Aëtius
Flavius Aëtius (noin 390–454) oli roomalainen sotapäällikkö ja Länsi-Rooman valtakunnan hallintovirkamies.[1] Aëtiuksen isä oli ratsuväen kenraali Gaudentius, joka lienee ollut germaani. Nuorena Aëtius joutui olemaan pitkiä aikoja panttivankina goottien ja hunnien luona, ja oppi tuntemaan nämä kansat hyvin[1][2].
Aëtius tuki usurpaattori Johannesta vuosina 423–425. Taisteltuaan menestyksellä visigootteja ja frankkeja vastaan Galliassa Aëtius nimitettiin vuonna 430 magister utriusque militiaeksi. Kun Aëtiuksen pahin kilpailija Bonifacius kuoli vuonna 432, hänestä tuli nopeasti Länsi-Rooman vaikutusvaltaisin hahmo.[2] Aëtius oli Gallian magister militum eli joukkojen komentaja 425–433 ja koko Länsi-Rooman magister militum 433–454. Aëtius oli konsulina neljä kertaa, ja hän oli Länsi-Rooman tosiasiallinen hallitsija keisari Valentinianus III:n ollessa alaikäinen[1].
Aëtius taisteli vuosikausia suurella menestyksellä germaanikansoja vastaan Galliassa. Vuosina 435–437 hän tuhosi säälimättä burgundien kuningaskunnan Wormsissa. Myöhemmin nämä tapahtumat innoittivat Nibelungenlied-eeposta. Hän myös kukisti visigootit Toulousessa.[2]
Aëtiuksen johtama roomalaisten ja visigoottien armeija voitti hunnit Katalaunien kentillä nykyisessä Ranskassa vuonna 451. Aëtius ei kuitenkaan kyennyt vastustamaan Attilan hyökkäystä Italiaan seuraavana vuonna. Syyskuussa 454 itse keisari Valentinianus surmasi Aëtiuksen Ravennassa Petronius Maximuksen yllyttämänä.[2] Aëtiusta on usein kutsuttu ”viimeiseksi roomalaiseksi”.
Lähteet muokkaa
- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.