Aavikkoilves

kissaeläinlaji

Aavikkoilves (Caracal caracal) on kuivassa ja kuumassa ilmastossa elävä elinvoimainen kissaeläinlaji, jota tavataan kuivilla alueilla Pohjois-Afrikassa, suuressa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa, Arabian niemimaan ja Araljärven välisellä alueella sekä Etelä-Aasiassa. Siitä on käytetty myös nimiä afrikanilves ja karakali.[2]

Aavikkoilves
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Caracal
Laji: caracal
Kaksiosainen nimi

Caracal caracal
(Schreber, 1776)

Aavikkoilveksen levinneisyys
Aavikkoilveksen levinneisyys
Katso myös

  Aavikkoilves Wikispeciesissä
  Aavikkoilves Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Aavikkoilveksellä on lyhyt turkki,[3] joka on väriltään kellan- tai punaruskea. Sen leukaa, kurkkua ja ruumiin alapuolta koristavat valkeat kuviot.

Päältä mustat korvat ovat kapeat ja suipot. Korvien päässä ovat mustat tupsut. Korviensa takia eläintä kutsutaan myös karakali-nimellä, joka tulee turkinkielisestä mustaa korvaa tarkoittavasta sanasta karakulak.

Aavikkoilveksen pituus on noin 60–90 cm ja sen hännän pituus on noin 25–30 cm. Aikuisen aavikkoilveksen korkeus on 40–50 cm ja se painaa 6–19 kg. Jalat sillä ovat pitkät ja solakat.[3]

 
Aavikkoilves

Levinneisyys muokkaa

Aavikkoilvestä tavataan kuivilla alueilla Pohjois-Afrikassa, suuressa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa, Arabian niemimaan ja Araljärven välisellä alueella sekä Etelä-Aasiassa.

Elinympäristö muokkaa

Aavikkoilveksen elinaluetta ovat vuoristoseudut, savannit ja avoimet kuivat pensaikot. Se välttelee metsiä.[3]

Lisääntyminen muokkaa

Aavikkoilveksen lisääntymisaika on syyskuusta joulukuuhun. Sen kantoaika on yhdeksän viikkoa ja tavanomainen poikasmäärä on kaksi, jotka se synnyttää maasian tai ketun pesäkoloon, mahdollisesti myös onttoon puuhun.[3] Poikasten väri on aluksi kirkkaan punaruskea, mutta kuukausien kuluttua se muuntuu harmahtavan punaruskeaksi.

Ravinto muokkaa

Aavikkoilves syö erikokoisia eläimiä, kuten lintuja, jyrsijöitä, jäniksiä, tamaaneja[4], apinoita, pieniä antilooppeja ja muita nisäkkäitä.[3]Se pystyy hyppäämään jopa 3 metriä ylöspäin ja sieppaamaan lintuja lennosta.[4]Tämän takia aavikkoilveksiä on entisaikoina käytetty lintujen metsästykseen.[5]Pidettiin jopa metsästyskarakalien kilpailuja, joissa eläinten tehtävänä oli napata mahdollisimman paljon kyyhkyjä areenalla ruokailevasta parvesta, ja parhaimmat pystyivät nappaamaan tusinan lintuja.[5]

Lähteet muokkaa

  1. Breitenmoser-Wursten, C., Henschel, P. & Sogbohossou, E.: Caracal caracal IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 44. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  3. a b c d e Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 1 (A–G), s. 14. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5127-X.
  4. a b Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 83. Lynx Edicions, 2009.
  5. a b Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 112. Lynx Edicions, 2009.

Aiheesta muualla muokkaa