Ero sivun ”Dreyfusin tapaus” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Degradation alfred dreyfus.jpg|250px|thumb|Alfred Dreyfusilta riistetään sotilasarvo.]]

'''Dreyfusin tapaus''' ({{k-fr|Affaire Dreyfus}}) kuohutti [[Ranska]]a vuosina [[1894]]–[[1906]]. Tapauksen keskushenkilönä oli Ranskan [[armeija]]n yleisesikunnassa palvellut [[kapteeni]] [[Alfred Dreyfus]], jonka väitettiin välittäneen [[saksa]]laisille sotasalaisuuksia.<ref name="kari/342">Kari: Historian ABC 2001, s. 342.</ref><ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/171538/Dreyfus-affair | Nimeke = Dreyfus affair | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Encyclopædia Britannica Online | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 13.1.2011 | Kieli = englanti{{en}} }}</ref> Dreyfus tuomittiin ja tuomio jakoi Ranskan yhteiskunnan voimakkaasti tuomion tukijoihin ja Dreyfusin syyttömyyteen uskoviin. Lopulta Dreyfus armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi. Vakoojaksi paljastui lopulta majuri Marie Charles Ferninand Walsin-Esterházy.

[[kuvaTiedosto:Bordereau.jpg|220px|thumb|vasen|Sotilassalaisuuksia kaupitellut lista.]]

Dreyfus sai 13. lokakuuta lauantaiaamuna käskyn saapua siviilivaatteissa esikuntapäällikön luokse<ref name="Kosonen ja Biström 1992, s. 232" />. Hänen saapuessaan häntä odotti kaksi upseeria ja kaksi poliisia. Dreyfusia käskettiin kirjoittamaan kirje, jossa hän pyytäisi palauttamaan "asiakirjat, jotka luovutin teille ennen lähtöäni sotaharjoituksiin". Dreyfus aloitti kirjeen kirjoittamisen, mutta lopetti sen kysyen mistä oli kyse. Tällöin toinen upseereista ilmoitti pidättävänsä Dreyfusin, koska häntä syytetään maanpetoksesta. Tämän jälkeen Dreyfus vietiin vankilaan, minkä jälkeen häntä alettiin syyttää seitsenhenkisessä sotaoikeudessa. Tieto pidätyksestä tuli julki Pariisin lehdistössä 1. marraskuuta. Lehdistö vaati avointa oikeudenkäyntiä, mutta oikeudenkäynti muutettiin suljetuksi kun Dreyfusin puolustus oli ensimmäisen kerran viitannut syyttäjän "ainoaan todisteeseen" eli Henryn saamaan listaan Dreyfusin esiintyessä ensimmäisen kerran oikeudessa 19. joulukuuta. Todisteita tutki viisi käsialantutijaa, joista kaksi ilmoitti ettei Dreyfus ollut kirjoittanut Henryn listaa. Kolmesta muusta asiantuntijasta yksi pyörsi oman todistuksensa myöhemmin, tosin väittäen että Dreyfus oli joko vaihtanut käsialaansa hänen 15. lokakuuta esikuntapäällikön luona kirjoittamassaan kirjeessä, tai että koko kirje oli väärennös. Turvallisuuspalvelun Hubert Henryn todistus teki vaikutuksen tuomareihin. Hän väitti tienneensä saksalaisten vakoojasta jo jonkin aikaa ja oikeussalissa hän osoitti Dreyfusia väittäen tätä täksi vakoojaksi. Kun tätä pyydettiin näyttämään toteen väitteensä, hän totesi että "on sellaisia salaisuuksia, joita upseeri ei paljasta edes hatulleen". Neljän päivän oikeudenkäynnin jälkeen tuomarit vetäytyivät miettimään päätöstään. Tuolloin he saivat sotaministeriltä määräyksen tuomita Dreyfus. Samana iltana tuomarit äänestivät yksimielisesti Dreyfusin tuomitsemisen puolesta. Dreyfus vietiin vankeuteen [[Pirunsaari|Pirunsaarelle]].<ref name="Kosonen ja Biström 1992, s. 233">Kosonen ja Biström 1992, s. 233</ref>

[[kuvaTiedosto:J_accuse.jpg|220px|thumb|vasen|[[Emile Zola]]n kirjoitus ''[[J'Accuse]]''.]]

