Ääntä nopeampi liikelentokone
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Ääntä nopeampi liikelentokone (lyh. SSBJ, engl. Supersonic Business Jet) tulee olemaan pieni liikesuihkukone, jonka on tarkoitus lentää suuremmalla nopeudella kuin Mach 1,0 (yliäänilentokone). Tällä hetkellä ääntä nopeammat liikelentokoneet eivät ole vielä käytössä, vaikka useat valmistajat työskentelevät tai ovat työskennelleet mallien parissa.
Taustaa muokkaa
Ensimmäisten liikelentokoneiden tullessa markkinoille 1960-luvulla ja ensimmäisten yliäänimatkustajakoneiden tullessa esitellyiksi saman vuosikymmenen lopulla, alkoi syntyä myös ajatuksia tehdä ääntä nopeampi liikelentokone. Vuonna 1964 amerikkalainen lentokonesuunnittelija Theodore Raymond Smith esitti ajatuksen 5-6 paikkaisesta SSBJ:stä.[1] 1970 ilmestyneessä Tintin seikkailussa Lento 714 matkustettiin kuvitteellisella Carreidas 160 -yliääniliikelentokoneella. 1980-luvun lopun vauhdikkaat kasinotalousvuodet loivat lisää asiakaspohjaa mahdolliselle supersooniselle yksityissuihkukoneelle. Siihenastiset yliäänimatkustajakoneprojektit eivät olleet kuitenkaan osoittautuneet varsinaisiksi menestyksi, vaan esim. neuvostoliittolaisten Tupolev Tu-144 oli saanut huonoa mainetta jo Pariisin ilmailunäyttelyssä 1973 tapahtuneessa onnettomuudessa. 1978 lähellä Moskovaa tapahtunut koelento-onnettomuus lopetti koneen matkustajalennot. Koneen tuotanto lakkautettiin 1. heinäkuuta 1983 hallituksen päätöksellä numero 461-169. Samalla määritettiin, että konetta tulisi jatkossa käyttää vain tutkimuslentoihin. Amerikkalaisten oman yliäänimatkustajakoneen jäädessä suunnitteluasteelle, liikennöi brittiläis-ranskainen Concorde aktiivisesti vielä 1980-90-luvuilla lippujen hintojen ollessa kuitenkin tavallisille matkustajille liian kalliita.
1990-luvun amerikkalaisvenäläinen SSBJ-projekti muokkaa
- Pääartikkeli: Sukhoi-Gulfstream S-21
1990-luvun alussa Gulfstream Aerospace ja Suhoi aloittivat yhteisyrityksen kehittääkseen pienen supersoonisen liikelentokoneen koodinimeltään S-21. Suhoi oli tuolloin jo kauan valmistanut ääntä nopeampia hävittäjiä, joten tietotaitoa ääntä nopeammasta koneiden valmistuksesta löytyi siltä osin. Projekti jäi kuitenkin pienoismalliasteelle. Neuvostoliiton hajoaminen oli luonut monia uusrikkaita, jotka olisivat olleet valmiita maksamaan omasta ääntä nopeammasta lentokoneesta. Supercruisella, eli jatkuvalla ääntä nopemmalla lentämisellä, on kuitenkin monia vaatimuksia lentokoneelle, joita ei pystytty tuolloin ratkomaan, jotta kyseinen siviiliyliäänikone olisi saatu toteutettua halutulla tavalla. Gulfstream vetäytyi hankkeesta keskittyen kehittämään pitkän matkan C-37A-malliaan. Lentokoneen pienoismallin mukaan tehty radio-ohjattava lennokki kuitenkin todistaa koneen muotoilun olleen toimiva.
Yhdysvalloissa oltiin kuitenkin edelleen kiinnostuneita ajatuksesta kehittää ääntä nopeampi matkustajakone, jonka vuoksi NASA hankki Venäjältä käytöstä poistetun Tupolev Tu-144:n tehdäkseen sillä testejä yliäänen nopeudella lentämisestä.[2] Projektin tarkoitus oli tuottaa High Speed Civil Transport (HSCT) ("Suurnopeus siviililiikennekone"). 1999 General Dynamics, joka oli aikoinaan valmistanut ääntänopeampia F-111 Aardvark-maataistelu-/pommikonetta ja F-16 Fighting Falcon-hävittäjää, osti Gulfstreamin tuoden yhtiöön tulevaisuutta ajatellen osaamista supersoonisesta lentämisestä.
2000-luvun alun pienmuotoisemmat SSBJ-projektit muokkaa
- Pääartikkeli: Aerion
Air Francen lennolla 4590 25. heinäkuuta 2000 lentoonnousussa tapahtunut tapaturma, joka johti koneen putoamiseen ja kaikkien koneessa olleiden kuolemaan, vei Concorden lentokoneena kohti sen uran loppua. Concorde teki viimeisen lentonsa 24. lokakuuta 2003 lopettaen toistaiseksi ääntänopeammat siviililennot. [3] Yhdysvaltoihin alkoi tämän jälkeen ilmaantua uusia yrittäjiä ääntä nopeamman matkustajakoneen valmistajiksi isompien lentokonevalmistajien ollessa haluttomia kehittämään kyseisiä malleja. Supersonic Aerospace International kehitteli 2000-luvun alussa 12-paikkaista Quiet Supersonic Transport (QSST)-konetta, jonka oli tarkoitus lentää ääntä nopeammin ilman yliäänipamausta.[4] Aerion SBJ oli Aerion-yhtymän konsepti ääntä nopeampi liikelentokoneeksi. Yrityksen toimipaikka sijaitsi Renossa, Nevadassa.
2020-luvun yksityiset SSBJ-projektit muokkaa
Boom-niminen yritys julkisti 7. lokakuuta 2020 XB-1-nimisen yksipaikkaisen prototyypin, jolla tullaan testaamaan tulevaisuuden Overture-SSBJ-koneen tekniikkaa.[5]
Lähteet muokkaa
- Volker K. Thomalla (December 2004). "SUPERSONIC BUSINESS JETS ANNOUNCED". Flug Revue.
Viitteet muokkaa
- ↑ Biz Jets Springer Science & Business Media. Viitattu 10.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Yvonne Gibbs: NASA Armstrong Fact Sheet: Tu-144LL Supersonic Flying Laboratory nasa.gov. 28.2.2014. Arkistoitu 21.3.2019. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Casey Chan: The Last Supersonic Flight of the Concorde Was 10 Years Ago Today gizmodo.com. 24.10.2013. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)
- ↑ BAll Sonic, No Boom popsci.com (arkistoitu). Arkistoitu 14.2.2007. Viitattu 31.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Reuters Staff: Boom Supersonic rolls out demonstrator aircraft in bid to break sound barrier reuters.com. 7.10.2020. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)