Ero sivun ”Bysantin taide” versioiden välillä

Bysantin keisarikunnan nousu alkoi [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] rappeutumisesta 200-luvulla<ref name="lkt">Bysantti, Lasten kuvitettu tietosanakirja – Uuden ajan kuvaensyklopedia, Helsinki Media 1994, 2. p., ISBN 951-875-521-3</ref>. Keskukseksi tuli Rooman keisarin [[Konstantinus I Suuri|Konstantinus Suuren]] (noin 274–337) vuonna 330 Bosporin rannalla sijainneen [[Byzantion]] nimisen kreikkalaiskaupungin paikalle perustama Konstantinopolin kaupunki ([[Istanbul]]). Konstantinus kohotti sen uuden keisarillisen Rooman ja uuden pyhän [[Jerusalem]]in paikaksi. [[Kristinusko]]sta tehtiin valtion uskonto vuonna [[323]] ja Konstantinopolista tuli Itä-Rooman eli Bysantin keisarikunnan keskus. Taiteilijoita ja oppineita tuli sinne eri puolilta Eurooppaa ja Lähi-idästä.<ref name="lkt" /> Kaupunkiin koottiin kaikkialta maailmasta antiikin kuuluisia taideteoksia ja rakennettiin palatseja ja kirkkoja.<ref>Hans Furuhagen s. 228</ref>Konstanttinopoli Konstantinopoli peri koko Rooman keisarikunnan kuvamaailman tekniikaatekniikkaa ja tyyliä myöten.<ref name="ah&db">André Held ja D. W. Bloemena, s. 8</ref>

Ensimmäisinä vuosisatoina Konstantinopoli oli kuitenkin oikeastaan vanhan Rooman jatke. Roomalaisia basilikoja rakennettiin, roomalaisia muistomerkkejä pystytettiin kuten esimerkiksinesimerkiksi [[Theodosiuksen obeliski]] vuonna [[390]]. Keisari [[Justinianus I|Justinianus I:n]] (521-565) ajasta alkoi erikoisleimaisen bysantinBysantin kultuurinkulttuurin kehittyminen ja roomalaiset perinteet menettivät vaikutuksensa. Bysantin kulttuuri omaksui kreikankielen ja kreikkalaiset perinteet.<ref name="Furuhagen s. 229">Furuhagen s. 229</ref>

Ikonoklasmi lähti kehittymään keisari [[Leo III|Leo III:n]] [[edikti]]stä, jossa määrättiin että [[Kristus]]ta, [[Neitsyt Maria]]a, enkeleitä ja pyhimyksiä ei saanut kuvata ja kaikki tälläisettällaiset kuvat oli hävitettävä. Jopa niiden omistaminen oli rangaistavaa, saati tekeminen. Ihmisen kuvaaminen oli kiellettyä (vrt. [[Islam]]). Haluttiin estää kaikenlainen kuvainpalvonta.<ref name="jy" />

Ortodoksinen oppi syveni ja oikeaoppiset (ortodoksi = oikeaoppinen, pravosalvnij) irrottautuivat kokonaan Rooman katolisuudesta. Kirkkojen mosaiikkeihin tuli uusi koristelukaava: Kristus Pantokrator istuu kupolitaivaan keskellä valtaistuimella enkelien ympäröimänä säteillen valoa seiniä koristavien apostolien, profeettojen, patriarkkojen ja marttyyrien keskellä. Jumalanäiti, Maria istuu alttarintakaisessa aspiksessa. Kuvaohjelman hierarkinenhierarkkinen järjestys on verrattavissa maalliseen vallankäyttöön, Pantokratorin paikka on taivaankannen keskellä ja koska Jeesus kuvataan Pantokratorina, niin Jeesus kuvataan keisarillisen majesteetillisena kuten roomalaisissa keisarimuotokuvissa.<ref name="Furuhagen s. 230">Furuhagen s. 230</ref>

Kirkot olivat keskeisiä rakennuksia. Pääasiallisia kirkkotyyppejä olivat [[Basilika (arkkitehtuuri)|basilikat]] ja [[keskeisrakennus|keskeiskirkot]]. Kirkkojen tunnuspiirteitä olivat [[kupoli]]t, joiden holvauksissa yleisin muoto oli [[pendentiivitekniikka]]. Koristelu rakennusten ulkopuolella oli niukkaa, rappausta ei käytetty, tiilen ja kiven yhdistelmät olivat lähes ainoat koristeet. Sisäpuolelta kirkot olivat kuitenkin juhlavasti koristeltuja pääasiassa hienoin mosaiikkikuvioin. Keisari Justinianus rakennutti useita kirkkoja, joissa kokeiltiin eri tavoin kupolin yhdistämistä kolmilaivaiseen basilikaan, esimerkiksi Pyhän Irenen kirkossa, ja ristinmuotoiseen pohjakaavaan kuten Pyhän Sergioksen jaBacchoksenja Bacchoksen kirkossa.<ref name="Furuhagen s. 229" />

Mosaiikkitaiteen keskeisimmät paikat olivat Konstantinopoli ja Ravenna, jotka toimivat kuvien sisällön suhteen suunnannäyttäjinä ja joissa mosaiikkitaiteen tyyli syntyi. Vielä 400-luvun puolivälin aikoihin klassinen tyyli realistisinesinitaivastaustoineenrealistisine sinitaivastaustoineen ja yksityiskohtaisesti kuvattuine taustoineen (Plagidian mausoleumi Ravenna, Santa Maria Maggiore Rooma) oli vallitsevana mosaiikeissa.<ref name="Furuhagen s. 230" />

Justinianuksen aikana tyyli muuttui papillisemmaksi, figuurit kuvattiin jäykästi edestä katsoen ja kultatausta on abstrakti, mutta aiheet olivat edelleen kertovia. Sant' Apolloninaire Nuovo Ravennassa on tällainen mosaiikki, jossa lisäksi on kaksi Kristus-tyyppiä, kreikkalainen Jeesus-hahmo nuorukaisena ja itämainen Jeesus, joka kuvataan keski-ikäisenä miehenä.<ref name="Furuhagen s. 230" /> Vallitseva Kristushahmo mosaiikeissa on vaivalloisesti pienistä mosaiikkipaloista kootun suuren arvokkaan näköisen taideteoksen keskellä oleva rauhallinen ylevä Jeesus, joka ei ole parrakakasparrakas, vaan pitkähiuksinen nuorukainen, jollaisena Jeesus koettiin varhaisten kristittyjen mielikuvituksessa. Puettuna purppuraviittaan hän ojentaa siunaten kätensä sivuilleen.<ref>E.H. Gombrich: Maailman taiteen historia s. 95, WSOY 1955</ref> Vähitellen kreikkalainen tapa kuvata Jeesusta nuorukaisena väistyi itämaisen tieltä. Tunnetuin mosaiikkityö on Kristus [[Pantokrator]]-mosaiikki (1100) [[Dafnen luostari|Dafnen kirkossa]] Kreikassa<ref name="jy" /> (Kristus maailman valtiaana) edustaa itämaista Jeesus-hahmoa, jota alettiin käyttää kirkoissa ja sittemmin myös 600-luvulla rahojen Kristus-kuvissa. Bysanttilaisessa maailmansyntyopissa maailmankaikkeuden keskellä ei ole aurinko vaan Kristus.<ref name="Furuhagen s. 230" />