Ero sivun ”Senegal” versioiden välillä

Senegalin alueen ensimmäinen järjestäytynyt hallinto oli [[Ghanan kuningaskunta]] 700–800[[700-luku|700]]–[[800-luku|800]] –lukujen välillä. [[Islam]] levisi Senegaliin [[1000-luku|1000-luvulla]] [[Arabia||arabialaisten]] kauppiaiden välityksellä. Ghana-kuningaskunnan tuhouduttua [[Malin kuningaskunta]] otti alueen hallintaansa, ja piti sen [[1400-luku|1400-luvulle]] saakka. Tosin [[Wolofien valtakunta]], joka oli Malin vasalli Senegaljoen varrella, irtautui Malista [[1300-luku|1300-luvulla]] ja onnistui pysymään itsenäisenä 500 vuotta.<ref name="särs">{{Kirjaviite | Tekijä = Nils-Göran Särs | Nimeke = Finländsk missionsarbete i Senegal 1974-1985| Vuosi = 1999| Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Tunniste = | Viitattu = 31.1.2010 | Kieli = {{sv}}}}</ref>

Malin tuhoutuminen merkitsi suurta muutosta alueella. Aiemmin [[islam]] oli ollut vain ylimistön uskonto, mutta [[1500-luku|1500-luvusta]] lähtien se levisi myös muun kansan keskuuteen. [[Songhai]] onnistui saamaan hallintaansa osia Malin hallitsemista alueista Senegalissa, mutta alue pirstaloitui lukuisiksi pieniksi kuningaskunniksi Senegal- ja Gambiajokien välillä. [[Tuaregit]] tuhosivat Songhain [[1591]], mikä antoi pienille kuningaskunnille entistä enemmän tilaa. Useat alueen heimot hallitsivat itsenäisiä valtakuntiaan, kuten [[Cayor]], [[Samlou]] ja [[Sine]], seuraavat 200 vuotta.<ref name="särs" />

Portugalilaiset[[Portugali]]laiset purjehtivat rannikolle [[1400-luku|1400-luvulla]]<ref name="vjl" /> ja perustivat linnoitteen [[Gorée]]-saarelle [[1444]]. Hollantilaiset[[Hollanti]]laiset valtasivat saaren [[1588]], mutta hävisivät sen ranskalaisille[[ranska]]laisille [[1677]]. [[1600-luku|1600-luvulla]] myös ranskalaiset ja [[britit]] ilmaantuivat Senegalin rannikolle. Britit perustivat kauppa-asemakseen [[Banjul|Bathurst]]in [[1651]] ja ranskalaiset [[Saint-Louis (Senegal)|Saint-Louisin]] [[1659]] ja muita pienempiä asemia.<ref name="särs" /> Aluksi eurooppalaiset[[eurooppa]]laiset kävivät kauppaa paikallisten kuningaskuntien kanssa, mikä muutti monen talouden riippuvaiseksi [[Orjakauppa|orjakaupasta]]. Muita kauppatuotteita olivat [[norsunluu]], [[kulta]] ja [[mausteet]], jotka vaihdettiin alkoholiin[[alkoholi]]in ja [[aseet|aseisiin]].<ref name="vjl" />

Britit valloittivat Senegalin Goréeta lukuun ottamatta [[Seitsenvuotinen sota|seitsenvuotisessa sodassa]], mutta Ranska valloitti alueen takaisin [[Yhdysvaltain itsenäisyyssota|Yhdysvaltain itsenäisyyssodan]] aikana.<ref name="timeline">{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/country_profiles/2988226.stm | Nimeke = Timeline: Senegal| Julkaisija = BBC| Viitattu = 31.1.2010 | Kieli = {{en}}}}</ref> Senegal pysyi Ranskan tärkeimpänä orjakaupan keskuksena [[1600-luku|1600]]- ja [[1700-luku|1700]]-lukujen ajan.<ref name="geographica">{{Kirjaviite | Tekijä = Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.) | Nimeke = Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat| Vuosi = 2003| Sivu = 319-320| Julkaisija = Könemann | Tunniste = ISBN 3-8290-2481-9}}</ref>

