Ähtävä
Ähtävä (ruots. Esse) on Pohjanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta. Ähtävän kunta liitettiin 1977 silloiseen Pietarsaaren maalaiskuntaan. Ähtävän puukirkko on vuodelta 1770 (M. Honka).
| Ähtävä Esse |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Pedersören kunta |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Vaasan lääni |
| Maakunta | Pohjanmaan maakunta |
| Kuntanumero | 990 |
| Hallinnollinen keskus | Ähtävä |
| Perustettu | |
| – emäpitäjä | Pietarsaari |
| Kuntaliitokset | Osa Pietarsaaren maalaiskunnasta (1922) |
| Liitetty | 1977 |
| – liitoskunnat |
Pietarsaaren mlk Purmo Ähtävä |
| – syntynyt kunta | Pietarsaaren mlk |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1976) |
| – maa | 232,0 km² |
| Väkiluku |
2 281 [2] (31.12.1976) |
| – väestötiheys | 9,60 as./km² |
Ähtävän naapurikunnat olivat Evijärvi, Kruunupyy, Pietarsaaren maalaiskunta, Purmo ja Teerijärvi.
Ähtävän kunta oli yksikielisesti ruotsinkielinen; vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 97,7 prosenttia asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia. [3]
Nimen alkuperä muokkaa
Nimen taustasta käydään edelleen keskustelua. Ähtävän nimi palautuu Ähtävänjoen nimeen. Yksi mahdollisuus on että joen nimi liittyy Ähtärinjärveen (alun perin Ätsäjärvi tai Ätsävesi). Aikoinaan Ähtärinjärven vedet laskivat Ähtävänjokea pitkin Pohjanlahteen. Pohjoisempana ns. Vetelin saarekkeelle asettunut ruotsalaisväestö korvasi pohjalaismurteisen ääntöasun Ätsävä muodolla Ässävä, jonka perua on ruotsinkielinen paikannimi Esse. Kun ruotsinkielisille paikannimille haettiin 1800-luvun lopulla suomenkielisiä vastineita, todettiin savolaismurteisen Ähtävä-muodon yleistyneen maakunnan ulkopuolella, vaikka paikkakuntalaiset käyttivätkin yhä asua Ässävä.[4] Jotkut tutkijat huomauttivat, että muualla Pohjanmaalla joenranta-asutus on levinnyt rannikolta sisämaahan päin, mistä johtuen Ähtävällä on asuttu aikaisemmin kuin Ätsäjärvellä. Ensiasutus oli jokisuun Jesszeffaan (nyk. Edsevö) saarella. Asutuksen nimi on sitten annettu joelle, alkulähteelle että myöhäisemmälle asutukselle sekä Ähtävälle. Nimen pohjana olisi tässä tapauksessa germaaninen miehennimi Edse, Etze. [5]
Historia muokkaa
Ähtävän kappeli rakennettiin vuonna 1700 ja pitäjästä tuli Pedersören kappeliseurakunta vuonna 1736. Eräiden tietojen mukaan Kaarle XII olisi antanut Ähtävälle kappelioikeudet jo vuonna 1714, mutta kuninkaan päätös katosi matkalla Benderistä Ähtävään. Seurakunnan ensimmäinen kappalainen radikaalipietisti Abraham Achrenius, joka vaikutti myöhemmin sisäkirkollisessa herätyksessä Varsinais-Suomessa. Ähtävän pappisvirasta Achrenius erosi vuonna 1740.[6] Ähtävän seurakunta itsenäistyi vuonna 1865 mutta sai ensimmäisen kirkkoherransa vasta 1870.[7]
Ähtävän kirkko muokkaa
- Pääartikkeli: Ähtävän kirkko
Ähtävän kirkko on tasavartinen ristikirkko vuodelta 1770. Kirkko ei ole Kirkonmäellä. "Kyrkbacka" (käännettynä kirkonmäki) sijaitsee joen varrella kirkosta pari kilometriä sisämaahan päin. Perimätiedon mukaan kirkon paikasta oli erimielisyyksiä. Nykyisen maantien alla on kirkon kohdalla vanha uhrilähde, joka saattaa selittää kappelin ja kirkon sijainnin.[8]
Kirkon sisustus on poikkeuksellisen hieno. Alttari puolipyöreine kaiteineen on säilynyt alkuperäisellä paikallaan etelä- ja itäristin kulmauksessa ja saarnastuoli sitä vastapäätä. Puuleikkauksin koristeltu pyöreäkulmainen alttaripöytä, koristeellinen alttarikaide, korinttilaisin pylväin varustettu alttarilaite sekä saarnastuoli ovat tyyliltään myöhäisbarokin, rokokoon ja uusklassismin yhdistelmiä ja ne ovat paikallisten puuseppien taidokasta käsityötä 1810-luvulta. Kaksiosainen alttaritaulu, jonka aiheina ovat Ristiinnaulittu ja Pyhä ehtoollinen, on Johan Gustaf Hedmanin maalaama. Lukkarinpenkin rokokootyylinen kullattu numerotaulu on lajissaan on Suomen hienoin. Pohjalaistyyppisen kellotapulin rakennusmestaria ei tiedetä, mutta se oletetaan Antti Hakolan johdolla rakennetuksi 1779. Hirsinen lainamakasiini on vuodelta 1857.[9]
Paikalliset puusepät Berklars-snickarn ja Jofs-snickarn valmistivat alttarin seinäkorokkeen ja saarnastuolin, samoin kaksi metriä korkean numerotaulun. Ehtoollisen asettamista esittävä alttaritaulu on kopio Margareta Capsian maalaamasta alttaritaulusta. Lasimaalauksen teki vuonna 1940 Lennart Segerstråle. Vuonna 1779 valmistuneessa kellotapulissa on kolme kelloa. Seurakunnan vanhin kello on vuodelta 1731. Kellotapulin vieressä on noin vuonna 1860 valmistettu vaivaisukko, joka on puettu vuosien Suomen sodan ajan ruotsalaiseksi sotilaaksi.[8]
Kylät ja taajamat muokkaa
Ala-Ähtävä (Ytteresse), Purokylä (Bäckby), Salonkylä (Neder- ja Överlappfors), Yli-Ähtävä (Överesse)
Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Ähtävän taajamat olivat Lappfors (242 asukasta), Ytteresse (623 asukasta) ja Överesse (531 asukasta).[10]
Väestö muokkaa
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ähtävän väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1976 (PDF) (sivu 32) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2016.
- ↑ Väestörakenne- ja väestönmuutokset kunnittain 1976 (PDF) (sivu 27) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ Avain omaan maahan - tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 156. Sanoma Osakeyhtiö, 1964, Helsinki.
- ↑ Sirkka Paikkala ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 528-529. Jyväskylä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0. suomi
- ↑ Huldén Lars: Finlandssvenska bebyggelsenamn, s. 402,406. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet, 2001. ISBN 978-951-583-071-0. ruotsi
- ↑ Murtorinne, Eino (päätoim.): ”1591-1808”, Kristinuskon historia 2000, s. 55. 3. osa. Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5.
- ↑ Ähtävän kirkon historia evl.fi. Pietarsaaren seurakunnat. Viitattu 17.4.2021.
- ↑ a b Prosteriportalen 03.05.2005. Församlingarna i Pedersöre prosteri. Arkistoitu 3.1.2014. Viitattu 21.7.2013. suomi
- ↑ Kulttuuriympäristö rekisteriportaali 2006. Museovirasto. Arkistoitu 3.1.2014. Viitattu 21.7.2013. suomi
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1973. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 16.9.2018).
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.