Ero sivun ”Toivo Antikainen” versioiden välillä

Tammikuussa 1922 Toivo Antikainen valittiin johtamaan 200 sotakoululaisen hiihtokomppaniaa, jonka tehtävänä oli ajaa Neuvosto-Venäjälle tunkeutuneet valkoiset suomalaiset takaisin rajan taakse. TehtäväTämä onnistuisittemmin legendaarisen maineen molemmin puolin rajaa saavuttanut niin sanottu [[Kiimasjärven retki]] kuului osana [[Itä-Karjalan kansannousu]]n kukistamiseen. Taistelu päättyi punaisten voittoon ja Antikainen jatkoi työtään sotakoulussa.<ref name="Kimmo Mikkola"/>

Antikainen valittiin SKP:n keskuskomiteaan vuonna 1923 ja poliittiseen toimikuntaan kaksi vuotta myöhemmin. Hän toimi myös puolueen pääsihteerinä. Antikainen oleskeli Suomessa useaan otteeseen vuodesta 1924 lähtien ja hän johti SKP:n maanalaista toimintaa.<ref name="Kimmo Mikkola"/> Vuosina 1930–1933 Antikainen oli SKP:n edustaja [[Komintern]]issa.<ref>Kallis toveri Stalin (Edita 2002), s. 504.</ref> Hänet kuitenkin lähetettiin Suomeen maanalaiseen työhön vuonna 1934 paikkaamaan pidätysten harventamaa SKP:n organisaatiota.

Antikainen pidätettiin Suomessa häntä piilotelleen [[Yrjö Leino]]n luota 7. marraskuuta 1934. Oikeudenkäynti, jossa miestäAntikaista syytettiin valtiopetoksen valmistelusta, alkoi helmikuussa 1935 ja se kesti yli kaksi vuotta. Syyttäjänä toimi [[Olavi Honka]]. HovioikeusAntikaista tuomitsisyytettiin Antikaisentuomittiin kahdeksaksimyös vuodeksiheimosoturi kuritushuoneeseen.[[Antti AntikainenMarjoniemi|Antti tuomittiinMarjoniemen]] myösmurhasta, elinkautiseenjoka vankeuteenoli murhasta,jäänyt jonkavangiksi hänenKiimasjärven väitettiinretken suorittaneenaikana vuonna 1922. Nimenomaan jyrkästi politisoitunut murhaoikeudenkäynti sai valtavan julkisuuden, sillä oikeistolehdistö väitti Antikaisen syyllistyneen surman yhteydessä kidutukseen ja jopa jonkinlaiseen kannibalismiin. Antikaisen tapaus nosti julkisuuteen laajan keskustelun rangaistusmuodoista Suomessa. Osa oikeistosta alkoi vaatia kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa. Oikeudenkäynti sai myös kansainvälistä näkyvyyttä, sillä suomalainen sai taakseen kommunistien johtaman maailmanlaajuisen solidaarisuusliikkeen, jonka toinen ikoni oli Saksassa vangittu [[Georgi Dimitrov]].<ref name="Kimmo Mikkola"/> [[Kansainvälinen Puna-apu]] (MOPR) hankki Antikaiselle oikeusapua ja vaikutti siihen, että oikeudenkäyntiä saapui seuraamaan myös ei-kommunistisia kansainvälisiä asiantuntijoita. Suomessa perustettiin liberaalin sivistyneistön toimesta kuolemanrangaistuksia vastustanut toimikunta, joka muun muassa keräsi 120 000 nimeä adressiin kuolemanrangaistusta vastaan.<ref>Tauno Saarela: Kommunistinen internationaali ja suomalainen kommunismi 1919–1935. Teoksessa Kallis toveri Stalin (Edita 2002), s. 51.</ref> Hovioikeus tuomitsi Antikaisen kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta ja elinkautiseen vankeuteen murhasta. Vuosikymmeniä myöhemmin ilmestyneissä postuumeissa muistelmissaan suomalaistaustainen KGB-upseeri [[Toivo Vähä]] tunnusti surmanneensa Marjoniemen Antikaisen käskystä, mitä ei ole voitu varmistaa todeksi.