A. A. Milne

brittiläinen kirjailija

Alan Alexander Milne, kirjailijanimi: A. A. Milne, (18. tammikuuta 1882 Lontoo, Britannia31. tammikuuta 1956 Hartfield, East Sussex, Britannia) oli brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Nalle Puh (Winnie-the-Pooh) -kirjoista.

Alan Alexander Milne
A. A. Milne vuonna 1922
A. A. Milne vuonna 1922
Henkilötiedot
Syntynyt18. tammikuuta 1882
Lontoo, Britannia
Kuollut31. tammikuuta 1956 (74 vuotta)
Hartfield, East Sussex, Britannia
Kansalaisuus brittiläinen
Ammatti kirjailija, käsikirjoittaja, runoilija
Puoliso Dorothy de Sélincourt
Lapset Christopher Robin Milne
Kirjailija
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämäkerta muokkaa

Milne syntyi Skotlannissa, mutta vietti lapsuutensa Lontoossa. Kirjailija H. G. Wells oli hänen lapsuudenaikaisia opettajiaan. Milne opiskeli matematiikkaa Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa.

Vuonna 1906 Milne ryhtyi avustamaan (myöhemmin hänestä tuli avustava toimitussihteeri) kuuluisaa huumorilehti Punchia. Milne meni naimisiin Dorothy "Daphne" de Sélincourtin kanssa vuonna 1913, ja 1920 he saivat ainoaksi jääneen lapsensa Christopher Robin Milnen. Ensimmäisessä maailmansodassa Milnen sijoituspaikka oli Ranskassa.[1]

 
Alkuperäiset Nalle Puh -lelut.

A. A. Milnen tunnetuin kirjallinen hahmo on Nalle Puh. Puh-kirjoissa seikkaili Risto Reipas (Christopher Robin) -niminen poika, joka sai nimen Milnen pojan mukaan. Milne käytti poikansa Christopherin pehmoleluja Puh-kirjojensa hahmoina. Nalle Puhin englanninkielisen nimen Winnie-the-Pooh sanotaan saaneen nimensä Winnie (Winnipeg) -nimisen kanadalaisen mustakarhun mukaan. Winnie oli sotaväen maskotti, joka siirrettiin sodan jälkeen Lontoon eläintarhaan. Molemmat Puh-kirjat sekä Milnen kaksi tunnetuinta runokokoelmaa ilmestyivät kirjamuodossa maailmansotien välillä, joskin monet hänen runoistaan olivat lukijakunnalle entuudestaan tuttuja Punchin sivuilta.[1] Nalle Puh -kirjojen alkuperäinen kuvittaja oli E. H. Shepard.

Milne kirjoitti yhden salapoliisikirjan Punaisen talon arvoitus (The Red House Mystery). Raymond Chandler ruoti sen perusteellisesti esseessään "Se murhaa joka osaa" (teoksessa Helmistä on vain harmia).[2]

Runojen, lastenkirjojen ja salapoliisiromaanin lisäksi A. A. Milne kirjoitti myös esseitä, omaelämäkerran ja yli 25 näytelmää.[1]

Taistelu tekijänoikeuksista muokkaa

Milnen kuoleman jälkeen hänen leskensä myi Nalle Puh -hahmojen oikeudet The Walt Disney Companylle, joka on julkaissut Nalle Puh -sarjakuvia, piirrettyjä elokuvia ja oheistuotteita.

Testamentissaan A. A. Milne määräsi tekijänoikeuksien haltijaksi perheen sijasta uskotut miehet. Tekijänoikeudet ovat olleet Milnen kirjallisuusagentin Stephen Slesingerin perikunnan hallussa vuodesta 1983. Perikunta voitti kesäkuussa 2006 Milnen pojantyttären Clare Milnen nostaman kanteen Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Clare Milne oli yrittänyt saada oikeudet takaisin Disneylle, jolle Slesingerin perikunta on lisensoinut Nalle Puhin oikeudet. Oikeusprosessi oli aloitettu vuonna 2002.[3][4]

Slesingerin perikunta on toisaalta taistellut Disneyn kanssa vuodesta 1991.[3] Syyskuussa 2009 tuomari päätti, että Slesingerin perikunta oli luovuttanut kaikki tekijänoikeudet Disneylle, jonka kuitenkin pitää maksaa rojalteja kaikesta tulevasta hahmojen käytöstä. Osapuolet ilmoittivat tyytyvänsä päätökseen.[5]

Suomennetut teokset muokkaa

Milnen Nalle Puh -teksteistä on julkaistu lisäksi runsaasti poimintoja sekä tekstejä, jotka perustuvat Milnen tarinoihin.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Alan Alexander Milne, Author Pooh Corner. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)
  2. Chandler, Raymond: ”Se murhaa joka osaa”, Helmistä on vain harmia, s. 204. Suomentanut Eero Huhtala. WSOY, 1971.
  3. a b Milne family lose Pooh rights bid 27.6.2006. BBC News. Viitattu 3.4.2014. (englanniksi)
  4. Nalle Puhin oikeudet pysyvät yhä Milnen perheen ulottumattomissa Helsingin Sanomat. 29.6.2006. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 14.10.2018.
  5. James, Meg: Pooh rights belong to Disney, judge rules Los Angeles Times. 29.9.2009. Viitattu 3.4.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa