Ero sivun ”Positiivinen ja negatiivinen vapaus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[File:Li-ber-ty.jpg|thumb]]
'''Positiivinen ja negatiivinen vapaus''' ovat [[Isaiah Berlin]]in esseessään ''[[Vapauden kaksi käsitettä]]'' (Two Concepts of Liberty, 1958) erittelemät yleiset vapauden määritelmät, joskin termit esiintyvät jo [[John Stuart Mill]]illä. Klassinen yksinkertaistus positiivisen ja negatiivisen vapauden erosta on, että positiivisella vapaudella tarkoitetaan ''vapautta johonkin'' ja negatiivisella vapaudella ''vapautta jostakin''.
 
'''Negatiivinen vapaus''' on [[klassinen liberalismi|klassisen liberalismin]] määritelmä vapauden käsitteestä; myös [[libertarismi]] perustuu negatiivisen vapauden käsitteelle ja korostaa sitä voimakkaasti. Negatiivisessa vapauskäsityksessä tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta. Tässä käsityksessä ihminen siis on vapaa, jos toiset ihmiset tai yhteiskunnalliset instituutiot (kuten viranomaiset, poliittiset päätöksentekoelimet tai sääty- tai kastijärjestelmät) eivät rajoita hänen toimintaansa eli puutu hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa, omaisuuteensa tai [[sopimusvapaus|sopimusvapauteen]]. Negatiivisen vapauden toteutumiseksi riittää, että muut eivät loukkaa näitä henkilön oikeuksia. Muiden velvollisuus rajoittuu siis vain toisten negatiivisen vapauden loukkaamattomuuteen. Muiden muassa [[Thomas Hobbes]], [[John Locke]] ja Mill perustivat vapauskäsityksensä negatiiviseen vapauteen; käytännössä Mill tosin huomioi sosiaaliliberalistisissa kirjoituksissaan myös positiivisen vapauden tarpeen.