Ero sivun ”Edwin Linkomies” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tarkempi ilmaus.
p kh
Rivi 1:
{{lähteetön}}
 
{{Valtionjohto
| nimi=Edwin Linkomies
| kuva=[[Tiedosto:Edwin Linkomies.jpg|220px|Edwin Linkomies]]
| arvo=[[Suomen pääministeri]] <ref name="v2"/>
| virassa=[[Linkomiehen hallitus]]<ref name="v3"/><br> [[5. maaliskuuta|5.3.]] [[1943]] - [[8. elokuuta|8.8.]] [[1944]]
| edeltäjä=[[Johan Wilhelm Rangell]] <ref name="v2"/>
| seuraaja=[[Antti Hackzell]] <ref name="v2"/>
| arvo2=[[Kansanedustaja]]<ref name="v1"/>
| virassa2=[[1. syyskuuta|1.9.]],[[1933]]-[[5. huhtikuuta|5.4.]],[[1945]]<ref name="v1"/>
| syntymäaika=[[22. joulukuuta]] [[1894]]<ref name="v1"/>
| syntymäpaikka=[[Viipuri]]<ref name="v1"/>
Rivi 17 ⟶ 16:
}}
 
'''Edwin Johan Hildegard Linkomies''', vuoteen [[1928]] '''Flinck''' ([[22. joulukuuta]] [[1894]] [[Viipuri]] &ndash; [[8. syyskuuta]] [[1963]] [[Helsinki]]) oli [[Helsingin yliopisto]]n [[latinankielinen kirjallisuus|Rooman kirjallisuuden]] [[professori]], [[rehtori]] ja [[kansleri]] sekä [[kokoomus]]lainen [[poliitikko]] ja [[pääministeri]]. Linkomiehen vaikutus sekä suomalaiseen [[tiedepolitiikka]]an että valtakunnanpolitiikkaan on ollut merkittävä.
 
== Varhempi akateeminen ura ==
Rivi 23 ⟶ 22:
Akateemisella urallaan Linkomies oli monessa suhteessa ennätyksellinen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Rauman lyseosta jo 16-vuotiaana, hypättyään yli monta luokkaa. Helsingin yliopistossa, jossa hänen pääaineenaan oli [[latinan kieli]], hän valmistui [[filosofian kandidaatti|filosofian kandidaatiksi]] 19-vuotiaana ja [[filosofian tohtori|tohtoriksi]] 25-vuotispäivänään vuonna 1919. Toimittuaan roomalaisen [[filologia]]n [[dosentti]]na 1921–23 Linkomies nimitettiin Rooman kirjallisuuden professoriksi 29-vuotiaana.
 
Linkomies toimi historiallis-kielitieteellisen osaston (nykyinen humanistinen tiedekunta) [[dekaani]]na 1931–321931–1932 ja yliopiston vararehtorina 1932–431932–1943. Satakuntalainen osakunta valitsi Linkomiehen 1934 inspehtorikseen, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1944.
 
== Poliittinen ura ==
Rivi 31 ⟶ 30:
[[Jatkosota|Jatkosodan]] vuosina Edwin Linkomiehen ja Risto Rytin välit paranivat uudelleen. Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana [[5. maaliskuuta]] [[1943]] – [[8. elokuuta]] [[1944]]. Linkomiehen muodostama hallitus Maalaisliiton [[Tyko Reinikka]]a lukuun ottamatta kannatti rauhanpolitiikkaa, ja hallitus tiedustelikin Neuvostoliiton ehtoja useaan otteeseen 1943–1944. Hallitus totesi kuitenkin Neuvostoliiton ehdot liian koviksi, jotta niihin silloisessa tilanteessa armeijan seisoessa lyömättömänä [[Syväri]]llä asti ja saksalaisten yhä piirittäessä Leningradia olisi voitu suostua. Ainoastaan sosiaalidemokraattien [[Väinö Tanner]] kannatti silloisten ehtojen hyväksymistä. Neuvostoliiton aloitettua suurhyökkäyksen Linkomiehen hallitus suunnitteli Mannerheimin valintaa presidentiksi ja sen jälkeistä hallituksen vaihtoa, jotta rauhanneuvotteluihin päästäisiin uudestaan. Linkomies taivutteli Rytin väistymään 'terveydellisiin syihin' vedoten.
 
Sodan jälkeen Linkomies joutui 1946 muun sodanaikaisen valtiojohdon kanssa [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti]]in ja sai viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen. Hän vapautui [[ehdonalainen vapaus|ehdonalaiseen]] marraskuussa 1948 suoritettuuansuoritettuaan tuomiosta puolet eli 2 v 9 kk. Lopullisesti presidentti Paasikivi armahti hänet ja neljä muuta jäljellä olevaa sotasyyllistä toukokuussa 1949. Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen ''Vaikea aika'', joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Linkomies ei enää palannut varsinaiseen päivänpolitiikkaan vaan keskittyi yliopistouraansa. Hänen suhteensa sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaiseen oikeusministeri Urho Kekkoseen normalisoituivat tämän ensimmäisen presidenttikauden aikana, ja Linkomies tuki Kekkosta vuoden 1962 presidentinvaaleissa.
 
== Myöhempi akateeminen ura ==
 
Vapauduttuaan sotasyyllisyysvankeudesta 1948 Edwin Linkomies jätti politiikan ja siirtyi pysyvästi tieteen pariin. Hän palasi paitsi Rooman kirjallisuuden professorin virkaansa myös moniin muihin sotaa edeltäneisiin tehtäviinsä. Satakuntalainen osakunta valitsi hänet uudelleen inspehtorikseen 1950, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1956. Aikakauslehti ''Valvojan'' päätoimittajana hän toimi uudelleen vuodet 1955–1963. Yliopiston rehtoriksi hänet valittiin vuonna 1956 ja kansleriksi vuonna 1961. Hän oli yksi 1950- ja 1960-lukujen merkittävimmistä tiedepoliittisista vaikuttajista ja toimi useiden yliopistolaitoksen toimintaa merkittävällä tavalla linjanneiden komiteoiden jäsenenä. Edwin Linkomies kuoli Helsingissä syksyllä 1963, 68-vuotiaana. Kuollessaan hän oli ollut professorinvirassaan neljäkymmentä vuotta. Hän määräsi vankilassa kirjoittamansa muistelmat salaisiksi vuoteen 1970 asti, jolloin ne julkaistiin nimellä '''Vaikea aika'''.
 
== Teoksia ==