Ero sivun ”Hallintolaki” versioiden välillä

762 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
Täydennyksiä, osa 2
(Korjauksia ja täydennyksiä, osa 1)
(Täydennyksiä, osa 2)
'''Hallintolaki''' (434/2003) on Suomen lainsäädännön laki, joka määrittelee viranomaisten toiminnassaan käyttämät perusperiaatteet ja toimintatavat. Se on hallinnon toimintaa sääntelevä yleislaki ja koskee kaikkia [[valtio]]n ja [[kunta|kunnan]] viranomaisia sekä yksityisiä, jotka hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Laki tuli voimaan vuoden [[2004]] alussa. Se jakaantuu kahteen päälohkoon: hyvän hallinnon perusteisiin ja hallintomenettelyn säännöksiin.
 
Laki sisältää säännöksiä muun muassa siitä, miten hallintoasioita ratkaistaessa on meneteltävä. Erityisen tarkasti on säännelty sitä, miten viranomaisen on kuultavaasiaa kansalaista jaselvitettävä, miten tämän oikeusturvaasianosaista on taattava.kuultava Luonteeltaanja hallintolakimiten ontämän toissijainen: mikäli muussa laissaoikeusturva on hallintolaistataataan. poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta.
 
Hallintolain lisäksi yksilön oikeusturvaa hallinnossa takaavat [[Suomen perustuslaki|perustuslaissa]] olevat perusoikeuksia koskevat säännökset. <br />Hallinnossa käytettävistä kielistä säädetään [[Suomen kielilaki|kielilaissa]].
 
[[Kuva:Rajavartijoita passintarkastuksessa.jpg|thumb|right|250px|Monet virkamiesten toimet, kuten esimerkiksi rajavalvonta ja voimankäyttö, ovat niin sanottua ''tosiasiallista julkisen vallan käyttöä''. Myös näihin toimiin sovelletaan hyvän hallinnon periaatteita.]]
 
== Lain toissijainen asema ==
Luonteeltaan hallintolaki on toissijainen: mikäli muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta. Jos erityislaki antaa siihen mahdollisuuden, hallintolakia voidaan soveltaa rinnakkaisesti erityislain säännösten kanssa. Esimerkiksi kuntalaissa on paljon säännöksiä asian käsittelystä, jolloin kuntalakia sovelletaan ensisijaisesti kunnallishallinnossa. Toinen esimerkki on verotusmenettely, johon sovelletaan miltei yksinomaan verotusmenettelylakia, vaikka kyseessä on julkisen hallintovallan käyttö. Hallintolain periaatteita voidaan verotuksessa soveltaa täydentävästi vain tilanteen mukaan ja erityistä harkintaa käyttäen.<ref>Kulla 2008, s. 92–93.</ref>
 
== Viranomaiskohtainen soveltamisala ==
*[[päiväkäsky|sotilaskäskyt]]
 
Ylimpien laillisuusvalvojien, valtioneuvoston [[oikeuskansleri]]n ja [[eduskunnan oikeusasiamies|eduskunnan oikeusasiamiehen]], suorittamaan laillisuusvalvontaan ei sovelleta hallintolakia, ellei erikseen ole toisin säädetty.
 
==Yleisperiaatteita==
Hallintolaki on tarkoitettu kattamaan koko suomalainen hallinto, minkä vuoksi sen kieli on yleistä ja abstraktia. Perus'''osapuolina'''Perusosapuolina hallintolaissa ovat '''viranomainen''' ja '''asianosainen'''. Viranomaisella tarkoitetaan sitä virastoa tai yksittäistä virkamiestä, joka ratkaisee käsillä olevaakäsittelee asiaa. Viranomaisia ovat myös muut hallinnon elimet, jotka osallistuvat asiaankäsittelyyn. Kaikki yksityishenkilöt ja yksityiset yhteisöt ovat puolestaan asianosaisia. Koska laki antaa asianomaiselleasianosaiselle paljon oikeuksia, kuka tahansa ei voi ilmoittautua asianosaiseksi. Asianosaiseksi luetaan hallintoasiassa nese, joidenjonka oikeutta, velvollisuuttaetua tai etuavelvollisuutta asia koskee. Käsiteltävän edun, oikeuden tai velvollisuuden tulee olla konkreettinen: pelkkä ratkaisusta aiheutuva mielipaha ei luo asianosaisuutta. Viranomaisella on kuitenkin oikeus monissa tapauksissa kuulla myös muita, joiden elämäänjoihin ratkaisu voi vaikuttaa.
 
