Ero sivun ”Hymyilevä Buddha” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 12:
Pommi oli metallikehikkoon koottu poikkileikkeukseltaan kuusikulmainen laite, jonka
korkeus oli 1,25 metriä ja paino 1400 kg. Näin ollen se ei soveltunut näppärästi kuljetettavaksi sotilaskäytöiseksi ydinaseeksi. Se koostui kahdestatoista räjähdelinssistä, jotka sijaitsivat kiilamaisesti pallomaisen plutoniumkappaleen ympärillä. Noin 100 kg painoiset räjähdelinssit koostuivat hitaasta ja nopeasta räjähteestä. Linsseissä oli hidas räjähde sisempänä tylppänä ulospäin sojottavana kartiona. Hidas räjähde oli baratolia ja nopea RDX:ää kuten Fat Manissa. Neutronilähteeseen oli vaikeuksia saada [[polonium]]ia, joka on harvinainen alkuaine.
Pommin ytimessä olevan lutoniuminplutoniumin sisällä oli vielä noin 2 cm:n läpimittainen beryllium-polonium-neutronilähde.
 
Intia käytti ensimmäisessä kokeessaan räjähdekiilojen räjäyttämiseen yksittäisiä sytyttimiä, ei räjähtävää johtoa jollainen oli kehitetty Los Alamosissa tarkoitusta varten. Intian käyttämät sytyttimet olivat alttiita syttymään ulkoisesta häiriöstä, esim. salaman kentästä tai staattisesta sähköstä. Kytkimet joilla nallit sytytettiin, olivat suurinopeuksisia kaasuputkikytkimiä.
Intian ensimmäistä koetta kehittivät DRDO (puolustusvoimien tutkimuslaitos) ja BARC (Bhabhan atomitutkimuskeskus). Intian tutkimusohjelman johtaja oli BARC:n Raj Ramanna. Suurin osa pommin kehitystyöstä tehtiin BARC:ssa. DRDO:n puolella tehtiin imploosiosysteemi, joka suunniteltiin puristamaan plutonium puoleen nykyisestä tiheydestään. Pommin kehittelyssä räjäytettiin vuosina 1971-1973 noin 500 erilaista koesysteemiä räjähdyslinssien oikean muodon etsimiseksi.
 
 
=== Koe ===