Ero sivun ”Suomen kaarti” versioiden välillä

26 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
p
Vuonna [[1817]] perustettiin 150-miehinen opetuskomennuskunta Suomen sotaväkeä varten. Seuraavana vuonna se sai nimekseen Helsingin Opetuspataljoona. Vuonna [[1827]] pataljoona sai nimen Suomen Opetustarkk'ampujapataljoona ja sen miesluku nostettiin 300:sta 500:aan.
 
Vuonna [[1829]] kaarti korotettiin nuoren [[kaarti]]n arvoon ja se sai nimen Henkivartioväen 3. Suomen Tarkk'-ampujapataljoona. Vuonna [[1831]] pataljoona otti osaa [[Puola]]n kapinan kukistamiseen. Huomattavimpaan taisteluunsa pataljoona joutui [[Turkin sota|Turkin sodassa]] vuonna [[1877]], jolloin se otti [[24. lokakuuta]] osaa rynnäkköön [[GornyjGornyi DubnjakDubnjakin taistelu|Gornyi Dubnjakia]]ia vastaan. Taistelussa kaatui 24 miestä ja haavoittui 5 upseeria ja 87 miestä.
 
Seuraavana vuonna pataljoona korotettiin Vanhan Kaartin arvoon. Vanha Kaarti oli keisarillisella Venäjällä urhoollisuudestaan tunnustetun sekä pitkään ja ansiokkaasti keisaria palvelleen kaartin joukko-osaston kunnianimitys. Vuodesta [[1881]] pataljoonaa täydennettiin asevelvollisilla, eikä värväyksellä kuten aiemmin. Kaarti lakkautettiin vuonna [[1905]]. Toimintansa aikana Suomen kaartin pataljoona oli ainoa Suomen sotaväen kansainvälisiin tehtäviin käytetty joukko-osasto: vain se saatiin asevelvollisuuslain mukaan lähettää Suomen ulkopuolelle taistelutehtäviin. Vaikka vanhan väen suomalaisia asevelvollisia ei koskaan käytettykään sotatoimissa, kaartin pataljoona harjoitteli vuosittain Venäjällä muiden kaartin joukko-osastojen kanssa.