Agha Muhammad Šah
Agha Muhammad Šah (pers. آقا محمد شاه, Āqā Mohammad Šāh: 1742–1797), synt. Agha Muhammad Khan Qajar (pers. آغا محمد خان قاجار, Āqā Mohammad Khān-e Qājār) oli Persian šaahi ja qajarien dynastian perustaja. Persia oli hajonnut safavidien romahduksen jälkeen, mutta lapsena kastroidun Agha Muhammadin onnistui kukistaa kilpailijansa zandit ja yhdistää suuret osat entistä valtakuntaa valtansa alle. Hänen valtakautensa tunnettiin toisaalta myös julmuuksista ja monet Persian kaupungeista hävitettiin. Agha Muhammadin perustama qajarien dynastia hallitsi kuitenkin Persiaa aina vuoteen 1925 saakka.
| Agha Muhammad Šah | |
|---|---|
 Agha Muhammad maalauksessa vuoden 1820 paikkeilta. | |
| Persian šaahi | |
| Valtakausi | 1789 – 17. kesäkuuta 1797 |
| Edeltäjä | Luft Ali Khan |
| Seuraaja | Fath Ali Šah |
| Syntynyt |
14. maaliskuuta 1742 Gorgān, Iran |
| Kuollut |
17. kesäkuuta 1797 (55 vuotta) Şuşa, Iran |
| Puoliso | Maryam Khanom |
| Suku | Qajar |
| Isä | Muhammad Hasan Khan Qajar |
| Äiti | Jeeran Khanum |
| Uskonto | kaksitoistašiialaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Elämäkerta muokkaa
Agha Muhammad Khan syntyi Gorgānissa vuonna 1742. Agha Muhammad kuului qajarien heimoon, jonka vaikutusvalta oli lisääntynyt safavidien Persian hajotessa vuonna 1722.[1] Hän päätyi Adil Šahin vangiksi vuonna 1747 tai 1748 ja hänet kastroitiin Adil Šahin käskystä vain viisi- tai kuusivuotiaana. Kastroinnin takia Agha Muhammad on esitetty aikalaispiirroksissa myöhemmällä iällään parrattomana ja riutuneena. Sittemmin häntä piti vankinaan Karim Khan, joka kohteli kuitenkin vankiaan ystävällisesti. Agha Muhammad pakeni pohjoiseen Karim Khanin kuoltua, jossa hän nousi qajarien johtoon vakiinutettuaan asemansa sodassa veljiään vastaan. Yomut-turkkilaisten tuella hän myös karkotti zandien joukot kotiseuduiltaan Mazandaranista. Sotaretki zandeja vastaan jatkui Teheraniin, jossa paikalliset kieltäytyivät päästämästä häntä kaupunginmuurien sisäpuolelle. Teheranilaiset antoivat kuitenkin Agha Muhammadin ymmärtää kaupunkilaisten seuraavan Isfahanin hallitsijoita, joten sotaretki suuntautui zandien hallitsemaa kaupunkia vastaan. Isfahan kukistui vuonna 1785 ja voitokas Agha Muhammad palais Teheraniin maaliskuussa 1786.[2] Teheran oli vielä tällöin vain pieni kylä, mutta Agha Muhammadin valtakaudella se kasvoi 15 000 asukkaan keskukseksi[1] ja Persian pääkaupungiksi[2].
