Aarno Kahma
Aarno Assar Kahma (6. toukokuuta 1914 Kuopio – 15. maaliskuuta 2004 Espoo) oli suomalainen geologi, professori ja malminetsintämenetelmien kehittäjä.[1]
Kahma toimi Geologian tutkimuskeskuksen malmiosaston johtajana vuosina 1946–1977. Hänen johdollaan Suomesta löydettiin lukuisia uusia kaivoksia, joista merkittävin on Elijärven kaivos eli Kemin kromikaivos. 1940-luvulla Kahma yhdessä kollegansa kanssa kehitti ja patentoi sähkömagneettiseen induktioon ja pyörrevirtoihin perustuvan, lentokoneesta suoritettavan malminetsintämenetelmän, joka käänteentekevänä menetelmänä otettiin sittemmin käyttöön kaikkialla maailmassa.[1][2]
Kahman vanhemmat olivat Kuopion kuuromykkäinkoulun rehtori Uuno Albert Kahma ja Maria Elisabeth Häll. Kahma kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1934 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1943 sekä väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1951 aiheesta On Contact Phenomena of the Satakunta Diabase. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1962. Hänelle myönnettiin myös Suomen Leijonan komentajamerkki. Hänen poikansa on professori Kimmo Kahma.[1][3][4] Kahman velipuoli oli kenraalimajuri Gustaf Erik Magnusson.[5][6]
Lähteet muokkaa
- WSOY Facta-tietopalvelu
- Geologimatrikkeli 1986, Geologiliitto. ISBN 9519520120
- Hyvärinen, L.: Aarno Kahma in memoriam. Geologi 4-5/2004, s. 114–115.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Aarno Kahman muistokirjoitus, HS 17.4.2004[vanhentunut linkki] (Tilaajille) (Viitattu 23.2.2019)
- ↑ Väisänen, U.(toim.) 2015: Kemi Mine. Report of Investigation 218. s. 13. Geologinen tutkimuskeskus. ISBN 978-952-217-333-1
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 305–306 (Viitattu 23.2.2019)
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, s. 328
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1934, s. 282
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 507