Kesällä 1895 tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Eräiden historioitsijoiden, mm. ruotsalaisen [[Carl Grimberg]]in mukaan, Piquart oli [[antisemitismi|antisemiitti]] – joka kuitenkin poti tapauksen johdosta tunnonvaivoja ja mm. valokuvasi alkuperäiset paperit, erityisesti kirjeet; Piquart oli ns. isänmaallinen antisemiitti, joka piti juutalaisen tuomitsemista isänmaallisena tekona - mutta senkin piti hänen näkemyksensä mukaan tapahtua ehdottoman laillisesti ja oikeiden todisteiden perusteella.<ref>Grimberg: Kansojen historia, osa 20: ''Dreyfusin tapaus''.</ref> Sotilasviranomaiset olivat tajunneet, että Dreyfus oli tuomittu varsin heikoin perustein ja Picquart lupasi käydä läpi kaikenDreyfusiltakaiken Dreyfusilta lähteneen ja tälle tulleen kirjeenvaihdon. Hän kävi läpi myös Saksan lähetystön siivoojan toimittamia papereita. Maaliskuussa 1896 Picquart sai siivoojalta pikakirjeen kappaleita. Kirjepaperista saattoi päätellä sen tehdyn Pariisissa, sillä siinä käytettyä ohutta sinistä paperia ei saanut muualta. Kirje oli osoitettu majuri Marie Charles Ferninand Walsin-Esterházylle, mutta sitä ei oltu koskaan toimitettu perille. Kirjeessä pyydettiin Walsin-Esterházyltä "tarkempaa selitystä kuin se, jonka annoitte ratkaisemattomasta asiasta tässä eräänä päivänä". Picquartin toimesta Esterházyä alettiin varjostamaan ja hänen nähtiin menevän kahdesta Saksan suurlähetystöön. Lisäksi elokuussa Picquart sai käsiinsä kaksi Esterházyn kirjettä ja niiden käsiala oli samankaltainen kuin Henryn listassa. Henry alkoi puolestaan väärentää todisteita Dreyfusia vastaan saatuaan kuulla Picquartin yrittävän todistaa tämän syyttömäksi.<ref name="Kosonen ja Biström 1992, s. 234">Kosonen ja Biström 1992, s. 234</ref>

[[kuvaTiedosto:Caran-d-ache-dreyfus-supper.jpg|220px|thumb|oikea|Pilapiirtäjä [[Caran d'Ache]]n piirros kuvaa Ranskan jakautumista Dreyfusin kannattajiin ja vastustajiin. Rauhallinen perheillallinen muuttuu taistelutantereeksi, kun joku mainitsee Dreyfusin tapauksen.]]

Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Zolan oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syyliseksi, mutta tämä pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä eläen lopun elämäänsä maanpaossa. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Kuitenkin jo kymmenen päivän päästä tuomiosta sotaministeri armahti Dreyfusin tämän huonon terveyden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906 ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.<ref>Kosonen ja Biström 1992, s. 235</ref>

*{{Kirjaviite | Tekijä = Risto Kari | Nimeke = Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot. Osa 4. | Vuosi = 2001 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Tammi | Tunniste = ISBN 951-31-1096-6 }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Carl Grimberg | Nimeke = Kansojen historia. Osa 20. | Vuosi = 1959 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Pertti Kosonen ja Pirkko Biström | Nimeke = Tuntematon totuus | Vuosi = 1992 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Valitut palat | Tunniste = ISBN 951-8933-45-6 }}