Ero sivun ”Philipp Jakob Spener” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Lapsuus ja nuoruus: kh+, typos fixed: mukaanl → mukaan l using AWB
Rivi 7:
 
==Lapsuus ja nuoruus==
Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Ylä-Elsassin Rappoltsweilerissa (nykyinen Ribeauvillé). Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Jo lapsena Spenerin uskonnolliseen kehitykseen vaikuttivat sellaiset teokset kuin [[Johann Arndt]]in ''Totisesta kristillisyydestä'' sekä englantilainen hartauskirjallisuus mukaanlukienmukaan lukien Lewis Baylyn ''Praxis pietatis'' ja Emanuel Sonthomin ''Güldenes Kleinod'' (''Kultainen aarre'') Englantilaisen hartauskirjallisuuden tuonpuoleisuuteen suuntautunut mystiikka herätti hänessä 13-vuotiaana voimakkaan kuolemankaipuun kun hänen kummitätinsä, kreivitär Agatha von Rappolstein, kuoli. Vanhempana hän kuitenkin loittoni tästä mystiikasta, mutta suositteli silti aina englantilaista hartauskirjallisuutta, sillä se ohjasi mietiskelyyn, itsensä tutkiskelemiseen ja sunnuntain pyhittämiseen.<ref>Wallmann, ''Totinen kääntymys ja maailmanparannus'', s. 53-54.</ref>
 
Spener ei koskaan käynyt julkista koulua vaan hä tutustui Rappoltsteinin hovisaarnaajan Joachim Stollin, joka oli antiaristoteelinen ja kiinnostunut luonnontieteistä, ohjaamana hän tutustui itsenäisesti kompendiumeihin sekä uusien auktoriteettien, kuten esimerkiksi Justus Lipsiuksen ja Hugo Grotiuksen, ajatuksiin. Hän osoittautui poikkeuksellisen älykkääksi ja hyvämuistiseksi. Tuohon aikaan juontavat juurensa monet hänen luterilaisen konfessionalismin hengelle vieraat ajatuksensa, kuten vastenmielisyys aristotelismia kohtaan, pidättynyt asenne noitadoktriiniin sekä komeettauskoon, kiinnostus uuteen luonnontieteeseen sekä pyrkimys suhteellistaa tunnustustukuntien väliset ristiriidat. Erityisesti viimeiseen hän suhtautui erityisen pidättyvästi, ellei mukaan lasketa hänen mielestään "välttämätöntä" ateismin vastaista taistelua.<ref>Wallmann, ''Totinen kääntymys ja maailmanparannus'', s. 54.</ref>