Zandit olivat menettäneet Isfahanin, mutta Agha Muhammadin asema etelässä ei kuitenkaan ollut vielä vakiintunut. Isfahan vaihtoi hallitsijaa vielä muutamaan otteeseen ja kumpikaan osapuoli ei kyennyt antamaan toiselle ratkaisevaa iskua. Vuonna 1789 zandien johtajaa Ja'far Khania seurasi Karim Khanin sukulaispoika Luft Ali Khan. Tämän ollessa sotaretkellä Isfahania vastaan vuonna 1791 zandien hallitsema Širaznousi kapinaan ja Luft Ali Khanin perhe lähetettiin vangittuna Agha Muhammadille avunpyynnön kera. Agha Muhammad johti joukkonsa etelään vuonna 1792. Qajarien armeijan leiriydyttyä lähellä muinaista Persepolista ja Istakhria Luft Alin joukot toteuttivat öisen yllätyshyökkäyksen. Hyökkääjät etenivät aina Agha Muhammadin yksityistilojen tuntumaan saakka, mutta Luft Ali luopui taistelusta saatuaan tiedon Agha Muhammadin paosta tämän eräältä hovimieheltä. Hän tajusi saamansa tiedon valheeksi vasta aamulla, jolloin qajarien joukot piirittivät hänen pienemmät joukkonsa. Luft Ali pääsi pakenemaan itään mukanaan noin tuhat miestään. Qajarit seurasivat pakenijaa kukistaen Kermanin lokakuussa 1794. Luft Ali pääsi jälleen pakenemaan, tällä kertaa Bamiin. Kukistuneen kaupungin vielä elossa olevat miehet Agha Muhammad määräsi sokaistaviksi. Hänen miehensä toivat koreissa todisteeksi käskyn toteuttamisesta 20 000 irtikaivettua silmämunaa. Ali Khan jäi myöhemmin kiinni Bamissa. Hänet Agha Muhammad määräsi turkkilaisorjiensa raiskattavaksi, sokaistavaksi ja viimein hän kuoli kidutuksessa. Agha Muhammad oli nyt Iranin ylätasangon kiistaton hallitsija.[2]
Iranin ylätasangon Georgiaan, jonka kuningas oli asettunut Venäjän suojeluksen vuonna 1783. Tästä huolimatta Tbilisi kukistettiin syyskuussa 1795 ja persialaisten voittoa seurasi tuhansien paikallisten surmaaminen. 15 000 naista ja lasta vietiin puolestaan orjuuteen. Verilöyly herättä vihaa Persiaa vastaan Venäjällä, ja se johti maiden väliseen sotaan Agha Muhammadin valtakauden jälkeen.[2] Keväällä 1796[3] hän kruunautti itsensä Nadir Šahin tavoin hallitsijaksi Moghanin tasangolla. Kruunajaistensa jälkeen Agha Muhammad jatkoi Khorasaniin, jossa paikallinen hallitsija ja Nadir Šahin pojanpoika Šahrukh vannoi hänelle uskollisuudenvalan. Šahrukhin päätyi kidutetuksi ja hän kuoli pian kidutuksensa jälkeen. Kesäkuussa 1797 Agha Muhammad johti sotarekeä Vuoristo-Karabahin alueella, kun kaksi hänen palvelijaansa puukottivat hänet kuoliaaksi.[2]
Kuoleman jälkeen muokkaa
Kastroidun Agha Muhammadin kuolema olisi saattanut johtaa Karim Khan Zandin kuoleman jälkeisen kaaoksen kaltaiseen tilanteeseen, mutta Agha Muhammad oli järjestänyt perimmyyskysymyksen kaukonäköisesti etukäteen. Qajar-heimon sisäiset riidat oli ratkaistu valtaan nousi Agha Muhammadin sisarenpoika Fath Ali Šah, jonka valtakaudella persia kävi kaksi sotaa Venäjää vastaan ja menetti suuret osat alueistaan Kaukasuksen alueella. Fath Ali Šah sai toisaalta myös rankaistua edeltäjänsä murhaajia ja hän hautautti Agha Muhammadin ruumiin Najafin kaupunkiin.[4] Agha Muhammadin perustama qajarien dynastia hallitsi Persiaa aina vuoteen 1925 saakka.[1]
Lähteet muokkaa
- Michael Axworthy: Iranin historia. alkuteos: Iran: Empire of the Mind. A History from Zoroaster to the Present Day. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-264-191-5.