Van Buren asettui ehdolle vielä toiselle kaudelle [[Yhdysvaltain presidentinvaalit 1840|Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuonna 1840]], mutta hävisi Whig-puolueen [[William Henry Harrison]]ille. Harrisonin kannattajat kehuivatpitivät tätähäntä sotasankariksisotasankarina ja antoivat samalla Van Burenille liikanimen ''Martin Van Ruin'' (ruin = tuhota). Vaikka Van Buren sai kansanäänestyksessä vain vajaat 150 000 ääntä vähemmän kuin Harrison, hän hävisi tälle valitsijamiesvaaleissa lukemin 234–60.<ref name="vaalit1840a"/><ref name="vaalit1840b"/> Van Buren yritti demokraattien presidenttiehdokkaaksi vielä [[Yhdysvaltain presidentinvaalit 1844|vuonna 1844]], mutta hävisi ehdokkuuden [[Texas]]in ja [[Oregon]]in Yhdysvaltoihin liittämistä kannattaneelle [[James K. Polk]]ille. Vuonna 1848 Van Buren perusti yhdessä muiden [[orjuus|orjuutta]] vastustaneiden poliitikkojen kanssa ''[[Free Soil -puolue|Free Soil]]'' -nimisen puolueen, jonka riveissä hän pyrki presidentiksi vielä samana vuonna. Hän sai kuitenkin vain alle 10 % äänistä ja hävisi vaalit Whig-puolueen [[Zachary Taylor]]ille.<ref name="history"/>
Vaalit hävittyään Van Buren palasi kotitilalleen Kinderhookiin. Hän liittyi takaisin demokraattiseen puolueeseen vuonna 1852, mutta vastusti edelleen ahkerastivoimakkaasti orjuutta. Eläkepäivillään Van Buren kirjoitti [[omaelämäkerta|omaelämäkerran]], joka on myöhemmin antanut arvokasta tietoa tuon ajan politiikasta. Kesällä 1862 Van Buren alkoi kärsiä pahasta [[astma]]sta, joka heikensi hänen terveyttään ratkaisevasti. Van Buren kuoli sydämen vajaatoimintaan aamuyöstä [[24. heinäkuuta]] [[1862]] sydämen vajaatoimintaan, noin vuosi [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodan]] alkamisen jälkeen.<ref name="history"/><ref name="theus"/> Hänet on haudattu Kinderhookin hautausmaalle.<ref name="heritage"/>