Hallintolaki toteuttaa käytännössä perustuslaissa säädettyjä kansalaisen oikeuksiaperusoikeuksia. Viranomaisen on kohdeltava yksityistä tasapuolisesti. Asiat on ratkaistava ilman aiheetonta viivettäviivytystä. Erityisen tärkeä on säännös, jonka mukaan harkinta- ja toimivaltaa saa käyttää vain säädettyynlain mukaan hyväksyttäviin tarkoitukseentarkoituksiin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että viranomainen ei saa painostaa yksilöä suostumaan johonkin asiaan uhkaamalla tehdä yksilölleasianosaiselle haitallisen päätöksen toisessa asiassa, vaikka viranomaisen olisikin mahdollista tehdä tällainen päätös laillisesti.
==Yleisperiaatteet==
Hallintolaki on tarkoitettu kattamaan koko suomalainen hallinto, minkä vuoksi sen kieli on yleistä ja abstraktia. Perus'''osapuolina''' hallintolaissa ovat '''viranomainen''' ja '''asianosainen'''. Viranomaisella tarkoitetaan sitä virastoa tai yksittäistä virkamiestä, joka ratkaisee käsillä olevaa asiaa. Viranomaisia ovat myös muut hallinnon elimet, jotka osallistuvat asiaan. Kaikki yksityishenkilöt ja yksityiset yhteisöt ovat puolestaan asianosaisia. Koska laki antaa asianomaiselle paljon oikeuksia, kuka tahansa ei voi ilmoittautua asianosaiseksi. Asianosaiseksi luetaan hallintoasiassa ne, joiden oikeutta, velvollisuutta tai etua asia koskee. Käsiteltävän edun, oikeuden tai velvollisuuden tulee olla konkreettinen: pelkkä ratkaisusta aiheutuva mielipaha ei luo asianosaisuutta. Viranomaisella on kuitenkin oikeus monissa tapauksissa kuulla myös muita, joiden elämään ratkaisu voi vaikuttaa.
 
Viranomaisen on neuvottava asiakasta maksutta tarpeen mukaan. Neuvonnan on kuitenkin oltava tasapuolista ja tapahduttava toimivallan rajoissa: mikäli asia on sellainen, että sen ratkaisu asiakkaan eduksi voi loukata jotakuta toista, viranomaisen on säilytettävä puolueettomuutensa. Viranomaisen on käytettävän selkeää, ymmärrettävää ja asiallista kieltä sekä tehtäväpyrittävä tekemään yhteistyötä toisten viranomaisten kanssa.
Hallintolaki toteuttaa käytännössä perustuslaissa säädettyjä kansalaisen oikeuksia. Viranomaisen on kohdeltava yksityistä tasapuolisesti. Asiat on ratkaistava ilman aiheetonta viivettä. Erityisen tärkeä on säännös, jonka mukaan harkinta- ja toimivaltaa saa käyttää vain säädettyyn tarkoitukseen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että viranomainen ei saa painostaa yksilöä suostumaan johonkin asiaan uhkaamalla tehdä yksilölle haitallisen päätöksen toisessa asiassa, vaikka viranomaisen olisikin mahdollista tehdä tällainen päätös laillisesti.
 
Viranomaisen on neuvottava asiakasta maksutta. Neuvonnan on kuitenkin oltava tasapuolista ja tapahduttava toimivallan rajoissa: mikäli asia on sellainen, että sen ratkaisu asiakkaan eduksi voi loukata jotakuta toista, viranomaisen on säilytettävä puolueettomuutensa. Viranomaisen on käytettävän selkeää, ymmärrettävää ja asiallista kieltä sekä tehtävä yhteistyötä toisten viranomaisten kanssa.
 
