Émile Lahoud
Émile Geamil Lahoud (arabiaksi اميل لحود, armeniaksi Իմիլ Լահուտ; s. 12. joulukuuta 1936, Baabdat, Libanon) on kenraali ja Libanonin entinen presidentti.[1] Hänen isänsä on Libanonin armeijan perustajiin kuulunut kenraali Jamil Lahoud.
| Émile Lahoud | |
|---|---|
 |
|
| Libanonin presidentti | |
|
24. marraskuuta 1998 – 24. marraskuuta 2007
|
|
| Edeltäjä | Elias Hrawi |
| Seuraaja | Fouad Siniora |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1936 Baabdat, Libanon |
Lahoud on maroniittikristitty ja etniseltä taustaltaan armenialainen. Lahoud oli presidentinvirassa 15. lokakuuta 1998 – 23. marraskuuta 2007. Hänen edeltäjänsä oli Elias Hrawi (virassa 1989–1998).
Poliittinen ura muokkaa
Lahoud oli sotilasuralla kenraali Michel Aounin alaisena Libanonin sisällissodan viimeisinä vuosina vuoteen 1989. Arabiliiton saatua aikaan tulitauon Lahoud loikkasi Syyrian hallitsemaan Länsi-Beirutiin. Siellä hänet nimitettiin Syyrian armeijan upseerin Ali Hammoundin suosituksesta Libanonin Syyria-mielisen vastahallituksen armeijan komentajaksi. Lahoud toimi armeijan ylipäällikkönä vuosina 1989–1998.
Lahoud valittiin Libanonin presidentiksi vuonna 1998. Libanonissa presidentin normaali virkakausi on kuusi vuotta. Syyrian painostuksesta Libanonin parlamentti päätti pidentää Lahoudin virkakautta kolmella vuodella vuoteen 2007 saakka. Libanonin oppositio ja kansainväliset tarkkailijat ovat väittäneet päätöstä laittomaksi.
Kritiikki muokkaa
Lahoudin kannatus oli vähäistä varsinkin kristittyjen, druusien ja sunnimuslimien keskuudessa. Libanonilaiset Antiokian maroniittipatriarkka Nasrallah Boutros Sfeir, maroniittijohtaja Samir Geagea ja druusijohtaja Walid Jumblatt olivat Lahoudin voimakkaimpia arvostelijoita. Murhattu sunnipääministeri Rafik Hariri, joka työskenteli Syyrian hyväksymänä useita vuosia, vastusti Lahoudin valtakauden pidentämistä ja erosi vastalauseena sen pidentämiselle. He ovat kuvanneet Lahoudia Syyrian nukkehallitsijaksi.
Elämäntyyli muokkaa
Haastattelussa New York Timesille Lahoud kertoi viettävän aikaansa iltapäivisin Yarze country clubin uima-altaalla ja lukevansa Paris Match -aikakauslehteä. Lahoudinin kerrottiin menneen uimaan Haririn hautajaispäivänäkin. Lahoud itse sanoi toimittajille: "Minä uin joka päivä — se on minun harrastukseni — mutta sinä päivänä en uinut".[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Émile Lahoud Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.10.2020.
- ↑ Neil MacFarquhar: Behind Lebanon Upheaval, 2 Men's Fateful Clash NY Times. 2005. Viitattu 11.10.2020.