Ero sivun ”Foneemi” versioiden välillä

3 merkkiä poistettu ,  10 vuotta sitten
 
== Foneemi ja allofoni ==
[[Fonologia|Fonologisessa]] kuvauksessa ollaan kiinnostuneita ennen kaikkea siitä, miten yksittäisissä kielissä äänne-eroja hyödynnetään merkitysten erottamiseen. Esimerkiksi suomen kielessä [p] ja [b] -äänteet eivät enää nykyisin – ainakaan yleiskielessä – mene sekaisin, vaan ne mielletään itsenäisiksi äänteiksi, ja koska niitä käytetään myös merkitysten erottamiseen (esim. [pussi] : [bussi]), ne ovat suomen yleiskielessä eri foneemeja, siis /p/:/b/. Sitä vastoin suomessa on erilaisia ''h''-äänteitä, "tavallisen" [h]-äänteen lisäksi esimerkiksi [ɦ] (soinnillinen ''h'') ja [ɸ] (soinniton bilabiaalinen frikatiivi). Kun näiden ''h''-tyyppisten äänteiden distribuutio on komplementaarinen (eli ne ovat täydennysjakaumassa: [ɦ] esiintyy soinnillisessa ympäristössä, esim. [saɦa] 'saha', [ɸ] puolestaan esiintyy [üy]-äänteen edellä, esim. [ɸüvæɸyvæ] 'hyvä', kun taas [h] esiintyy muualla) eikä tätä äänne-eroa hyödynnetä merkitysten erottamiseen, kyse on yhden ja saman /h/-foneemin varianteista eli allofoneista.
 
Metodologisessa mielessä foneemi on allofonien eli tietyillä kriteereillä yhteen luokiteltujen äänteiden joukko. Tämä on myös ainakin suurin piirtein [[strukturalismi|strukturalistisen]] kielitieteen tunnistama foneemikäsitys. On myös muita foneemikäsityksiä. Joskus on esitetty, että foneemi olisi jonkinlainen ihanneäänne, jota kohti ihminen pyrkii ääntäessään. Tässä on kyse ns. foneettisen huojunnan minimoinnista. Esimerkiksi koska suomen äänteistössä ei ole soinnillista sibilanttia [z] ("soinnillinen ''s''"), puheessa on periaatteessa mahdollista toteuttaa soinniton [s]-äänne puolisoinnillisena tai jopa soinnillisena ilman että olisi pelkoa merkitysten sekaantumisesta. Foneemi on usein katsottu [[Kognitio|kognitiiviseksi]] yksiköksi. Yllä mainittu ''h''-esimerkki tuntuukin osoittavan, että ihmisen äännetaju on ainakin jossain määrin foneeminen (puhutaan myös "foneemisesta kuulosta"): /h/-foneemi tuntuu toimivan [[havainto|havainnon]] yksikkönä, joka tavallaan suodattaa foneettista todellisuutta.
 
Ns. [[Generatiivinen kielitiede|generatiivisessa]] fonologiassa foneemi on omaksuttu ihmisen puheentuottoa ja -tunnistusta kokonaisvaltaisesti ohjaavaksi "psykologisesti realistiseksi" yksiköksi. Foneemi on myös pyritty jakamaan erottavien eli distinktiivisten piirteiden kimpuiksi. 1960-luvulta nykypäiviin tultaessa on ollut useita koulukuntia, joista osa on jättänyt omat jälkensä fonologian oppihistoriaan. Generatiivinen foneemikäsitys on pitkään ollut kiistanalainen aihe.
 
== Foneemianalyysi ==
663

muokkausta