Ero sivun ”Levantti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Palestiina ei ole valtio joten sillä ei ole mitään asiaa niiden joukkoon |
→Antiikin aika: Avaarit (muinainen kansa) |
||
Rivi 25:
Roomalaisajan alkuvaihe oli varsin myrskyisää, mutta [[Ensimmäinen juutalaissota|juutalaiskapinan]] jälkeen tilanne rauhoittui. Myös [[kristinusko]] alkoi levittäytyä Levantista käsin muualle. Roomalle alue oli tärkeä siksi, että tärkeimmät [[karavaani]]reitit itään kulkivat sen kautta. [[Pax Romana]]n päätyttyä imperiumi ajautui [[200-luvun kriisi]]in, jossa sen yhtenäisyys alkoi rakoilla. Vuoden 260 jälkeen syyrialainen kaupunkivaltio [[Palmyra]] voimistui nopeasti ja irrottautui täysin Rooman vallasta; sen kuningatar [[Zenobia]] yritti perustaa koko Välimeren itäpään käsittävän itsenäisen valtion. Rooma onnistui kuitenkin voittamaan Palmyran, ja seuraavan vuosisadan aikana tapahtuneessa imperiumin vähittäisessä kahtiajakautumisessa Levantti jäi osaksi voimakkaampaa itäistä puoliskoa.
Rooman imperiumin hajottua lopullisesti kahtia [[395]] alkoi [[Itä-Rooma]]n eli myöhemmän [[Bysantti|Bysantin]] valtakausi. Tänä aikana alue oli lähes täysin kristitty; tästä huolimatta uskonnollinen eripuraisuus oli voimakasta, sillä Itä-Rooman valtauskonto oli kreikkalaiskatolisuus ([[ortodoksisuus]]), mutta Levantissa tunnustettiin enimmäkseen [[Aleksandria]]n, [[Antiokia]]n ja [[Jerusalem]]in patriarkaattien levittämiä ortodoksiuden muotoja, jotka kukin erosivat tietyiltä osin [[Konstantinopoli]]n kreikkalaisesta uskosta. Suurvaltapoliittisesti aikakausi oli Bysantin ja persialaisen [[Sassanidit|sassanidien valtakunnan]] välistä valtataistelua. Vuonna 603 alkaneessa lopullisessa sodassa sassanidit saavuttivat yhä suurempia voittoja ja kykenivät 610-luvulla valtaamaan koko Levantin, Egyptin ja Vähän-Aasian. Sota huipentui persialaisten ja [[
Bysantin voitot jäivät kuitenkin lyhytaikaisiksi, sillä jo vuonna [[634]] hyökkäsivät [[arabit]] etelästä käsin molempien sodan uuvuttamien valtakuntien kimppuun. Muutaman vuoden kuluessa he pystyivät kukistamaan koko sassanidivaltakunnan ja valtaamaan merkittävän osan Bysantista, niin että vuoteen [[642]] mennessä bysanttilaiset olivat jälleen menettäneet koko Levantin ja Egyptin, tällä kertaa pysyvästi.
| |||