Ǧīm
Ǧīm eli jīm (arab. جيم, äännetään [dʒiːm]) on arabialaisen kirjaimiston viides kirjain. Kirjaimen äännearvo on [dʒ][1][2][3] ja se vastaa heprealaisen kirjaimiston kirjainta gimel (ג). Ǧīmin itsenäinen muoto on ج, ja sanan lopussa se liittyy viivalla edeltävään kirjaimeen (esim. نج nǧ). Sanan alussa ja keskellä ǧīmin alapuolinen kaari jätetään pois ja se korvataan seuraavaan kirjaimeen liittyvällä vaakaviivalla (esim. جا ǧā, نجو nǧū).[1]
Persian kirjain če (چ) on muodostettu lisäämällä kaksi pistettä ǧīm-kirjaimeen.[2] Arabialaista kirjaimistoa käyttävissä indoarjalaisissa kielissä kuten urdussa, pandžabissa ja sindhissä käytetään ǧīmin ja hā’n yhdistelmää (جھ) ilmaisemaan aspiroitua affrikaattaa [dʒʱ].[3][4][5] Myös sindhin kirjaimet ǰē (ڄ) [ʄ] ja ñē (ڃ) [ɲ] on muodostettu ǧīmin pohjalta.[5]
Lähteet muokkaa
- Daniels, Peter T.: The World’s Writing Systems. Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Bauer, Thomas: ”Arabic Writing”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.11.2014)
- ↑ a b Kaye, Alan S.: ”Adaptations of Arabic Script – Persian”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.11.2014)
- ↑ a b Kaye, Alan S.: ”Adaptations of Arabic Script – Urdu”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.11.2014)
- ↑ Ager, Simon: Punjabi Omniglot. Viitattu 1.11.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Ager, Simon: Sindhi Omniglot. Viitattu 1.11.2014. (englanniksi)