Ero sivun ”T. M. Kivimäki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) p fix |
Paljon lissä, jäi vielä kesken (jatkan myöhemmin) |
||
Rivi 23:
}}
'''Toivo Mikael Kivimäki''' ([[5. kesäkuuta]] [[1886]] [[Tarvasjoki]] – [[6. toukokuuta]] [[1968]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] [[poliitikko]] ja [[Suomen pääministeri|pääministeri]]. Hänen poliittinen linjansa on luokiteltu oikeistoliberaaliseksi. Siviiliammatiltaan hän oli oikeustieteen professori. Kivimäki oli myös yksi [[sotasyyllisyys]]oikeudenkäynnissä syytetyistä ja tuomituista.
==Uran alkuvaiheet==
Kivimäki oli kansakoulunopettajan poika. Hän pääsi yliopistoon vapaaoppilaspaikalta ja sai rahoitettua lakiopintonsa yksityisellä opintolainalla. Opiskeluvuosinaan hän oli mukana [[Suomalainen puolue|Suomalaisen puolueen]] toiminnassa. Valmistuttuaan lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1912 hän toimi asianajana Turussa ystävänsä kanssa perustamassaan Kivimäki & Tulenheimon lakitoimistossa. Tohtoriksi hän väitteli 1924. Sitä ennen hän oli mukana puoluepiireistään tunteman [[K. N. Rantakari]]n johtamassa hankkeessa, jonka tarkoituksena oli yksityisen suomenkielisen yliopiston perustaminen Turkuun. Kivimäki kuului varoja keränneen [[Turun Suomalainen Yliopistoseura|Turun Suomalaisen Yliopistoseuran]] johtoon sen perustamisesta marraskuussa 1917 alkaen. [[Turun yliopisto]] aloitti toimintansa 1922 ja Kivimäki kuului myös sen hallitukseen 1927–1933. Hän oli myös [[Suomen Asianajajaliitto|Suomen asianajajaliiton]] perustajajäsen.
Kivimäki palasi aktiivisemmin politiikkaan [[Suomen sisällissota|Suoemn sisällissodan]] jälkeen. Hän kuului niihin harvoihin vanhasuomalaisiin, jotka 1918 kannattivat tasavaltaa, ja päätyi siten [[Kansallinen Edistyspuolue|edistyspuolueeseen]] [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuksen]] sijaan. Eduskuntaan Kivimäki nousi ensimmäistä kertaa varasijalta vuonna 1922, murhatun sisäministeri [[Heikki Ritavuori|Heikki Ritavuoren]] tilalle. Hän putosi vielä saman vuoden vaaleissa, mutta oli myöhemmin kansanedustajana 1924–1927 ja 1929–1940. Poliittisen uransa ohella Kivimäki työskenteli 1922–1924 oikeusministeriön [[Lainvalmistelukunta|lainvalmistelukunnassa]], 1924–1929 [[Länsi-Suomen Osake-Pankki|Länsi-Suomen Osake-Pankin]] johtajana ja 1929–1931 sen ja kahden muun maakunnallisen pankin fuusiosta syntyneen [[Maakuntain Pankki]] Oy:n johtokunnan jäsenenä. Hän siirtyi 1931 siviilioikeuden professoriksi [[Helsingin yliopisto]]on, vuotta ennen kuin lama kaatoi myös Maakuntain pankin [[KOP]]:n syliin.
T. M. Kivimäki oli myös sisäasiainministerinä 1928–1929 ja oikeusministerinä 1931–1932. [[toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikaan Kivimäki toimi Suomen lähettiläänä [[Berliini]]ssä elokuusta 1940 lähtien aina Suomen ja Saksan suhteiden katkeamiseen syyskuussa 1944. Lähettilästehtävän toimien perusteella sodan jälkeen [[Sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä]] 1946 Kivimäki tuomittiin 5 vuodeksi vankeuteen, josta hän vapautui 1948.▼
Edistyspuolueen oikeistosiipeä edustaneen Kivimäen poliittisella uralla toistuva aihe oli poliittisten ääriliikkeiden toiminnan tukahduttaminen. Ensin oli vuorossa äärivasemmisto. Jo ennen nousuaan politiikkaan Kivimäki oli edustanut poliittisessa oikeudenkäynnissä lakimiehenä turkulaisia kauppiaita, joiden liikkeitä oli hajotettu ja ryöstetty joulukuussa 1917 kansalaissotaa ennakoineissa mellakoissa. Kivimäki oli sisäministerinä [[Mantereen hallitus|Oskari Mantereeen hallituksessa]] 1928–1929. Tuolloin yksi hänen keskeisistä päätöksistään oli kommunistien [[Komintern]]in ohjeesta 1.8.1929 suunnittelemien niin sanotun [[Punainen päivä 1.8.1929|Punaisen päivän]] suurten mielenosoitusten kieltäminen ja poliisien määrääminen hajottamaan mielenosoitukset kovin ottein. Kesällä 1930 hän hahmotteli [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] vaatimista [[kommunistilait|kommunistilaeista]] laillisuusrintaman ajaman "liberaalimman" version, joka tunnettiin ''Kivimäen linjana''. Myös siihen sisältyi kommunistien toiminnan kieltäminen. Kun Äärivasemmisto oli 1930-luvun alkuun tultaessa saatu kokonaan lyödyksi, sai äärioikeistokin osansa.
