Aachenin konferenssi
Aachenin konferenssi oli Aachenissa (tuolloin Aix-la-Chapelle) 1. lokakuuta – 15. marraskuuta 1818 järjestetty Euroopan asioita käsitellyt konferenssi, johon osallistuivat Iso-Britannia, Itävalta, Preussi, Ranska ja Venäjä. Aachenissa päätettiin lopettaa vuodesta 1814 jatkunut Ranskan miehitys ja ottaa Napoleonin sotien jälkeen valvonnan alla ollut Ranska mukaan suurvaltojen tulevaan yhteistyöhön. Kyseessä oli ensimmäinen Wienin kongressia seuranneista neljästä kansainvälisestä konferenssista; seuraava oli Troppaun konferenssi vuonna 1820.
Englannin, Itävallan, Preussin ja Venäjän välisen neliliiton solmimisen yhteydessä vuonna 1815 oli päätetty säännöllisestä kansainvälisten konferenssien järjestämisestä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi ja erimielisyyksien selvittämiseksi. Ensimmäinen tällainen konferenssi kutsuttiin koolle Aacheniin lokakuussa 1818 Ranskan kysymyksen selvittämiseksi.[1] Kokouksessa olivat läsnä valtionpäämiehistä Venäjän Aleksanteri I, Itävallan Frans I ja Preussin Fredrik Vilhelm III. Englantia edustivat ulkoministeri lordi Castlereagh sekä Wellingtonin herttua ja Ranskaa pääministeri Armand Emmanuel du Plessis de Richelieu.[2]
Ennakko-odotusten vastaisesti Ranskan ulkopolitiikka oli Napoleonin jälkeen ollut hyvin varovaista ja maltillista. Muut suurvallat olivat nyt valmiit myönnytyksiin Ranskalle rohkaistakseen sitä jatkamaan samalla linjalla.[1] Richeliu lupasi kokouksen ensimmäisessä istunnossa Ranskan maksavan pääosan sille määrätyistä sotakorvauksista, mikäli liittokunnan maiden sotajoukot vetäytyisivät sen alueelta 30. marraskuuta 1818 mennessä. Ehdotukseen suostuttiin ja sopimus järjestelyistä allekirjoitettiin 9. lokakuuta. Ranska päätettiin hyväksyä myös tasavertaisena osapuolena tuleviin neuvotteluihin, mikä merkitsi uuden viisiliiton syntymistä. Myös vanha Ranskan-vastainen neliliitto uusittiin salaisella sopimuksella 15. marraskuuta, mutta tämä jäi lähinnä muodollisuudeksi.[2] Venäjän Aleksanteri I oli valmis tekemään Ranskasta täysivaltaisen jäsenen Euroopan konsertissa, mutta tämä kaatui varsinkin Englannin vastustukseen. Myöskään Aleksanterin ehdotukset neliliiton laajentamisesta rauhan takaamisen ohella myös suojelemaan kaikkien hallitsijoiden valtaistuimia ja omaisuutta eivät toteutuneet.[1]
Konferenssissa käsiteltiin myös muita aiheita, kuten orjakaupan kieltämistä ja toimia barbareskimerirosvoja vastaan, mutta päätöksiä näistä asioista ei syntynyt.[2]