Ero sivun ”Kserkses I” versioiden välillä

27 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
p
(kuva)
Dareioksen aikana [[ateena]]laiset, [[naksos]]laiset ja [[eretria]]laiset olivat sekaantuneet [[Joonia]]n kapinaan. Lisäksi kreikkalaiset olivat aiheuttaneet persialaisille tappion [[Marathonin taistelu]]ssa. Suuttuen Marathonin tappiosta kokosi Dareios koko valtakuntansa sotavoimat, aikoen itse lähteä johtamaan uutta kostosotaa, mutta hän kuoli kesken varustuksiansa. Hänen poikansa Kserkses läksi Aasiasta viemään länttä kohti yhtä maailmanhistorian suurimmista sotajoukoista. Kserkseksen joukot oli koottu, suureltaosin väkipakolla, ympäri mahtavaa valtakuntaa: persialaisia komeissa varustuksissaan, medialaisia kalleissa pukimissaan, intialaisia, joilla oli pajusta palmikoidut panssarit ja bambu-ruokoiset nuolet, skytialaispaimentolaisia nahkahaarniskoineen ja sotakirveineen, lyhytnuttuisia arabialaisia pitkine jousineen, etiopialaisia leijonan ja pantterin taljat pukimina, kolkilaisia päässä puukypärät ja kädessä nahkakilvet, nahkapukuisia traakialaisia lyhyine miekkoineen ja paljon muita. Lisäksi Kserkses oli muodostanut ennen sotaa useita liittolaissuhteita muun muassa [[Karthago]]n ja monien pienempien kreikkalaisten kaupunkivaltioiden kanssa.
 
Kserkseksen julmasta kurista kerrottiin tarinoita. Yhden mukaan tapahtui seuraavaa: kun sotajoukko kokoutui Sardeesen, toimitti rikas [[Pytios]] pidot kaikille. Ennen sotaväen lähtöä astui hän sitten kuninkaan eteen ja rukoili yhtä suosion osoitusta. Kuningas lupasi täyttää pyynnön. Silloin sanoi Pytios: "Herra, minulla on viisi poikaa ja heidän täytyy lähteä sotaan sinun kanssasi. Armahda, kuningas, nyt minua, vanhaa miestä, ja vapauta vanhin poikani sotapalveluksesta. Muut neljä seuratkoot sinua." Kserkses vastasi äkäisesti: "Kelvoton mies, uskallatko ajatella poikaasi, vaikka olet minun orjani ja sinun oikeastaan pitäisi koko huonekuntasi kanssa seuraaman sotajoukkoa!" Sitten käski kuningas hakkaamaan PytionPytioksen vanhimman pojan keskeltä kahtia ja panemaan puolikkaat molemmin puolin tietä, jota sotajoukon piti marssia, niin ettei kukaan enää uskaltaisi pyytää vapautusta sotapalveluksesta.
 
Kserkses suunnitteli hyökkäyksen ja sen huollon perinpohjaisella huolellisuudella. [[Hellespontos|Hellespontokselle]] hän oli teettänyt sillan. Kreikkalainen historioitsija [[Herodotos]] kertoo, että kun ensimmäinen sillanrakennusyritys epäonnistui myrskyn revittyä sillan kappaleiksi, Kserkses antoi ruoskia meren aallot ja mestata rakentajat. Toinen rakentamisyritys onnistui. Vuonna 480 eaa. siirtyi sotajoukko Sardeesta Abydokseen. Ensin kulkivat kuorma- ja vetojuhdat ja niiden jäljessä toinen puoli sotaväkeä, järjestämätön joukko kaikenlaisia kansoja. Sitten tuli kuninkaan etujoukkona 10001 000 valittua persialaista ratsumiestä ja yhtä monta keihäsmiestä. Näitä seurasi [[Ormuts]]in pyhät vaunut, kahdeksan valkoista hevosta edessä, joiden ajaja astui vieressä, sillä ei kukaan kuolevainen saanut nousta niiden vaunujen istuimelle. Sitten Kserkses itse ajoi istuen korkeissa vaunuissa, joiden vieressä ajaja astui. Kuninkaan jälkijoukkona oli kuten edelläkin 10001 000 valittua ratsumiestä ja yhtä monta keihäsmiestä sekä 1000010 000 muuta ratsumiestä ja yhtä monta miestä parasta jalkaväkeä. Kuninkaan seurueen jäljestäjäljessä vaelsi kirjavassa epäjärjestyksessä suuren sotajoukon toinen puoli.
 
Laivaston purjehtiessa pitkin rantaa marssi maajoukko HellespontonHellespontoksen yli TrakianTraakian rannalle Doriskon viereiselle tasangolle. Siellä Kserkses antoi, HerodotksenHerodotoksen mukaan, laskea sotaväkensä, joka tapahtui siten, että ensin koottiin kymmenen tuhatta miestä, jotka sullottiin tiheään ja ympäröitiin kaksiovisella aidalla. Niiden pois marssittua tuli aituus täyteen toisia miehiä ja sitte taas toisia, kunnes kaikki väki oli laskettu. Tässä Kserkseksen joukossa oli yli kaksi miljoonaa miestä. Lisäksi palvelijoita, kokkeja ja naisia kerrotaan olleen yhtä paljon.
 
Tämä suunnaton joukko lähestyi hitaasti Kreikanmaata. Herodotos luettelee jokia, jotka kuivivatkuivuivat, kun sotaväki niistä otti tarpeekseen vettä, ja kaupunkeja, jotka perin köyhtyivät, kun niiden täytyi toimittaa sille yksi ateria. Makedonian kuningas osoitti alammaisuutta mahtavalle hallitsijalle. Tessalian rajalla otettiin vastaan palaavat sanansaattajat, jotka oli lähetetty vaatimaan kreikkalaisilta valtioilta maata ja vettä, noita alammaisuuteen antautumisen merkkejä. Enimmät sanansaattajat olivat niitä saaneetkin.
 
Ateenaan ja Spartaan ei ollut lähetetty ketään. Ne molemmat valtiot ja muut, jotka vielä uskalsivat puolustautua, varustautuivat vastarintaan.<ref name="otto">Otto Sjögren: [http://www.gutenberg.org/files/27653/27653-h/27653-h.htm Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika], WSOY, 1888.</ref>
13 543

muokkausta