Orjakaupan loputtua [[1800-luku|1800-luvulla]], Ranska otti hallintaansa myös Senegalin sisämaan,<ref name="geographica" /> josta tuli [[siirtokunta]] [[1864]]. Sisämaan valtaus ei sujunut vaivatta ja esimerkiksi Cayorin kuningas [[Lat Dior]] taisteli ranskalaisia vastaan vuoteen [[1886]] saakka.<ref name="vjl" /> Samaan aikaan [[Toucouleurin kuningaskunta]] pyrki levittäytymään alueelle idästä. Myös muslimifanaatikot kapinoivat uusia siirtomaaisäntiään vastaan.<ref name="särs" /> Brittien siirtokunta [[Gambia (joki)|Gambiajoen]] suussa jakoi Senegalin kahtia ja ranskalaiset halusivat ostaa tai vaihtaa Gambian [[Norsunluurannikko]]on, mutta britit eivät olleet kiinnostuneita.<ref name="vjl" />

Senegalin siirtokunnan pääkaupunkina oli aluksi Saint-Louis<ref name="särs" /> ja myöhemmin [[Dakar]], josta tuli koko [[Ranskan Länsi-Afrikka|Ranskan Länsi-Afrikan]] hallinnollinen keskus. Tämän vuoksi Dakarin infrastruktuuria kehitettiin ja satamaa laajennettiin.<ref name="geographica" />

[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen eri [[Islamismi|islamistiset]] ja [[Marxismi|marxilaiset]] liikkeet vaativat Senegalin itsenäistymistä, mutta lopulta [[Léopold Sédar Senghor]]in perustamasta ''Progressiivinen senegalilainen unioni'' – järjestöstä tuli maan [[Nationalismi|nationalismin]] lipunkantaja. Senegal ja autonominen [[Ranskan Sudan]] yhdistettiin [[1959]] ja se itsenäistyi seuraavana vuonna nimellä [[Malin liittovaltio]]. Jo kahden vuoden kuluttua liittovaltio hajosi poliittisiin erimielisyyksiin ja Senegal ja Mali perustettiin. Senghorista tuli Senegalin ensimmäinen presidentti.<ref name="vjl" />

Senegalissa oli sen ensimmäisen vuosikymmenen aikana [[yksipuoluejärjestelmä]], mutta maasta ei koskaan tullut kuitenkaan diktatuuria[[diktatuuri]]a.<ref name="geographica" /> Ainoa puolue oli Progressiivisen senegalilaisen unionin seuraaja [[Senegalin sosiaalipuolue]], joka säilytti enemmistön [[Parlamentti|parlamentissa]] vuoteen [[2000]] asti.<ref name="vjl" /> Yksipuoluejärjestelmästä tuli nelipuoluejärjestelmä [[1974]] ja [[monipuoluejärjestelmä]] [[1980]].

Vuonna [[1981]] Senghor luopui presidenttiydestään ja [[Abdoul Diouf]]ista tuli hänen seuraajansa. Samana vuonna maassa yritettiin vallankaappausta mutta Diouf pysyi vallassa armeijan tuella. [[1982]] syntyi Senegalin ja Gambian muodostama liittovaltio [[Senegambia]], joka kesti vuoteen [[1989]] saakka. Vuonna 1982 alkoi myös pitkä sisällissota maan eteläisessä maakunnassa [[Casamance]]ssa, joka halusi itsenäistyä. Mauritanian[[Mauritania]]n etniset levottomuudet vuonna 1989 eskaloituivat lopulta rajakonfliktiksi maiden välillä.<ref name="vjl" /> Maat uusivat diplomaattisuhteensa vuonna [[1992]].<ref name="timeline" />

Senegalin sosiaalipuolue hävisi vaalit ensimmäisen kerran vuonna [[2000]] ja [[Senegalin demokratiapuolue]] nousi valtaan. Nykyinen presidentti [[Abdoulaye Wade]] on myös demokratiapuolueen jäsen.<ref name="vjl" /> Wade alkoi neuvotella Casamancen kanssa rauhasta, joka saatiin aikaan vuonna [[2004]].<ref name="timeline" /> Sisällissota oli ollut kuitenkin varsin rauhallinen: vain noin 1000 ihmistä oli kuollut sen seuraksena 21 vuoden aikana.{{lähde}} Rauha Casamancessa ei kuitenkaan ole kestänyt.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.irinnews.org/report.aspx?reportid=62332 | Nimeke = Attacks in Casamance despite peace move| Julkaisija = IRIN| Viitattu = 31.1.2010 | Kieli = {{en}}}}</ref>