Antikainen pidätettiin Suomessa häntä piilotelleen [[Yrjö Leino]]n luota 7. marraskuuta 1934. Oikeudenkäynti, jossa Antikaista syytettiin valtiopetoksen valmistelusta, alkoi helmikuussa 1935 ja se kesti yli kaksi vuotta. Syyttäjänä toimi [[Olavi Honka]]. Antikaista syytettiin tuomittiin myös heimosoturi [[Antti Marjoniemi|Antti Marjoniemen]] murhasta[[murha]]sta, joka oli jäänyt vangiksi Kiimasjärven retken aikana vuonna 1922. Nimenomaan jyrkästi politisoitunut murhaoikeudenkäynti sai valtavan julkisuuden, sillä oikeistolehdistö väitti Antikaisen syyllistyneen surman yhteydessä [[Kidutus|kidutukseen]] ja jopa jonkinlaiseen kannibalismiin[[kannibalismi]]in. Antikaisen tapaus nosti julkisuuteen laajan keskustelun rangaistusmuodoista Suomessa. Osa oikeistosta alkoi vaatia kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa. Oikeudenkäynti sai myös kansainvälistä näkyvyyttä, sillä suomalainen sai taakseen kommunistien johtaman maailmanlaajuisen solidaarisuusliikkeen, jonka toinen ikoni oli Saksassa vangittu [[Georgi Dimitrov]].<ref name="Kimmo Mikkola"/> [[Kansainvälinen Puna-apu]] (MOPR) hankki Antikaiselle oikeusapua ja vaikutti siihen, että oikeudenkäyntiä saapui seuraamaan myös ei-kommunistisia kansainvälisiä asiantuntijoita. Suomessa perustettiin liberaalin sivistyneistön toimesta kuolemanrangaistuksia vastustanut toimikunta, joka muun muassa keräsi 120 000 nimeä adressiin kuolemanrangaistusta vastaan.<ref>Tauno Saarela: Kommunistinen internationaali ja suomalainen kommunismi 1919–1935. Teoksessa Kallis toveri Stalin (Edita 2002), s. 51.</ref> Hovioikeus tuomitsi Antikaisen kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta ja elinkautiseen vankeuteen murhasta. Vuosikymmeniä myöhemmin ilmestyneissä postuumeissa muistelmissaan suomalaistaustainen KGB-upseeri [[Toivo Vähä]] tunnusti surmanneensa Marjoniemen Antikaisen käskystä, mitä ei ole voitu varmistaa todeksi.
Antikainen vapautui [[Moskovan rauha]]nsopimuksen yhteydessä 1940 Neuvostoliiton vaatimuksesta. Hänet ja [[Adolf Taimi]] luovutettiin Neuvostoliiton viranomaisille 3. toukokuuta. Kesällä Antikainen valittiin Korkeimman neuvoston kansallisuuksien neuvostoon. Antikainen menehtyi lento-onnettomuudessa lokakuussa 1941 lähellä [[Arkangel]]ia.<ref name="Kimmo Mikkola"/> Antikainen kritisoi Neuvostoliitossa muun muassa [[Pravda]]n linjauksia ja on spekuloitu sillä, oliko Antikaisen kuolema sittenkään onnettomuus.<ref name="paastela"/> Hänet on haudattu Kegostrovin saarelle.<ref>Jukka Karvonen: Arkangeliin [http://www.kolumbus.fi/jukka.karvonen/Arkangel/arkangeliin/index.htm linkki]</ref>