==Puhevallan käyttäminen viranomaisessa==
[[asianosainenAsianosainen|Asianosaisella]] on oikeus yleensä itse käyttää puhevaltaansa. Asianosaisella on kuitenkin oikeus käyttää avustajaa tai asiamiestä, mutta viranomainen voi tarvittaessa vaatia asianosaisen saapumaan paikalle henkilökohtaisesti, mikäli tämän läsnäolo on tarpeen. Asiamiehellä on vaitiolovelvollisuus salassa pidettävistä asioista, jotka tämä saa selville asian yhteydessä.
 
Asiamiehelle ei ole asetettu kelpoisuusvaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että asiamiehenä voi toimia kuka hyvänsä, jolla on kelvollisetsiihen todisteetkelvollinen valtuutuksestaan[[valtuutus]]. Jos asiamies on kuitenkin sopimaton tehtäväänsä, viranomainen voi kieltää tätä esiintymästä kyseisessä viranomaisessa, minkä jälkeen asianosainen saa tilaisuuden vaihtaa asiamiestä.
 
[[Vajaavaltainen|Vajaavaltaista]] eli alaikäistäalle 18-vuotiasta tai holhouksenalaistasellaista, joka on julistettu vajaavaltaiseksi, edustaa hänen huoltajansa tai edunvalvojansa lukuun ottamatta asioita, jotka koskevat vajaavaltaisen vapaasti hallitsemaa omaisuutta, kuten esimerkiksi 15–17-vuotiaan itse työllään ansaitsemaa omaisuutta. Näissä tapauksissa puhevaltaa vajaavaltainen käyttää itse puhevaltaa. 18 &nbsp;vuotta täyttäneellä vajaavaltaisella on kuitenkin oikeus käyttää puhevaltaa sellaisessa henkilöään koskevassa asiassa, jonka hän kykenee ymmärtämään. 15 &nbsp;vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan on kummallakin rinnakkainen puhevalta asiassa, joka koskee nuoren henkilöä tai henkilökohtaista etua tai oikeutta.
 
Mikäli asianosainen puhuu [[romanin kieli|romani]]- tai [[viittomakieli|viittomakieltä]] tai muuta kieltä eikä ymmärrä suomea tai ruotsia, hänelle on järjestettävä käännös- ja tulkkaus. Laki on sama, jos asianosainen ei ole ymmärrettävissä sairauden tai vamman vuoksi. Kielilaki säätää tarkemmin suomen ja ruotsin kielten käyttämisestä.
 
==Asiakirjojen käsittely==
Jos tähän on erityisiä syitä, voidaan tietoja hankkia myös totuusvakuutuksen tai todistajanvalan nojalla. Tällöin virka-apua antaa alueen [[hallinto-oikeus]], joka antaa tilaisuuden viranomaiselle ja asianomaisille kuulustella todistajaa.
 
[[Kuva:Valtanen ja Simelius.jpg|thumb|200px|right|MerkittävätUseimmat asiat ratkaistaan useissa virastoissa esittelystä. Tällöin päätöksenPäätöksen valmistellevalmistelee alempi virkamies, ''esittelijä'', joka sitten esittelee asian ratkaisua varten esimiehelleen tai viraston päättävälle elimelle. Kuvassa kapteeni [[Jaakko Valtanen]] esittelee asiaa Puolustusvoimainpuolustusvoimain komentajalle, kenraali [[Sakari Simelius|Sakari Simeliukselle]].]]
 
===Ratkaisu===
PäätösHallintopäätös annetaan ensi sijassaaina kirjallisesti. Päätöksestä on käytävä ilmi asian ratkaissut viranomainen, päätöspäivä, asianosaiset, päätöksen sisältö ja perustelut sekä yhteyshenkilön yhteystiedot. Perustelut on esitettävä selkeästi, ja niiden on viitattava asiassa sovellettuihin säädöksiin. On kuitenkin eräitä tilanteita, joissa perusteluja ei tarvitse esittää.
 
Päätökseen liitetään valitusosoitus tai ohje oikaisukeinojen käytöstä. Mikäli päätöksestä ei saa valittaa, valituskielto on ilmoitettava perustellen sitä asianmukaisella lainkohdalla. Valitusosoituksessa ilmoitetaan valituksen määräaika, valitusviranomainen, viranomainen, jolle valitus on toimitettava, sekä vaatimukset valituskirjelmän sisällöstä.