki polkee niin Radio Novan some kulkee” 2018

Julkaisut muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Mäki-Kala Linda: Vaimonsa luokse palannut Aki Linnanahde: "On miehekästä myöntää virheensä" MeNaiset. 12.9.2013. Viitattu 22.4.2020.
  2. Sydän Nurmijärvellä Nurmijärven Sähkö. 24.4.2017. Viitattu 22.4.2020.
  3. Niina Enqvist: Aki Linnanahteen jättiyllätys: Myi kotinsa ja muutti pois Suomesta Ilta-Sanomat. 31.3.2023. Viitattu 31.3.2023.

Aiheesta muualla muokkaa