Aho-orvokki

putkilokasvilaji

Aho-orvokki (Viola canina) on orvokkeihin kuuluva monivuotinen ruohovartinen kasvi. Se kasvaa Suomessa luonnonvaraisena koko maassa lähinnä melko kuivilla ja avoimilla paikoilla, mutta myös avoimissa metsissä, metsärinteillä sekä lehdoissa.[1][2] Laji on elinvoimainen[3] ja yleinen Suomessa, mutta Pohjois-Lapissa harvinainen[4][5]. Lajia esiintyy laajalti myös muualla Euroopassa.[6] Kasvin korkeus on 8–40 cm, ja kukat ovat siniset[4][2][7].

Aho-orvokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Orvokkikasvit Violaceae
Suku: Orvokit Viola
Laji: canina
Kaksiosainen nimi

Viola canina
L.

Katso myös

  Aho-orvokki Wikispeciesissä
  Aho-orvokki Commonsissa

Aho-orvokin kuvaus.

Aho-orvokki voi risteytyä muun muassa metsäorvokin (Viola riviniana), hietaorvokin (Viola rupestris), luhtaorvokin (Viola uliginosa) ja rantaorvokin (Viola stagnina) kanssa[2]. Risteymää tavataan erityisesti valoisissa metsissä ja metsänreunoissa[8].

Aho-orvokki jaetaan Suomessa kahteen alalajiin, mätästävään pikkuaho-orvokkiin (Viola canina subsp. canina) ja ei-mätästävään isoaho-orvokkiin (Viola canina subsp. ruppii, aiemmin subsp. montana).[2][7] Pikkuaho-orvokki kukkii toukokuusta kesäkuuhun ja iso-aho-orvokki kesäkuusta heinäkuuhun.[4]

Aho-orvokki on useamman hopeatäpläperhosen toukan, muun muassa ketohopeatäplän tärkeä ravintokasvi.[2]

Elias Lönnrotin kokoamassa Flora Fennicassa kasvin käytöstä mainitaan: "Kukista taidetaan valmistaa viola-siirappia, kun terälehdet liotetaan vedessä, keitetään ja sokuria pannaan sekaan. On hyödyllistä lapsillen yskässä." [9]

Lähteet muokkaa

  • Björn Ursingin ja Hans-Erik Wanntorpin teoksen mukaan toim. Ilmari Hiitonen, Arto Kurtto: Otavan värikasvio. 16. lisäpainos. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-06275-1.

Viitteet muokkaa

  1. Aho-orvokki, Viola canina, hundviol puutarha.net. Viitattu 24.6.2023.
  2. a b c d e Aho-orvokki (Viola canina) – LuontoPortti: Kukkakasvit luontoportti.com. Viitattu 24.6.2023.
  3. Punaisen kirjan verkkopalvelu punainenkirja.laji.fi. Viitattu 24.6.2023.
  4. a b c Pinkka: Aho-orvokki (Viola canina) Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö. Viitattu 24.6.2023.
  5. Kasviatlas 2022: Viola canina – aho-orvokki kasviatlas.fi. Viitattu 24.6.2023.
  6. Viola canina | Euro+Med-Plantbase europlusmed.org. Viitattu 24.6.2023.
  7. a b Aho-orvokki – Viola canina | Yleiskuvaus | Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 24.6.2023.
  8. Seppo Vuokko, Jorma Peipponen: Kasvit Suomen luonnossa (Otava 2007).
  9. Harvard University: Flora Fennica. Suomen kasvio. Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1866. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.6.2023).

Aiheesta muualla muokkaa