==Uran huippu ja pääministeriys==
[[Sunilan II hallitus|V. J. Sunilan hallituksessa]] 1931–1932 Kivimäki oli oikeusministerinä. [[Mäntsälän kapina]]n aikana hän kirjoitti presidentti [[P. E. Svinhufvud]]in radiopuheen, jolla tämä sai kapinalliset antautumaan ilman verenvuodatusta. Kivimäki oli aloitteellinen myös [[Kieltolaki Suomessa|kieltolain]] kumoamisessa. Hän ehdotti kansanäänestyksen järjestämistä aiheesta, kuten tehtiinkin ja tulos oli odotettu. Koska tuolloisen lain mukaan [[osakeyhtiö]]ssä tuli olla vähintään kolme osakasta, tuli oikeusministeri Kivimäestä ja valtiovarainministeri [[Kyösti Järvinen|Kyösti Järvisestä]] [[Alko]]n osakkaita; kumpikin heistä merkitsi yhden osakkeen ja Suomen valtio loput 29 998.
Sunilan hallituksen kaaduttua Svinhufvud nimitti Kivimäen pääministeriksi joulukuussa 1932. Hänen hallituksessaan oli edustajia kaikista porvaripuolueista, mutta vain [[RKP]] ja edistyspuolue (1936 alkuvuodesta eteenpäin pelkkä edistyspuolue) ilmoittivat tukevansa hallitusta, joten se oli muodollisesti todella kapealla pohjalla. [[SDP]]:n taktinen tuki kuitenkin piti hallituksen pystyssä kokonaiset 1 393 päivää, kaksien eduskuntavaalien yli. Useimmat 1920- ja 1930-lukujen hallituksista kestivät korkeintaan vuoden. Kivimäen hallitus oli pitkäikäisin hallitus lähes koko 1900-luvun, kunnes vuosisadan loppupuolella eduskuntakauden mittaiset hallitukset yleistyivät.
Hallituksen linja oli poliittisen keskustasuuntauksen pönkitys. Lähinnä [[IKL]]:ää vastaan oli tähdätty muodoltaan sotilaallisesten poliittisten järjestöjen kieltäminen sekä niin sanottu [[puserolaki]], joka kielsi poliittiset univormut julkisissa tilaisuuksissa. Samoihin aikoihin sen kanssa, huhtikuussa 1934, säädettiin myös hallituksen arvostelun käytännössä kriminalisoinut ns. [[kiihotuslaki]] sekä kiellettiin poliittisissa tilaisuuksissa muun kuin [[Suomen lippu|Suomen lipun]] käyttö ilman sisäministeriön lupaa. Kivimäki ei kuitenkaan lämmennyt IKL:n ja SDP:n keskinäisille lakkautuspyynnöille, joista tehdyt välikysymykset keväällä 1933 hallitus jätti raukeamaan vaalien alla. Kivimäen hallituksen tärkein aikaansaannos oli kuitenkin maan talouden kääntäminen nousuun tiukkojen pulavuosien jälkeen. Yritys ratkaista vuosia vellonut kiista yliopiston suomen- ja ruotsinkielisistä profesuureista vuoden 1935 ylimääräisillä valtiopäivillä sen sijaan kaatui [[aitosuomalaisuus|aitosuomalaisten]] jarrutuspuheenvuoroihin.
==Sota-aika ja sotasyyllisyys==
▲
Hän jatkoi kuolemaansa asti Helsingin yliopiston siviilioikeuden professorina. Kivimäki oli kuuluisa arvaamattomuudestaan tenttijänä; hän saattoi päästää jonkun pelkällä kommentilla, toisaalta saattoi puolestaan hiostaa kovastikin jotakuta toista, jonka sinänsä periaatteessa täydellistä oppikirjavastausta piti juridisesti hengettömänä. Erityisen inhottavaksi hän heittäytyi silloin, jos joku oli opetellut tietyn lakipykälän sanasta sanaan ulkoa mutta ei osannutkaan tulkita kyseistä tekstiä millään tavoin.
Rivi 34 ⟶ 47:
==Lähteet==
* Mikko Uola: Kivimäki, Toivo Mikael. Teoksessa ''Suomen Kansallisbiografia 5''. SKS, Helsinki 2005, s. 221–225.
====Viitteet====
*{{viitteet}}
| |||