Ärviäkasvit
Ärviäkasvit (Haloragaceae) on laajalle levinnyt, mutta pienehkö kasviheimo koppisiemenisten Saxifragales-lahkossa.
| Ärviäkasvit | |
|---|---|
.jpg) Haloragis erecta |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Yläluokka: | Euphyllophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Ylälahko: | Rosanae |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: |
Ärviäkasvit Haloragaceae R.Br., nom. cons. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Tuntomerkit muokkaa
Ärviäkasvit ovat melko pieniä, tavallisesti yksikotisia, usein vaihtelevissa määrin ruohovartisia kasveja. Niiden aineenvaihdunta tuottaa flavoneja, ja usein niillä on oksalaattikiteitä karvamaisissa kuorikerroksen soluissa. Lehdet sijaitsevat tavallisesti vastakkaisesti tai harvemmin kierteisesti, ja ovat tavallisesti yksinkertaisia, joskus parilehdykkäisiä, sahalaitaisia tai syväliuskaisia ja pieniä. Kukinto on viuhkomainen tai kukat ovat ryhmissä tai yksittäin. Kukat ovat pieniä (poikkeuksena Haloragodendron), neljälukuisia, ja niissä on kariseva teriö. Heteitä on kahdeksan, ponnet ovat palhoja paljon pidempiä. Sikiäin on kehänalainen ja vartalot ovat paksutyvisiä, luotit pensselimäisiä, toisinaan nuppimaisia. Kussakin emilehdessä on yksi fertiili siemenaihe, joka riippuu kärki-istukasta. Hedelmä on pähkinämäinen, avautumaton, ja hedelmäseinän ulkokerros (eksokarppi) on usein kuviollinen. Siemenen endospermi on tärkkelyspitoinen, alkioripustin on imujuurinen ja sirkkalehdet ovat melko lyhyet.[1]
Levinneisyys muokkaa
Arviäkasveja tavataan kosmopoliittisesti levinneinä maapallolla, erityisesti kuitenkin Australiassa.[1] Ärviäkasvien heimoon kuuluvista kasveista Suomessa tavataan ainoastaan neljää ärviöihin (Myriophyllum) kuuluvaa lajia.
Luokittelu muokkaa
Ärviäkasvien heimossa on yhdeksän sukua ja 145 lajia, jotka jakautuvat evolutiivisesti kahteen haaraan, jotka lienevät noin 47 miljoonaa vuotta vanhoja.[1]
Suvut Haloragodendron ja Glischryocaryon muodostavat heimon kehityshaaroista toisen. Niiden yhdeksän lajia ovat ruohoja, joilla on puutuva juuristo, tai pieniä puita. Kukat ovat kaksineuvoisia ja hedelmät siivellisiä ja yksisiemenisiä. Suvut kasvavat Australian etelä- ja länsiosissa.[1]
Toista evoluutiohaaraa voidaan nimittää tribusnimellä Myriophylleae. Sen kasvit ovat vesikasveja tai pensaita. Kukat ovat yksikotisesti (joskus kaksikotisesti) yksineuvoisia tai harvemmin kaksineuvoisia. Joskus niistä puuttuu teriö. Hedelmä on 1–4-siemeninen. Sukuja kehityshaaraan kuuluu seitsemän, lajeja 136. Runsaslajisimmat suvut ovat ärviät (Myriophyllum, 60 lajia), Gonocarpus (41 lajia) ja sahiot (Haloragis, 28 lajia).[1]
Suvut muokkaa
- Glischrocaryon Endl.
- Gonocarpus Thunb.
- Haloragis (Halorrhagis) J.R.Forst. & G.Forst. – sahiot
- Haloragodendron Orchard
- Laurembergia P.J.Bergius
- Meionectes R.Br.
- Myriophyllum L. – ärviät
- Proserpinaca L. – kampalehdet
- Trihaloragis Moody & Les
Kuvia muokkaa
-
-
-
Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum) -
Proserpinaca palustris -kampalehtilaji
Lähteet muokkaa
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015.
- ↑ http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/genera/haloragaceaegen.html
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Haloragaceae
Aiheesta muualla muokkaa
- Levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/haloragidaceaemap.gif
