Ärmätti
Ärmätti (m.kreik. Δύσκολος, Dyskolos) on Menandroksen kirjoittama, niin kutsuttua uutta komediaa edustanut antiikin kreikkalainen komedia. Se kertoo vanhasta ja köyhästä, muita ihmisiä vihaavasta ärmätistä nimeltä Knemon, ja rikkaan miehen pojan Sostratoksen yrityksestä saada tämän tytär vaimokseen.[1]
| Ärmätti | |
|---|---|
| Δύσκολος | |
| Kirjoittaja | Menandros |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | komedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Fyle, Attikan maaseutu |
| Kantaesitys | 316 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
Historia muokkaa
Menandroksen Ärmätin ensiesitys tapahtui Ateenan Dionysoksen teatterilla Lenaia-juhlilla tammi-helmikuussa vuonna 316 eaa. Se voitti tuolloin juhlien näytelmäkilpailussa ensimmäisen palkinnon. Ärmätti on Menandroksen ja koko uuden komedian ainoa näytelmä, joka on säilynyt nykyaikaan lähes kokonaisuudessaan.[1] Näytelmän olemassolo tunnettiin pitkään vain hajanaisten kirjallisten lähteiden kautta. Sen lähes kokonainen teksti löydettiin Egyptistä vuonna 1952 papyruksista, jotka olivat peräisin 200-luvulta jaa. Ne muodostavat nykyisin osan Bodmerin papyruksia ja Oksyrhynkhoksen papyruksia.
Kreikan sana dyskolos tarkoittaa ihmisvihaajaa. Plautuksen komedia Dyscolus on todennäköisesti perustunut Menandroksen esikuvaan.[2] Molièren Ihmisvihaaja-näytelmässä on joitakin samankaltaisuuksia kuin tässä paljon vanhemmassa samannimisessä teoksessa.
Sisältö muokkaa
Ärmätti edustaa tyyliltään ja henkilöhahmoiltaan niin kutsuttua uutta komediaa. Näytelmästä on säilynyt 969 runosäettä. Sen tekstistä puuttuu vain muutama säe.[1]
Juoni muokkaa
Näytelmä alkaa Pan-jumalan prologilla, jossa kuvataan tapahtumien sijoittuvan Fyleen Attikan maaseudulla. Siellä sijaitsee pieni maatila, joka kuuluu Knemonille, näytelmän ärmätille, joka on pahansisuinen vanha mies ja elää tilallaan tyttärensä, jonka nimeä ei mainita, sekä orjattarensa Simiken kanssa. Pan kertoo myös Knemonin taustasta: Tällä on vaimo Myrrhine, jolla oli poika Gorgias aiemmasta avioliitosta, josta joutui leskeksi. Vaimon kanssa Knemon sai tyttärensä. Pian tämän jälkeen vaimo jätti Knemonin, koska tämä kohteli häntä huonosti, ja elää nyt poikansa Gorgiaan luona.[3]
Pan saa aikaan sen, että rikkaan tilanomistajan Kallippideen poika Sostratos rakastuu Knemonin tyttäreen ensisilmäyksellä. Sostratos kertoo ystävälleen Khaireaalle rakastuneensa. Paikalle tulee Sostratoksen orja Pyrrhias, jonka Sostratos oli lähettänyt puhumaan Knemonille. Orja kertoo Knemonin lyöneen häntä ja ajaneen hänet pois mailtaan turvepaakkuja, kiviä ja päärynöitä heitellen, ennen kuin hän ehti kertoa mitään isäntänsä kosioaikeista.[3]
Seuraavaksi Knemon itse astuu näyttämölle, äristen, että maailmassa on liikaa ihmisiä, kun taas hän itse ei haluaisi nähdä ketään, vielä vähemmän omalla tontillaan:[3]
»Kahdesta syystä autuas oli Perseus!
Näet siivekäs kun oli, yhtään ainoaa
tavata ei tarvis ollut maassa kulkevaa.
Ja sitten: kun oli keino, millä hän muutteli
kiviksi kaikki, jotka kävivät kiusaksi!
