Ero sivun ”Jozef Tiso” versioiden välillä

Helmikuusta 1939 Saksan edustajat alkoivat suunnitella lopun Tšekin valtaamista ja alkoivat suostutella Slovakiaa julistamaan itsenäisyyden. 9. maaliskuuta 1939 Tšekin joukot miehittivät Slovakian ja syrjäyttivät Tison. 13. maaliskuuta [[Hitler]] kutsui Tison Berliinin ja määräsi hänet julistamaan itsenäisyyden Saksan suojeluksessa, tai Saksa antaisi Unkarin ja Puolan jakaa Slovakian jäljelle jäänyt osuus. Tiso puhui puhelimessa Tšekkoslovakian presidentti [[Emil Hácha]]lle ja Slovakian pääministeri Karol Sidorille ja he suostuivat kokoamaan Slovakian parlamentin seuraavaksi päiväksi. Parlamentti päätti yksimielisesti julistaa maan itsenäiseksi ja 15. maaliskuuta Saksa valloitti Tšekin maat.

 

 

Hlinkan slovakkien kansanpuolue Tison johdolla taipui saksalaisten vaatimuksiin mm. juutalaislakien osalta. Juutalaiset eivät saaneet Slovakiassa omistaa kiinteistöjä tai ylellisyystavaroita, heitä ei hyväksytty valtion tai vapaisiin ammatteihin, ei otettu urheilu- tai kulttuuritapahtumiin, kiellettiin pääsemästä jatkokoulutukseen tai yliopistoihin ja velvoitettiin kantamaan keltaista Daavidin tähteä vaatteissaan. Tisolla itsellään oli antisemiittisiä näkemyksiä, kuten monilla muillakin keskieurooppalaisilla, mutta pappina hän vastusti väkivaltaa. Juutalaisten siirrot Slovakiasta aloitettiin maaliskuussa 1942, Vatikaanin vastustuksesta huolimatta, mutta keskeytettiin lokakuussa 1942 Saksan vastustuksesta huolimatta, kun ilmeni Saksan käyttäneen juutalaista työvoimaa väärin ja surmanneen heitä leireillä. Slovakia oli ensimmäinen Saksan satelliiteista joka keskeytti kuljetukset, mutta siihen mennessä jo 58 000 juutalaista (75 %) oli siirretty, ensimmäkseen [[Auschwitz]]iin, josta vain 300 palasi. Tiso kuitenkin armahti 2000 kastettua juutalaista siirroista leireille. Hitler taas ylisti Slovakian juutalaispolitiikkaa tapaamisessa Klassheimin linnassa Salzburgissa 22. huhtikuuta 1943.

 

 

Tiso hirtettiin Bratislavassa 18. huhtikuuta 1947.