Sen jospa saisin! Mitään silloin runsaammin
ei missään olisi kyllä kuin kivipatsaita![4]»
Knemon raivostuu vielä enemmän, kun näkee Sostratoksen seisovan ovellaan, eikä avaa ovea. Silloin Knemonin tytär tulee noutamaan vettä kaivolta, ja Sostratos pyrkii auttamaan tätä. Tytön velipuolen Gorgiaan orja Daos näkee kohtauksen, ja kertoo siitä isännälleen.[3]
Gorgias saapuu, peläten Sostratoksella olevan pahoja aikeita tytön suhteen. Sostratos saa tämän kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että on aidosti rakastunut tyttöön, ja aikoo tehdä mitä tahansa, että saa tämän puolisokseen. Gorgias kuitenkin epäilee, että Knemon suhtautuisi kosintaan suosiollisesti, mutta lupaa keskustella asiasta ärmätin kanssa peltotöiden yhteydessä, ja pyytää Sostratoksen mukaansa.[3]
Gorgiaan orja Daos huomauttaa Sostratokselle, että Knemon tulee suhtautumaan tähän vihamielisesti, jos näkee tämän vetelehtimässä pellolla hienoissa vaatteissa. Sen sijaan Knemon suhtautuisi kosijaan myötämielisemmin, jos luulee tämän olevan itsensä kaltainen köyhä maanviljelijä. Sostratos on halukas tekemään mitä tahansa tytön eteen, ja pukeutuu karheaan lampaantaljaan ja alkaa kaivella peltoa muiden tavoin. Gorgiaalle Daos sanoo kahden kesken, että heidän tulisi kyseisenä päivänä tehdä työtä moninverroin normaalia kovemmin, niin että Sostratos uupuu ja lakkaa kiusaamasta heitä.[3]
Päivän päätyttyä Sostratos on kipeänä ruumiillisesta työstä, eikä edes saanut tavata Knemonia. Knemonin orjatar Simike saapuu, ja kertoo Panin juhlien valmistelujen alla pudottaneensa kaivoon ensin sangon ja sitten hakun, jolla yritti onkia sangon ylös. Pian kuuluu huuto, että saita Knemon itse on pudonnut kaivoon yrittäessään saada ämpärin ja hakun ylös. Gorgias laskeutuu alas kaivoon auttamaan, kun Sostratos keskittyy tämän tyttären katseluun ja lohdutteluun.[3]
Knemon saadaan ylös. Tämä on nyt nöyrempi ja muuttaa mieltään siitä, ettei kukaan muka tekisi koskaan mitään epäitsekästä. Kiitokseksi hän sanoo ottavansa Gorgiaan omaksi pojakseen ja antaa tälle omaisuutensa. Hän myös pyytää Gorgiasta etsimään aviomiehen tyttärelleen. Gorgias luovuttaa tytön Sostratokselle, ja Knemon antaa hyväksyntänsä liitolle. Sostratos antaa puolestaan yhden sisaristaan Gorgiaan vaimoksi. Gorgias ei kuitenkaan haluaisi naida rikasta tyttöä, koska on itse köyhä, ja kieltäytyy. Sostratoksen isä Kallippides, joka on myös tullut juhliin, kuitenkin saa hänet muuttamaan mielensä.[3]
Kaikki aloittavat juhlat, paitsi Knemon, joka on yksin kotonaan. Orjat ja palvelijat, joita hän on vuosien varrella loukannut, kiusaavat Knemonia hakkaamalla hänen oveaan ja pyytämällä lainaksi toinen toistaan erikoisempia tavaroita. Lopulta kaksi miehistä seppelöi ärmätin ja raahaa hänet väkisin juhliin tanssimaan.[3]
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennos muokkaa
- Menandros: Ärmätti. Teoksessa Menandros: Viisi komediaa. Ärmätti; Samoksen nainen; Kilpi; Keritty kaunotar; Välitystuomio. Suomennos Kaarle Hirvonen. Helsinki: Gaudeamus, 1977. ISBN 951-662-199-6.
- Menandros: Dyskolos eli ihmisvihaaja : 5-näytöksinen komedia. Suomentanut Jarmo Nieminen. Suomen Teatteriliitto, 1964.
- Menandros: Dyskolos. Viides näytös. Teoksessa Saarikoski, Pentti: Antiikin runoutta ja draamaa: Suomennoksia, s. 165-178. Toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut H. K. Riikonen. Otava, 2002. ISBN 951-1-17918-7.
Tekstilaitoksia ja käännöksiä muokkaa
- Menandri reliquiae selectae. Toim. F. H. Sandbach. Oxford Classical Texts. E Typographeo Clarendoniano, 1990. ISBN 978-0-19-814737-4.
- Menander: Dyskolos. Teoksessa Menander: Aspis. Georgos. Dis Exapaton. Dyskolos. Encheiridion. Epitrepontes. Menander Volume I. Käännös W. G. Arnott. Loeb Classical Library 132. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1979. ISBN 9780674991477.
Aiheesta muualla muokkaa
- Μένανδρος: Δύσκολος. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
- Menander: Dyskolos (Grouch) (Arkistoitu – Internet Archive), käännös Vincent J. Rosivach. (englanniksi)